Kuolemansiivous

Törmäsin artikkeliin, jossa kerrottiin kuolemansiivouksesta. Kyseessä on ruotsalainen konsepti, döstädning, joka tarkoittaa vuosien varrella kerätyistä, turhista tavaroista luopumista hitaasti ja harkiten. Kauniina ajatuksena on, että kuoleman jälkeen perillisillä ei ole romujen kanssa niin isoa urakkaa, kun vainaja hoitaa homman heidän puolestaan jo omana elinaikanaan. 

Kertakaikkisen loistava idea! Sain tästä semmoisen kimmokkeen, että töistä kotiin palattuani aloitin heti kuolemansiivouksen. Ehkä en niinkään hitaasti ja harkiten, vaan innosta puhkuen ja kiireellä. Koska meidän talossa on hissi remontissa, sain samalla hyötyliikuntaa, kun kiikutin kamaa neljännestä kerroksesta takapihan roskakatokseen. Hämmästelin siinä touhutessa, miten paljon tavaraa oli kertynyt.

Vaimo tuli illalla töistä kotiin ja oli lievästi sanottuna yllättynyt. Yllätys vaihtui tyrmistykseen ja sitten hyvin nopeasti puhtaaseen raivoon. Nyt tiedä miksi tätä kutsutaan kuolemansiivoukseksi. Kyllä siinä oli meikäläisellä hengen lähtö lähellä kun selvisi, että olin köijännyt vaimon ”turhia tavaroita” roskikseen. Ymmärsinkö jotain väärin?

Kuva: Pixabay

Seinävuoren Rotkolaakso, Tuusniemi

Tällä kertaa vaellusviettini vei Seinävuoren Rotkolaaksoon. Paikka sijaitsee Tuusniemellä Joensuuntien varressa. Isot kyltit päätien varressa merkkaavat paikan. Perille ajetaan pari kilometriä hiekkatietä, kunnes vastaan tulee parkkipaikka, pari rakennusta ja suuri, puoliavoin grillikota. Luontopolku on hyvin merkitty ja osan matkasta kävellään pitkospuita pitkin.

Kuljin 2,5 kilometriä pitkän luontopolun vastapäivään ja jätin parhaat palat kierroksen loppupäähän. Kiersin Pieni-Seinälammen ja kipusin ylös rannan jyrkkää ja liukasta kalliota. Näin syyskostealla kelillä kannattaa reissuun lähteä vaelluskengillä. Lenkkarit ja muut tasapohjaiset kengät eivät rinteessä pidä.

Pieni Seinälampi kauniina syyspäivänä

Alkumatka meni pitkin pitkospuita

Kallion harjalla oli jo käyty. Kuvassa hirven pas.....papanoita

Reitin varrella on infotauluja, joissa kerrotaan alueen synnystä sekä eläin- ja kasvilajeista

Oli lauantai ja ilma suosi patikointia, joten vastaan tuli muitakin ulkoilijoita. Rotko on luonnonsuojelualuetta, joten kasvillisuus on villiä. Näköala pohjalle on välillä päätä huimaava, varsinkin tällaiselle korkeapaikankammoiselle. Kun otin kuvia reunalta pidin huolta, että minun ja rotkon välissä oli aina puu tai isompi kivi estämässä putoamisen.

Alas on pitkä matka, 25 metriä

Rotkon reunalle on rakennettu näköalatasanne

Tämä lähemmäksi reunaa en uskaltanut. Olisi varmaan ollut hieno näkymä alas rotkon pohjalle. Mun pää ei kestänyt, pahoittelen.

Jääkauden lopun vesimassat tekivät Savoon myös toisen vastaavanlaisen rotkon Leppävirran Orinoroon. Siihen verrattuna tämä kanjoni on massiivisempi. Seinävuoren Rotkolaakson pohjalla, suurien kallioseinämien välissä, ihminen tuntee itsensä hyvin pieneksi ja nöyräksi. Millaiset voimat ovat muovanneet tämän luonnonihmeen? Viimeisin suuri ilmastonmuutos 10.000 vuotta sitten on ollut uskomattoman raju ja väkivaltainen tapahtuma.

Rotkon pohjalla solisee puro

Rotko on niin iso, että siitä on vaikea saada kuvaa.

Jos ajatte huudella, piipahtakaa Seinävuoren Rotkolaaksossa. Paikka on niin lähellä päätietä, että sinne on helppo pysähtyä ja pitää pieni tauko. Itse rotkoa ei ole pakko kiertää. Parkkipaikan lähellä on näköalatasanne, jonne pääsee helposti myös pyörätuolilla. Maisema tasanteelta on todellakin näkemisen arvoinen.

Kaalimaan kakarat

Olenko minä ainut, jota näiden kahden nokittelu hieman huvittaa? Vaikka tilanne on vakava ja kummallakin on arsenaalissaan ydinase, ei tätä ”vuoropuhelua” voi oikein seurata vakavalla naamalla. Vähän niin kuin kaksi pikkupoikaa kinastelee hiekkalaatikolla. Minun raketti on isompi! Mutta minäpä pyyhkäisen sut pois tältä planeetalta! Sinä olet höperö vanhus! Senkin rakettimies!

Jos saisin yhden toiveen, pistäisin nämä tappelupukarit nuorattuun kehään nahistelemaan keskenään. Työkaveri ehdotti, että laji voisi olla sumopaini. Kuvitelkaa kaksi idioottia ylävartalot paljaana, pelkkä jättimäinen vaippa jalassa, kyräilemässä toisiaan pienessä etukyyryssä. YK:n pääsihteeri kumauttaa kongiin ja kaverukset ryntäävät toisiaan päin. Miten paini päättyy? Kumman kikkeli on suurempi? Who cares! Pääasia että molemmat saavat kunnolla selkään, eikä kukaan muu loukkaannu.

Kuva: Pixabay. 

Savo-Karjala pyörätour kolmas päivä: Saa tupakoida -hinnasto

Kolmas reissupäivän aamu alkoi jäykkien reisien venyttelyllä ja luostarin aamiaisella. Kaikki muu aamupalassa toimi paitsi kaurapuuro, joka on meikäläiselle "tuo eväs helvetistä". Ruuasta puheenollen unohdin edellisessä postauksessa kehua Valamon hapankaalia: jumalallista! Yhtä hyvää olen syönyt aikoinaan Pietarissa

Luostarin noutopöydän aamiainen. Kuvasta puuttuu kaurapuuro

Ravintola Trapesa

Salakuvia ravintolasta

Edessä oli siirtyminen Valamosta Leppävirralle, matkaa 77 kilometriä. Alkumatkasta ripeksi hieman vettä, mutta sade loppu yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Matkan varrelta: Karvion kanava

Tie oli mäkinen ja viidenkymmenen kilometrin jälkeen alkoivat vaikeudet. Pojan pyörässä toimi vain kolmosvaihde ja muutama ylämäki osoittautui liian raskaaksi, eli meni talutushommiksi. Parikymmentä kilometriä ennen Leppävirtaa piipahdimme Orinoron rotkolla syömässä eväitä.

Orinoron kanjoniin kiivetään portaita pitkin

Kanjonin pohjalla menee pitkospuut ja kallio nousee parhaimmillaan 20 metrin korkeuteen

Kävin kanjonissa ensimmäisen kerran vuosi sitten. Silloin postasin otsikolla: Voiko tällaista olla Savossa?

Emme kiertäneet koko luontopolkua, vaan parkkipaikalta oli Orinorolle matkaa n. kilometri.

Pääsimme viimein Leppävirralle ja menin lunastamaan mökkiä. Varaamani mökin hinta oli 25 € /vuorokausi, mutta mies myyntitiskin takana puhui minut ympäri ja tarjosi parempaa mökkiä jääkaapilla + mikroaaltouunilla hintaan 40 € /yö. Kun suostuin tähän hän jatkoi myyntipuhetta ja ehdotti jo mökkiä omalla suihkulla + saunavuoroa hintaan 110 € /yö. Tässä vaiheessa puhalsin pelin poikki ja maksoin yöstä jääkaapillisessa mökissä sekä tunnin saunavuorosta 62 €. Aika suolainen hinta mutta kyllä saunaan piti päästä.

Heinäveden tiellä ennen Leppävirtaa tulee vastaa korkea silta, josta on komea näköala

Reissun viimeinen yö vietettiin Mansikkaharjun leirintäalueella.

Pikkumökissä oli kerrossänky, pöytä, penkit sekä sovitut elektroniikat. Ensin arvoimme, kumpi nukkuu yläsängyllä kunnes selvisi, ettei sängyssä ole tikkaita. Kiipeäminen tapahtui päädyn laudoitusta pitkin eli yläsänky meni pojalle, koska minulta kapuaminen ei onnistunut.

Nämä kuuluvat 40 € /yö -mökkiin

Yläsänkyyn piti kömpiä päätylautojen kautta. Jäi meikäläiseltä tekemättä. Onneksi poika on nuori ja notkea.

 Poika kävi respassa puhumassa tikkaiden puuttumisesta. Respan mies totesi, ettei kukaan ole aikaisemmin valittanut asiasta mutta lupasi, että tikkaat kyllä järjestetään seuraavana päivänä. Veikkaan, ettei sängyssä ole tikkaita vieläkään.

Seinällä oli mökin säännöt suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Tupakointi sisällä edullisesti hintaan 300 €.

Huomaa hinnanero suomalaisille ja ulkomaalaisille: Kantasuomalaiset saavat röökata halvemmalla. Herätti hilpeyttä, mutta ei laitettu kuitenkaan tupakaksi.

Illalla kävimme melomassa kanootilla, saunoimme ja sitten levolle. Heräsin aamuyöstä viiden aikaan kaatosateen rummutukseen. Onneksi sade loppui ennen aamua ja pääsimme kotimatkalle kuivin jaloin. Kotimatkasta ei ole enää raportoitavaa. Leppävirralta Kuopioon tulee matkaa 55 kilometriä ja fiilis oli haikea. Vaikka reissu väsytti ja kotiin oli mukava palata, jäi ikävä pyöräilyä ja uusia maisemia. Ensi kesänä uudestaan. Varmasti.

Terveellinen ja ravitseva lounas Ravintola Unnukassa. Voitte uskoa, että tämä maistui hyvälle melkein 80 km pyöräilyn jälkeen.

Alkukesästä kävin pyöräreissulla Leppävirralla. Silloin jouduin Unnukassa opastamaan myyjää, mistä kerroin postauksessa Olutsoossia

Aktiviteetit kuten kanoottimelonta ovat Mansikkaharjussa ilmaisia. Pelastusliiveissä oli vähän toivomisen varaa. Saimme liivit, jotka oli tarkoitettu max. 50 kiloisille. Onneksi osaamme uida, eikä kanootti kaatunut.

Mansikkaharju on hienolla paikalla järven rannalla. Leppävirran keskustaan matkaa puolisen kilometriä.

Suihku- ja wc-tilat sijaitsivat kontissa.

Viimeinen aamupala ennen kotiinpaluuta