Krakova kolmas matkapäivä: Wawel ja Kazimierz

Edellisen päivän Auschwitzin kauhujen jälkeen oli vuorossa henkisesti helpompi päivä. Tämä päivä kuljettiin Wawelin linnavuorella ja Kazimiertzin juutalaiskorttelissa. Päivänvalon aikaan sai myös parempia kuvia keskusaukiolta ja vanhasta kaupungista.

Krakovan keskusaukio

Barbakan: vuonna 1498 rakennettu linnoitus vanhan kaupungin pohjoispäässä.

Florianin portti 1300-luvulta.

Pietarin ja Paavalin kirkko, jossa kävimme konsertissa ensimmäisenä iltana. Kirkon edustalla on kahdentoista opetuslapsen patsaat.

Pietarin ja Paavalin kirkko sisältä

Kirkon alla on krypta, jonne on haudattu menneiden vuosisatojen puolalaisia merkkihenkilöitä.

Vanhan kaupungin muuria.

Oikealla näkyy Mariankirkko keskusaukion laidalla. Tornista kajahtaa kerran päivässä trumpettisoitto, joka loppuu dramaattisesti kesken. Tämä on kunnianosoitus vartijalle, joka tataarien hyökätessä teki hälytyksen ja kuoli hyökkääjien nuoleen.

Saimme alunperin idean tähän matkaan Ensitreffit alttarilla -sarjasta. Paljastettakoon tässä, että olemme vaimon kanssa sarjan vannoutuneita faneja. Tällä kaudella tv-sarjassa "naitetut" Heikki ja Miina lähetettiin häämatkalle Krakovaan. Auschwitzissa vietetyn päivän jälkeen Heikki totesi kuivalla huumorilla: kyllä häämatkalla pitää ainakin yhdessä keskitysleirissä käydä. Emme olleet häämatkalla, mutta ymmärrän Heikin pointin. Niin raskas kun Auschwitzin historia onkin, se saa oman elämän pienet parisuhdemurheet asettumaan oikeisiin mittasuhteisiin.

Tänään aamupalapaikaksi valikoitui Zarowka Cafe. Valinta osoittautui hyväksi.

Bagels, kahvi ja mehu 25 Zlotia (n. 6 €)

Kerroin postauksessa linnabongausta, että ole linnafanaatikko. Missä linna, siellä allekirjoittanut. Ilmeisesti elin entisessä elämässä linnanherrana tai asuin maisemassa, jota hallitsi vuoren päällä sijaitseva keskiaikainen linnoitus. En tosin usko jälleensyntymiseen, mutta saahan sitä haaveilla. Wawelin linnan bongaus oli taas yksi hieno kokemus tässä genressä.

Wawelin kukkulalla on ollut linnoitus 1000-luvulta saakka. Linna on kokenut monia muutoksia vuosisatojen aikana.

Rehellisesti sanottuna en tiennyt paljoakaan Puolan historiasta ennen tätä reissua. Wikipedia kertoo tärkeimmät tapahtumat. Puolaa hallitsivat keskiajalla kuninkaat, jotka asuttivat Wawelia aina 1600-luvulle saakka. Sen jälkeen naapurimaat pilkkoivat Puolan palasiksi ja kansakunta katosi kartalta syntyäkseen uudestaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1918.

Linnavuorelta aukeaa komea näköala kaupunkia halkovalle Veiksel joelle

Päivä oli sumuinen. Liekö johtunut vuorokauden lämpöeroista vai saasteista? Jäi arvoitukseksi.

Toisessa maailmansodassa Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Puolan keskenään ja sodan jälkeen Puola jäi rautaesiripun taakse Neuvostoliiton vasallivaltioksi. Tuota taustaa vasten on vähän helpompi ymmärtää Puolan hallituksen muukalaisvastaisuutta ja EU:ta kohtaan tuntemaa epäluuloa. Ulkomaalaiset eivät ole vuosisatojen varrella tuoneet maahan muuta kuin verta, hikeä ja kyyneleitä.

Wawel on kertakaikkisen upea paikka. Vaikka oli marraskuu ja pahin turistikausi ohi, alue kuhisi matkailijoita. Linnan sisäpiha on valtava ja voi vain kuvitella, minkälaisen vaikutelman paikka on tehnyt keskiaikaiseen matkamieheen. Menneiden kuninkaiden valta ja loisto huokuu joka paikassa.

Linnan sisäpihalla riitti turisteja.

Wawelin katedraali oli ainoa paikka linnavuorella, missä kävimme sisällä. Katedraaliin on haudattu Puolan kuninkaita suuriin kiviarkkuihin. Harmi, ettei sisällä saanut ottaa kuvia. Itse katedraali toi mieleen Lontoon Westminster Abbeyn: samanlaiset keskiaikaiset puupenkkikatsomot, joissa sen ajan ylhäisö istui kuuntelemassa kirkonmenoja.

Puolalaisten oma paavi Johannes Paavali II on saanut patsaan Wawelille.

Wawelin katedraali on rakennettu 1300-luvulla. Pääsy päärakennukseen on ilmainen. Sääli ettei sisällä saanut valokuvata, sillä katedraali on todella kaunis. Käykää itse katsomassa.

Linnan jälkeen suunnistimme Kazimierziin. Alue on ns. juutalaiskaupunginosa, joka on säilynyt lähes samanlaisena kuin ennen sotia. Rapistuneet talot ja korttelit tuovat paikkaan aivan oman tunnelmansa, varsinkin kun tietää alueen historian. Sodan aikana natsit tyhjensivät juutalaiskorttelit ja asukkaat vietiin keskitysleireille tuhottavaksi.

