Outoa ruokaa, parempaa musiikkia

Reilu kuukausi jouluun. Missä lumi, missä ikkunoiden alla kurkkivat tontut, missä joulufiilis? Markettien joulumusa ei vielä oikein sytytä. Lahjoja pitäisi ostaa ja joulusiivous väijyy nurkan takana. Helvetinmoista stressiä yhden juhlapyhän takia. Asennevamma takaraivossa.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Tätä mottoa noudattaen mietimme eilen, missä käydään lomapäivänä lounaalla. Kuopio on nykyään pullollaan vaihtoehtoja: On nepalilaista, intialaista, thaimaalaista, kiinalaista, espanjalaista, italialaista, kreikkalaista, meksikolaista ja amerikkalaista ravintolaa. Päädyimme Ravintola Haraldiin, jossa on viikinkiteema. Listalla oli liha- ja kalavaihtoehto. Aurajuustolohi kuulosti hyvälle ja hinta oli lounariystävällinen 9,70 €. Paha virhe. Metsäsienikeitto oli herkullista mutta itse pääruoka hieman epämääräinen. Annoksessa oli selkeästi käytetty liikaa maailman yleisintä maustetta, Ouvoa. Kastike maistui niin ouvolta. Mutta en moiti ravintolaa tässä tämän enempää koska tiedän, että Haraldista saa myös hyvää ruokaa. Lohi ei vain tällä kertaa uponnut eikä uinut makuhermoihin

ouvon makunen aurajuustolohi

Illalla oli kulttuurin vuoro. Asumme vuokralla ja tänä vuonna VVO muisti asukkaitaan ilmaisella joulukonsertilla. Musiikkikeskuksessa esiintyi Saara Aalto. Artisti oli meille tuttu Voice of Finlandista muutaman vuoden takaa. Taisi päästä Michael Monroen tiimissä aina finaaliin asti.  Tämän rokkarin odotukset ylittyivät kirkkaasti. Aalto veti tunnin mittaisen keikan pianistin säestyksellä ja perusjoululaulujen sekaan oli ripoteltu myös ei –joululauluja kuten Somewhere over the Rainbow ja Kate Bushin Wuthering Heights. Tuo Kate Bush –veto oli kyllä illan kohokohta. Saaralla on uskomattoman upea ääniala ja tulkinta nosti ihon kananlihalle. Versio ei hävinnyt yhtään alkuperäiselle, päinvastoin. Youtubesta löytyi biisi:

Tämä oli myös upea:

Jopa Varpunen jouluaamuna kuulosti hyvälle Saaran laulamana. Se on meikäläisen sanomana aika paljon. Jouduin nimittäin ala-asteen viidennellä luokalla laulamaan tuon veisun koulun joulujuhlassa. Kärsin tuohon aikaan tolkuttoman kovasta esiintymispelosta ja sitä lievensi vain hitusen se, ettei minun tarvinnut laulaa yksin. Esiintyminen joulujuhlassa oli niin vastenmielinen kokemus, että inhosin kyseistä laulua pitkälle aikuisikään asti. En inhoa enää. Keikan aikana heräsi joulufiilis, eli esitys täytti tarkoituksensa. Nyt ei muuta, kun joulupukkia odottamaan.

Saara Aalto

Asiasta vielä miljoonanteen eli Facebookiin. Tässä kuussa tulee meikäläiselle täyteen seitsemän vuotta naamakirjassa. Seitsemän vuotta somessa on pitkä aika. Miltähän tuntuisi, jos irrottautuisi facesta joksikin aikaa? Mistäs sitten saisi tietää, mitä kaverit ovat syöneet tai milloin siivonneet? Kuka on eronnut ja kuka karannut. Minulla on ratkaisu tähän pulmaan.

Voisin alkaa kerrostalokyttääjäksi. Hankin tarvittavia apuvempaimia kuten kiikarit, naamiointivälineet jne. Iltaisin lähtisin kiertelemään lähiöitä ja kurkkisin kavereiden ja tuttujen ikkunoiden alla. Kirjoittaisin ylös mitä kukin puuhaa ja jos näkisin jotain hauskaa, koputtaisin ruutuun ja näyttäisin kavereille peukkua. Pitääkin tästä lähteä käymään kaupassa. Ensimmäisenä hankin kartan ja merkkaan käyntikohteet. Nähdään illalla (hymiö).

Veljmiespatsas on jostain syystä vangittuna torilla. Poliisi ei suostu paljastamaan rikosepäilyn laatua tässä vaiheessa tutkintaa.