tiistai 2. lokakuuta 2018

Pyörällä halki Suomen 12. päivä: Mutkien kautta Jyväskylään

03.08.2018

Yöllä satoi vettä ja heräsin hieman huolestuneena, miten teltalle käy. Ei hätää, kangas oli vedenpitävä. Muistan elävästi 80-luvun teltat, jotka pitivät sadetta siihen saakka, kun koskit telttakangasta. Pintajännite katosi välittömästi ja kosketuskohdasta valui vettä noronaan sisälle. Kehitys kehittyy.


Sitten muistin pyykit. ”Et sinä kuivausrumpua tarvitse”, kaikui camping-emännän eilinen lause takaraivossa. Vetäisin verkkarit jalkaan ja tallustelin rinnettä alas wc/suihku/pyykkäysrakennukselle. Rakennuksen pihassa olevalla pyykkinarulla oli rivi puhtaita, läpimärkiä vaatteita. Hieno homma. Tänään ei sitten vaihdettu puhdasta päälle. Puristelin vaatteista enimmät sadevedet pois ja pinosin pesuvatiin. Pesuvati meni auton perälle odottamaan seuraavaa kuivatustilaisuutta.

Hännilänsalmi Camping Viitasaari

Aamulla sattui erikoinen tapaus. Istuin campingalueen terassilla, kun pieni lintu törmäsi terassin ikkunaan ja jäi pökerryksissä räpiköimään pöydälle. Otin linnun käteen, eikä se tehnyt yhtään vastarintaa. Kun yritin päästää sen menemään ja ottaa samalla kuvaa, lintu pyrähti takaisin ja laskeutui kännykän päälle. Kannoin linnun kauemmaksi ja jätin kivelle selvittämään päätään.

Pökertynyt pikkulintu


Ei meinannut lähteä minnekkään


Miksun puhelinliittymä vaihtui ja uusi liittymäkortti odotti perillä Jyväskylässä. Jouduimme siis kulkemaan päivän ilman puhelinyhteyttä. Asia ei vaikuttanut ongelmalliselle, koska Lapissa teimme pari päivää samoin. Mutta Lappi on Lappi ja nyt lähestyttiin ruuhka-Suomea. Tähän saakka matkan varrella ei ollut tietöitä, mutta Viitasaaren jälkeen tilanne muuttui. Mitä lähemmäksi saavuimme Jyväskylää, sitä enemmän oli asfalttikoneita, keskeneräisiä osuuksia ja hiekkatien pätkiä. Ehdin jo vähän epäillä, miten Miksu selviää tietöiden labyrintistä.

Pohjanmaan lakeudet jäivät taakse. Keski-Suomessa on hillittömiä mäkiä
Kuudenkymmenen kilometrin jälkeen odottelin taukopaikalla jonkun tovin, kunnes puhelin soi. Numero oli outo, mutta vastasin silti. Se oli Miksu.
- Mistä sinä soitat?
- Sain yhdeltä ohikulkijalta kännykän lainaan. Miten täältä pääsee Jyväskylään?
- Missä sä oot?
- Täällä on pelkkää tietyötä ja ainoa tienviitta, joka näyttää Jyväskylään, ohjaa moottoritielle.
- Aja vaan sen mukaan.
- Mutta se on moottoritie?
- Sitä on vain lyhyt pätkä ja tienreunus on leveä. Aja vaan sitä pitkin.


Odottavan aika on pitkä. Kun kaveria ei alkanut kuulumaan, jätin puurokeittimen P-paikalle porisemaan ja läksi ajamaan vastaan. Vain parin kilometrin jälkeen näin tutun hahmon vastaantulevien kaistalla. Vaihdoimme pari sanaa, loppu hyvin kaikki hyvin, ja palasimme takaisin taukopaikalle puuron syöntiin.


Loppumatkan Jyväskylään sujui ilman draamaan. Kirjauduin caravanalueelle sisään ja koin mukavan yllätyksen: telttayö maksoi vain 15 euroa! Laajiksen nettisivujen hinnastossa luki: teltta 15 € /yö + 5 € per henkilö. Maksoin mukisematta 30 euroa kahdesta yöstä ja menin alueelle pystyttämään telttaa, ennen kuin Miksu ennätti saapua paikalle. Leirintäalueella oli myös toinen mukava yllätys: ilmaiset saunavuorot miehille ja naisille. Sauna oli niin harvinaista herkkua, että käytimme tarjouksen hyväksi molempina iltoina. Matkaa oli jäljellä enää yksi välipäivä ja kolme suhteellisen lyhyttä päiväetappia ennen Helsinkiä. Miksu polki viimeisen kolmen päivän aikana hurjat 407 kilometriä (tämän päivän etappi 93km). Oli aika vaihtaa vapaalle.

Huom. Kekseliäästi puuhun ripustetut märät pyykit. 
Ensimmäisen kerran tällä reissulla kävimme terassilla. Paikkana toimi Laajiksen ravintola. Voin vakuuttaa, että lonkero maistui mahtavalle Laajavuoren rinteiden takaa paistavan ilta-auringon lämmössä. Ravintola meni kiinni jo klo 20, joten googletimme vielä kilometrin päässä olevan lähikaupan ja haimme saunajuomaa.



Yleisissä tiloissa on mm. pöytäfutis
Laajiksen yleiset tilat ovat huippuhienot. 


Miesten saunavuorolla oli porukkaa ja lauteilla keskustelu kääntyi tuttuun tapaan Miksun pyöräilyurakkaan. Erittäin helppo tapa saada jutunjuurta aikaan. Saunomisen aikana taivas repesi ja kaatosade kasteli alueen. Jäähdyttelimme saunan verannalla ja Miksu katsoi kaihoten taivaalle:
- Harmi kun täällä ei ole järveä minne pulahtaa.
- Harmi tosiaan.
- Tekis mieli lähteä tuonne vesisateeseen seisomaan.
- Senkun menet!
- Mulla ei ole uikkareita mukana.
- Laita bokserit jalkaan.
Kohta Miksu seisoi saunarakennuksen edessä rankkasateessa pelkissä boksereissa ja caravanalueen asukkaat kävelivät ohi hieman kulmiaan kurtistellen. Mutta heistä viis. Poika vaikutti ikionnelliselta vesisateen valuessa pitkin kasvoja ja se oli tärkeintä.

Saderintama lähestyy. 

Saunalta palattua huomasimme, että teltan oviaukko oli unohtunut auki. Sisätilat olivat veden vallassa. Miksu kuivasi paikat niin hyvin kuin pystyi ja nukkui kosteassa teltassa. Minä vietin yön autossa.

Lopuksi vielä arvostelussa Laajis Jyväskylä:

Miksu: 9/10
+ erittäin viihtyisät yleistilat
+ joka ilta maksuton sauna
- sauna lämmitetty liian kuumaksi
- ei veden äärellä (rankkasade toi plussaa)

Meikä: 8/10
+ hienot yhteiset tilat
+ ilmainen sauna!
- alue caravaanareille, vähän telttapaikkoja
- sesonkiaikaan tungosta

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti