Tunnelmia homohäistä

Saimme reilu vuosi sitten kutsun ystäväpariskunnan häihin. Pääsimme edellisenä iltana järjestelemään ja koristelemaan juhlapaikkaa talkoohengessä sekä avustamaan kokkia vihanneksien kuorimisessa. Yhdessä tekeminen oli erittäin mukavaa ja seuraavan päivän hääjuhla ikimuistoisen mieleenpainuva. Mikäs sen kauniimpaa, kun kaksi ihmistä saa toisensa. Hääpari oli käynyt aikaisemmin rekisteröimässä suhteensa maistraatissa, koska kirkkoon heillä ei ollut asiaa. Kirkko kun ei vihkinyt naisparia.

Muistan miettineeni silloin ensimmäisen kerran, miksi homoparit eivät saa mennä virallisesti naimisiin? Juhlahumu, iloiset ilmeet ja hääparin onni oli niin konkreettista, että koko laki vain miehen ja naisen välisestä avioliitosta tuntui kivikautiselta. Keneltä olisi pois, jos nämä kaksi ihmistä sanoisivat papin edessä tahdon? Kenen elämää ja maailmankatsomusta tämä järisyttävä tapahtuma horjuttaisi? Ja ennen kaikkea: mitä se kenellekään kuuluisi.

Minulla on myös aikomus aikanaan viedä avovaimo vihille. Kosin häntä vuosi sitten ja sain onneksi myöntävän vastauksen. Nyt on kihlasormukset sormessa merkkinä sille, että tässä ollaan ja pysytään. Toisiamme varten. Jos joku tulisi sanomaan, että meidän ei ole mahdollista mennä naimisiin koska olemme esim. savolaisia, vetäisin herneen syvälle sieraimeen. Syy on yhtä absurdi kuin kieltää kaksi samaan sukupuolta olevaa virallistamasta suhdettaan. Eiköhän tuo ole jokaisen parin oma asia, miten parisuhteensa kanssa haluaa toimia.

Maailma muuttuu eskoseni. Kun olin vielä pieni poika, yksi pahimmista tavoista loukata toista oli nimitellä häntä homoksi. Eihän me poloiset oikeasti edes tiedetty, mitä koko sana tarkoitti. Mutta kun kuuli isojen poikien homottelevan ja näki kohteen reaktioin tuli tunne, että kyseessä on jotain todella rumaa ja ilkeää. Niinpä riitatilanteessa tuli itsekin lipsautettua homo-sanaa satuttamistarkoituksessa. Ajat olivat sellaiset ja suvaitsemattomuus johtui suoraan tietämättömyydestä. Homous oli vasta vähän aikaa sitten ollut rikos, kunnes homoseksuaaliset teot kriminalisoiva laki kumottiin vuonna 1971. Sosiaalihallitus poisti homoseksuaalisuuden tautiluokituksesta vuonna 1981.

Mitäpäs seuraavaksi? Aika näyttää. Paljon on epäkohtia, joihin pitäisi puuttua. Tämä meidän asuttama pallo pienenee koko ajan suhteessa kasvavaan väkilukuun ja suvaitsevaisuutta ja yhteishenkeä tarvitaan yhä enemmän ja enemmän. Ajatusta siitä, että en ole täällä yksin ja muillakin on oikeus ihmisarvoiseen elämään, aivan kuten itsellä. Toivotan sateenkaaripareille onnea äänestystuloksen johdosta. Ollaan taas yksi askel lähempänä tasa-arvoisempaa ja parempaa maailmaa.