Kesällä lähdimme käymään mummon kesämökillä Savossa. Vilma tuli tietenkin mukaan. Voi sitä riemua, kun kilppari päästettiin pihamaalle temmeltämään. Vilma rakasti apiloita ja mökkipihan apilanurmi oli sille kuin valtava buffetpöytä. Kilpikonnan taivas.
En enää muista tarkkaan, miten kaikki tapahtui. Jotenkin me kaikki unohdimme Vilman yksin syömään apilaa. Ehkä Vilman näennäinen tyytyväisyys ja hitaus tuuditti meidät siihen uskoon, ettei mitään voi tapahtua. Mutta kun viimein aloimme kaipaamaan kovakuorista ystävää, hän oli kadonnut.
Koko päivä etsimme Vilmaa mökin tontilta. Ensin haravoitiin piha, sitten marjapensaan aluset, mansikkamaat, metsän reunukset ja viimein myös metsää. Vilmaa ei löytynyt mistään. Koko kilpikonna oli hävinnyt kuin savuna ilmaan. Illan tullen etsinnöistä luovuttiin mutta vielä eli toivon kipinä, että Vilma löytyisi seuraavana päivänä. Olihan kesä ja yötkin lämpimiä. Mutta kilpikonnaa ei enää koskaan löytynyt. Vilma katosi lopullisesti.
Mennään ajassa neljäkymmentä vuotta eteenpäin jouluun 2012. Tuttavapariskuntamme oli lähdössä jouluksi Kyprokselle. Jouluaattoon oli viikko ja heidän matkalle lähtöön pari päivää. Kaikki oli kuulemma pakattu ja valmiina mutta sitten he kekkasivat ongelman, jota eivät olleet ottaneet huomioon: Minne laittaa Elli.
Vaimoni kysyi minulta, otetaanko Elli meille pariksi viikoksi hoitoon. Elli on kilpikonna. Koska meillä ei ollut menoa minnekään, totesin että mikäpäs siinä. Ei kai tuosta vaivaakaan olisi. Niinpä Elli saapui meille seuraavana iltana.
Kun näin Ellin, ensireaktioni oli: - Sehän on aivan kuin Vilma! Minun piti kertoa muille tarina lemmikkikilpikonnastani ja sen katoamisesta. Elli oli todellakin kuin kopio Vilmasta. Aivan kuin Vilman reinkarnaatio.
Joulun aika meni mukavasti Elliä hoitaessa. Olimme huolissamme vuoroin siitä, ettei se liikkunut vuorokauteen, ettei se syönyt vuorokauteen tai ulostanut moneen vuorokauteen. Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin ja Elli selvisi hengissä meidän kokemattomuudesta huolimatta. Luovuimme joulun jälkeen Ellistä haikein mielin.
Uskonko minä oikeasti, että Elli on Vilman reinkarnaatio? No en sentään. Kyllä Elli on Elli. Samaa lajia vain kuin Vilma ja siksi niin samanlainen. Minä ajattelin ennen, että ihmiset (ja miksei eläimetkin) syntyvät tähän maailmaan uudestaan. Ajatukseni lähti siitä kysymyksestä, että miksi minä olin olemassa juuri täällä, juuri tässä ajassa. Olisinhan voinut elää jo satoja vuosia sitten tai syntyä vasta tulevaisuudessa.
Olen pohtinut tätä asiaa aika ajoin ja huomannut erään seikan, missä teoriani ontuu. Miten ihmiskunta voi lukumääräisesti lisääntyä, jos me synnymme uudestaan? Miten on mahdollista, että tuhansia vuosia sitten eläneestä populaatiosta on kehkeytynyt yli seitsemän miljardia jälkeläistä? Mistä nuo uudet ihmiset tulevat, jos osa meistä on jälleensyntyneitä?
Luovuin tuosta ajatuksesta jo kauan sitten. Erosin kirkosta ja olen virallisesti pakana. Eikä minuun ole iskenyt salama tai heinäsirkat vieneet viljasatoani. Eiköhän se ole pohjimmiltaan niin, että kaikki maailman ihmiset uskovat siihen yhteen ja samaan asiaan. Me olemme vain keksineet sille erilaisia nimiä ja merkityksiä riippuen siitä, mikä on kulttuuriperimämme ja missä on juuremme.
Välillä sitä kuitenkin palaa noiden kysymysten ääreen ja miettii, että entäpäs jos sittenkin. Eli miksi olen täällä? Miksi tässä? Miksi nyt?
Perinteinen jälleensyntymisoppi kertoo että kaikki on kierrätystä. Bakteerista hyönteinen, hyönteisestä sammakko. Sammakosta hiiri, hiirestä vaikka myyrä, myyrästä kani, siitä kissa, siitä koira, siitä hevonen, siitä ihminen, siitä yhä fiksumpi ihminen monien elämien aikana ja lopulta sitten ihmisestä jotain muuta kunnes sulaudutaan "alkulähteeseen" joka taas tuottaa uutta kehittyvää elämää ollen jatkuvasti uusiutuva ja laajeneva ja sitten pyörä pyörii aina ja kasvaa suuremmaksi. Tämä selittäisi minusta aika paljon elämän epäreiluuksia. Aina tulisi uusi tsäänssi ja tilaisuus tilla fiksummaksi.
VastaaPoistaTuo olisi ehkä looginen selitys tuohon ihmiskunnan lisääntymis versus sielujen määrä -mysteeriin. Eläinlajeja kuolee koko ajan sukupuuttoon, joten sielut ovat päässeet ylöspäin ihmisasteelle ja ihmisiä tulee tämän vuoksi koko ajan lisää. No joo, näitähän voisi spekuloida loputtomasti. Kyllähän me kaikki vielä tullaan tämä mysteeri selvittämään aikanaan. Siinä vaiheessa, kun on aikansa elänyt ja siirtyy suureen tuntemattomaan.
PoistaKreikankilpikonnat viettävät talven horroksessa ja niille pitää järjestää oikeanlaiset olot aina talveksi. Jos ei järjestä horrosolosuhteita, saattaa seurata kilpparille terveysongelmia. Kerroinpahan vain, vaikka olisitkin jo saanut tietää asian. ;)
VastaaPoistaKuulin tuosta itse asiassa vasta tuttavapariskunnalta, kun otimme Ellin hoitoon. Kerrostalossa horrosolosuhteiden luominen ei oikein onnistui. Tarvitaan kuulemma tasaista (oliko se + 4 asteen?) lämpötilaa, että kilppari nukkuu rauhallisesti.
Poista