Pitkän kävelyn jälkeen oli tauon paikka. Aurinko paistoi mukavasti baarin terassille, jossa pöytien virkaa toimitti vanhat ompelukonepöydät. Nostalginen Singer, joka löytyi aikoinaan myös lapsuuteni mummolasta. Vieruspöydässä istui nuorisoa. Rohkaistuin ja pyysin nuorta miestä ottamaan meistä valokuvan. Annoin hänelle kännykkäni ja sitten poseerasimme vaimon kanssa iloisena. Jälkikäteen vaimo tuumasi, että hän pelkäsi meille käyvän klassisesti: kaveri ottaa kännykän ja pinkaisee karkuun sillä aikaa, kun me tuijotetaan käskystä aurinkoon.

Krakova on turvallinen paikka. Tämänkin kuvan ottanut nuorimies palautti kännykkäni kiltisti takaisin.

Meillä on vaimon kanssa välillä hieman eri kiinnostuksen kohteet. Huomasin tämän vanhan synagoogan ja pysähdyin kuvaamaan....

...vaimo huomasi synagoogan vieressä olevan Galeria LueLuen.

Vaimo löysi tämän myymälän instagramista ja se kuului hänen must visit -listalle. Mukaan lähti postikortteja, kangaskasseja ja yksi seinälle laitettava mustavalkoinen juliste. Pieni ja sympaattinen taidemuistomyymälä.

Kazimierzissa on karismaa. Arvokkaasti rapistunut kaupunginosa elää omilla ehdoillaan ja tunnelma on rento ja konstailematon. On lohdullista huomata, että entisajan henkeä on haluttu herättää uudestaan henkiin, synkästä historiasta huolimatta.

Torilla myytiin asiallisia vinyyleitä.

Muistomerkki holokaustin uhreille. Ennen toista maailmansotaa Krakovassa asui n. 80.000 juutalaista. Vuonna 1939 Natsi-Saksa miehitti Puolan ja myös Krakovan juutalaisia alettiin vainota. Vain n. parituhatta juutalaista selvisi sodan jälkeen hengissä.

Szeroka-kadulta löytyy kaupungin parhaat juutalaisravintolat. Paikalla oli vielä ulkoterasseja, vaikka kalenteri näytti marraskuuta. Terassilla orkesteri loi tunnelmaa soittamalla juutalaisia kansanlauluja.

Kazimierzistä jatkoimme matkaa Veikselin yli Podgorzen kaupunginosaan, jossa sijaitsee Schindlerin tehdas. Saksalainen Oskar Schindler saapui toisen maailmansodan alussa Krakovaan rahankiilto silmissä, mutta pian natsien julmuudet saivat hänet toisiin aatoksiin ja loppujen lopuksi hän pelasti yli tuhat juutalaista holokaustilta. Katsoimme Steven Spielbergin elokuvan Schindlerin lista juuri ennen matkalle lähtöä. Elokuva on kuvattu suurimmaksi osaksi Kazimierzissä ja alkuperäinen Schindlerin tehdas on nykyään museo ja suosittu turistikohde.

Oskar Schindlerin museo. Suuresta kysynnästä johtuen liput kannattaa ostaa viikkoja etukäteen. Saavuimme ilman lippuja ja luukulla luki: loppuunmyyty tältä päivältä. Kävimme pyörähtämässä museon eteisessä.

Elokuvarekvisiittaa museon eteisen vitriinissä. Tuo lippis on ollut Steven Spielbergin päässä.

 Palasimme takaisin Kazimierziin syömään. Paikaksi valikoitui Ravintola Ariel. Söimme kahdet alkuruuat puoleksi sekä pääruuan. Ruuat ja ruokajuomat kustansivat kahdelta 156 Zlotia (n. 40 €).

Ravintola Ariel. Illalla oli liian viileää syödä terassilla.

Alkuruoka: juutalaisia taikinamykyjä juusto-, sipuli- ja perunatäytteellä, valkosipulikastikkeessa.

Alkukeittona kaneli- ja hunajamaustettu naudanliha-vihanneskeitto.

Pääruokana juutalainen paahtopaisti, lutenica -kastike ja perunoista tehdyt "leivät". Meikäläisen kuvat kertovat tässä tapauksessa vähemmän kuin tuhat sanaa, eli hyvää oli. Tosin totesimme vaimon kanssa, että alkuruuat voitti makukilpailussa pääruuan.

Krakova on kaunis kaupunki ja turistille juuri sopivan kokoinen. Vanha kaupunki, Wawel ja Kazimierz ovat kävelymatkan päässä. Hintataso on edullinen, ihmiset kohteliaita ja palvelu pelaa. Ravintoloissa palvelu oli jopa häiritsevän tehokasta, sillä lautanen vietiin ruokailun jälkeen pois alle minuutissa. Näin myös silloin, kun toisella oli vielä syönti kesken. Pientä säätöä, mutta kaiken kaikkiaan syömällä ja juomalla ei Krakovassa rahat lopu.

Meille puolalainen keittiö kaikkine erikoisuuksineen maistui hyvin. Kuvassa onton leivän sisällä tarjottu lihakeitto.

Marraskuu on sesongin ulkopuolella, joten säästyimme pahimmilta ruuhkilta. Kolme päivää oli vain liian lyhyt aika. Näkemättä jäi monet kaupungin nähtävyyksistä sekä parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevat Wieliczkan suolakaivokset. Eli tänne pitää tulla uudestaan.