Krakova toinen matkapäivä: Auschwitz-Birkenau

Torstaina oli vuorossa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo. Museokierros järjestyi Krakow Directin kautta: Tila-auto haki meidät majoituksen edestä klo 8.40. Pakettiin kuului meno-paluu kuljetus Auschwitziin (60 km) sekä opastettu kierros museossa. Hintaa kahdelle 310 Zlotia (n. 78 €). Auschwitz on Unescon maailmanperintökohde.

Jos olette menossa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseoon, niin suosittelen tätä matkanjärjestäjää.

Menomatkalla autossa esitettiin Neuvostoliitossa tehty, 20 minuuttia kestävä lyhytelokuva Auschwitzista. Puna-armeija vapautti leirin tammikuussa 1945 ja mukana olleet venäläiset sotakuvaajat dokumentoivat leirin kauhuja heti vapauttamisen jälkeen. Materiaali oli niin brutaalia, että pari viikkoa myöhemmin kameraryhmää käskettiin kuvaamaan tilanne uudestaan lavastettuna. Tässä kohtauksessa sotilaita eivät odottaneet piikkilanka-aidan takaa tuijottavat ihmisluurangot ja ruumiskasat, vaan iloisesti hymyilevät ja vapauttajille vilkuttavat statistit. Loppujen lopuksi kohtaus ei päässyt dokumentille, koska sitä pidettiin liian epäuskottavana.

Menomatkan dokumentti oli todella karua katsottavaa.

Kuljettajamme Tom kertoi, että välillä hänellä on kyydissä perheitä, joihin kuuluu alle kouluikäisiä lapsia. Aina ennen lähtöä hän kertoo, että matkalla näytetään dokumentti keskitysleirin kauhuista, ja lähes poikkeuksetta vanhemmat hyväksyvät tämän! Tom totesi puoleksi vitsillä, että reissun jälkeen lapset ovat varmasti traumatisoituja ja tarvitsevat kotona psykiatrin apua. Useimmiten ryhmät ovat vielä englantilaisia, joten lapset ymmärtävät kaiken, mitä elokuvassa kerrotaan!

Auschwitzin kuuluisa "Arbeit Macht Frei" -portti.

Perillä huomasimme, että emme olleet yksin. Parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja ja turisteja. Toinen yllätys oli, että kuskimme Tom toimi myös museo-oppaana. Museoon ei saanut viedä isoja laukkuja ja sisäänmeno toimi kuin lento-kentällä, eli irtotavarat hihnalle ja käynti metallinpaljastimen läpi. Turvatarkistuksen jälkeen meille jaettiin pieni lähetin ja kuulokkeet, joiden avulla kuulimme Tomin selostuksen. Museon käyttäytymissääntöihin kuului pysyminen oppaan mukana, ei kovaäänistä puhetta, ei häiritsevää käyttäytymistä ja ennen kaikkea: EI SELFIEITÄ. Opas muistutti, että olimme nyt alueella, joka toimii samalla 1,1 miljoonan ihmisen hautausmaana.

Auschwitz 1 oli pääleiri, jota natsit eivät ehtineet tuhota sodan lopussa. Paikka käsitti keskitysleirin piikkilanka-aitoineen, vartiotorneineen ja rakennuksineen. Rakennuksissa on näyttely holocaustin historiasta. Entisöidyissä tiloissa kerrottiin miten vangit asuivat, elivät ja lopulta kuolivat kidutukseen, näännyttävään pakkotyöhön tai kaasukammioon. Miesvankien keskimääräinen elinikä leirilletulon jälkeen oli n. 3 kuukautta ja naisilla 2 kuukautta. Kahdessa rakennuksessa kuvaaminen oli ehdottomasti kielletty. 

Juutalaisia tuotiin Auschwitziin kaikkialta Euroopasta. Kaukaisimmat kuljetukset olivat Oslosta, Narvasta, Roomasta, Pariisista, Lyonista, Ateenasta ja Rhodokselta. Ihmisiä kuljetettiin junissa tuhansia kilometrejä ja perillä heidät kaasutettiin ja poltettiin. Käsittämätöntä.

Loistava oppaamme Tom

Vitriineissä oli röykkiöittäin laukkuja, taloustavaroita ja kenkiä. Vitriini, jossa oli tuhansia lastenkenkiä, sai kyyneleet silmään. Mitä pidemmälle kierros eteni, sitä synkemmäksi se muuttui.

Museokierros antoi vastauksen kysymykseen miten oli mahdollista, että 1,1 miljoonaa ihmistä murhattiin niin tehokkaasti ja ilman mainittavaa vastarintaa. Syy oli lopullinen ratkaisu, johon kuului väkijoukkojen kollektiivinen harhauttaminen ja valehtelu. Juutalaisia lastattiin junavaunuihin ympäri Eurooppaa ja heille kerrottiin, että määränpää oli uusi asuinpaikka Itä-Euroopassa. Uhrit saivat ottaa mukaan matkatavaroita max. 25 kg per henkilö. Jokaisen piti merkitä matkalaukkuun nimi ja yhteystiedot, että tavarat voitiin toimittaa perillä oikeille omistajilleen. Näin ei koskaan tapahtunut, vaan laukut ryöstettiin ja arvotavara lähetettiin Saksaan.

Keskitysleiriä ympäröi moninkertainen sähkölanka-aita. Moni vanki teki itsemurhan heittäytymällä aitaan.

 

Kaasukammio ja krematorio.

Natsit ehtivät tuhota Auschwitzin krematoriot ennen puna-armeijan tuloa. Krematorio entisöitiin keskitysleiriltä löytyneen rakennuspiirrustuksen perusteella. Uunien jäljennöksiin käytettiin alkuperäisiä tiiliä.

Auschwitz II eli Birkenau sijaitsee n. kolmen kilometrin päässä pääleiristä. Se toimi varsinaisena tuhoamisleirinä kaasukammioineen ja krematorioineen. Auschwitz-Birkenaun juna-asemalla SS-lääkäri jakoi saapuneet vangit orjatyövoimaksi kelpaaviin ja tuhottaviin.

Auschwitz-Birkenaun portti, josta junat ajoivat sisään kyydissään tuhottavaksi tuotuja juutalaisia.

Tuhottaville kerrottiin, että heitä odotti peseytyminen ja sen jälkeen majoitus leirille. Suihkutilojen pukuhuone muistutti uimahallin pukeutumistiloja, eikä siten herättänyt tulijoissa epäilystä. Kun vaatteet oli riisuttu, alaston ihmisjoukko ohjattiin kaasukammioon, ovet suljettiin ja katosta pudotettiin kanisterit Zyklon-B myrkkykaasua. Auschwitz-Birkenaun kaasukammioihin mahtui kerrallaan 1800 ihmistä ja hidas kuolema tuli n. 15 - 20 minuutissa. Tämän jälkeen uhreista otettiin talteen kultahampaat ja hiukset, joista valmistettiin mm. sukkia. Lopuksi ruumiit työnnettiin polttouuneihin ja tuhkattiin. 

Auschwitz-Birkenaun leiri on valtava. Leirillä oli enimmillään 90.000 vankia.

Koko päiväreissu matkoineen kesti n. 6 tuntia. Oppaamme Tom osasi kertoa holocaustin tapahtumat myös uhrien näkökulmasta. Hän totesi, että 1,1 miljoonaa kuolonuhria ei loppupeleissä kerro ihmisille mitään, koska luvut menevät yli inhimillisen käsityskyvyn. Sitä vastoin on tärkeää tietää, miten kaikki tapahtui ja mitä holocaustin uhrit kokivat. Kierroksen jälkeen kiitimme Tomia ja kysyin, kauanko hän on toiminut oppaana. Vastaus oli yllättävä: muutaman kuukauden. Todella vaikuttavaa.

Natsit ehtivät tuhota Birkenaun kaasukammiot. Rauniot ovat samassa tilassa kuin tammikuussa 1945 Neuvostoarmeijan vapauttaessa leirin.

 Auschwitz-Birkenau on paikka, jossa jokaisen kannattaa käydä edes kerran elämässä. Paikka on totaalisen ahdistava ja monessa paikassa pala nousi kurkkuun ja kyynel silmään. Silti museo on myös muistutus siitä, että loppujen lopuksi hyvä voitti eikä natsien lopullinen ratkaisu onnistunut. Jos kaikki olisi mennyt kuten Hitler, Himmler ja kumppanit suunnittelivat, juutalaisista ei olisi jäänyt edes muistoa. Nyt uhrien muisto elää ja museo pitää huolen, ettei holocaust pääse unohtumaan. Yksi kysymys jää ikuiseksi arvoitukseksi: Miten ihminen pystyi tekemään toiselle ihmiselle kaikki nuo kauheudet?

Keskitysleirimuseoon on pystytetty muistomerkki holocaustin uhreille.

Auschwitzissa murhattiin noin 960 000 juutalaista, mikä on noin 90 prosenttia kaikista murhatuista. Heistä Unkarista tuli 438 000, Puolasta 300 000, Ranskasta 69 000, Alankomaista 60 000, Kreikasta 55 000, Böömistä ja Määristä 46 000, Slovakiasta 27 000, Belgiasta 25 000, Saksasta 23 000, Kroatiasta 10 000, Italiasta 6 000, Valko-Venäjältä 6 000, Itävallasta 1 600 ja Norjasta 700 (Wikipedia)

Juutalaisten lisäksi Auschwitzissa tapettiin 70 000 – 75 000 puolalaista, 21 000 mustalaista, 15 000 neuvostoliittolaista sotavankia ja 10 000 – 15 000 muiden kansojen edustajia. Noin 200 000 muuta vankia kuoli nälkään, sairauksiin ja epäinhimillisiin työoloihin.