Reissun viimeinen telttayö Sysmässä meni rajun tuulen riepotellessa telttakangasta. Tuuli ei tyyntynyt aamulla, päinvastoin. Kun lähdön hetki koitti klo 9.10, tuulen kaveriksi tuli vielä rankkasade. Miksu puki sadevaatteet päälle ja lähti pyöräilemään kurjaan keliin. Katselin säälivästi pojan perään. Onneksi päivän etappi Sysmästä Lahteen oli vain 70 kilometriä.
 |
| Sysmän leirintäalueen aamiaishuoneen pianisti. Soittaja oli huippuvireessä mutta piano kuulemma epävireinen |
Löysin taukopaikan Pulkkilanharjun P-paikalta. Sade loppui jo aikoja sitten mutta tuuli oli navakka. Miksu kertoi tuulen riepotelleen pyörää niin, että oli vaikea pysyä pystyssä. Kaikesta huolimatta kaveri oli hyvällä tuulella. Nyt ajettiin toiseksi viimeistä etappia ja maali häämötti huomenna.
Lahdessa majoituimme Miksun uuteen kotiin. Huonekaluja ei ollut, joten makuupaikka oli melkein kuin teltassa: telttapatja kovalla lattialla. Kun tavarat oli purettu, auto näytti oudon tyhjälle. Miksu tuumasi, että tuntuu kummalle, kun reissu loppuu. Pyöräilyyn oli tullut jo rutiini, joka muistutti työpäivää: tunti pyöräilyä, tauko, sama uudestaan, ruokatunti puolenpäivän aikaan jne.
 |
| Asikkalan kohdalla oli tapahtunut onnettomuus 1950-luvulla |
 |
| Nepalilainen Ravintola Royal Gurkha Lahdessa. Taivaallista ruokaa. Suosittelen. |
Illalla kävimme 7 kilometrin kävelylenkillä tutustumassa lähiseutuun ja huomasin, miten huonossa kunnossa olin. Kaksi viikkoa autonratin takana ilman liikuntaa teki tehtävänsä. Illalla katsoimme vielä elokuvan Memento: tarina miehestä, joka kärsii lähimuistin menetyksestä ja koettaa kostaa vaimonsa väkivaltaisen kuoleman. Elokuva etenee nerokkaasti lopusta alkuun. Suosittelen.
7.08.2018
Viimeinen päivä koitti pienessä täpinässä. Lähtö oli klo 8 ja sää parempi kuin eilen. Koska auto- ja pyöräreitti kulkivat osan matkaa eri kautta, tein Miksulle eväät ja sovimme yhteisen taukopaikan Mäntsälän Nesteelle. Ehdin juoda kahvit ja lukea päivän uutiset, ennenkuin paikalle polki hyväntuulinen pyöräilijä.
Keravalla matkaan liittyi vanhempi poikani Jaska. Jaskalla oli tarkoitus pyöräillä Miksun mukana viimeiset 30 kilometriä Keravalta Helsinkiin. Tankkasimme vielä porukassa Hesburgerissa ja sitten alkoi viimeinen rypistys. Ennen lähtöä Jaska kysäisi:
- Otatko iskä kyytiin jos hyydyn?
- Joo, jos saat sydärin 30 kilometrin matkalla!
 |
| Isoveli saattoi Miksua loppumatkasta |
Odottelin poikia Senaatintorilla. Alun perin aikataulu oli neljäksi, mutta kaverit myöhästyivät kymmenellä minuutilla. Pyöräily päättyi hillittömän hilpeään euforiaan, jonka Miksu kiteytti lauseeseen: V***u se on ohi!
Miksu onnistui pyöräilemään vanhalla naistenpyörällä ja uskomattomalla sisulla Nuorgamista Helsinkiin 1280 kilometriä yhdessätoista päivässä. Tämän päivän saldo Lahdesta Helsinkiin 108 kilometriä. Hatunnosto ja kumarrus.
Kahteen ja puoleen viikkoon mahtui kaikenlaista. Ensin hajosi kännykkä, seuraavaksi auto ja sitten mies. Matkalla oli hellettä, hallaa, vastatuulta, myötätuulta ja vesisadetta. Ihmiset matkan varrella ottivat meidän tarinan hyvin vastaan ja syntyi monta mielenkiintoista kohtaamista ja keskustelua. Mitään katastrofaalista ei sentään sattunut ja apua saimme aina tarvittaessa. Siitä iso kiitos sukulaisille ja tuttaville.
Jokainen reissu jättää jälkensä. Tämä reissu rikastutti elämääni ja jää mieleen yhtenä erikoisimmista matkoista, missä olen saanut olla mukana. Kiitos siitä Miksu. Olen todella ylpeä sinusta. T: Iskä.
PS: Matkan jälkeen meitä odotti yllätys, mutta siitä lisää viimeisessä reissupostauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti