Mitä sinä Lahdessa?

"Mitä sinä" -sarjan toisessa osassa (ensimmäinen osa: "Mitä sinä Mikkelissä" vuodelta 2014)  esittelyvuorossa Lahti. Ensikosketukseni Lahteen oli vuosi 1978 ja hiihdon MM-kisat. Muisteloita siitä hieman myöhemmin, mutta palataan aluksi viime perjantaihin.

Perjantai-aamuna satoi ensilumi Lahteen. Se sai ihmisissä aikaan monenlaisia reaktioita.
(Huom: Kuvan auto ei ole minun)

Satuin näkemään Visitlahti -sivustolla ilmoituksen Apulandiasta ja sinnehän piti päästä. Museo kertoo Apulanta-yhtyeestä ja on taatusti ainoa laatuaan maailmassa. Ehdotin pojalle, että hurautetaan paikalle autolla. "Kävellään, ei sinne ole kuin kilometri". Niin me kävelimme. Valittelin matkalla flunssaista oloa, joka oli jälkimaininkia alkuviikon influenssarokotuksesta. Miksu ei välittänyt isäukon marinoista, vaan marssi reipasta tahtia vastasataneessa lumessa. Pääsimme perille kolme kilometriä myöhemmin. Tuli autoa ikävä.

Osoite: Helsingintie 199 A, 15700 Lahti

Apulandian ulko-ovessa oli lappu: "ostamalla kahvin lunastat itsellesi pääsylipun. Kokeile vaikka". Jostain syystä en sisäistänyt tuota ilmoitusta. Kun jokin kuulostaa liian hyvältä, se ei yleensä ole totta. Mutta uskottava se oli. Ostin itselleni kahvin ja Miksulle teen a' 2.50 € ja samalla pääsimme sisään museoon. Edullista ja kätevää.

Apulandiassa riitti nähtävää, koettavaa ja varsinkin luettavaa.

Kulta- ja platinalevyillä tapetoitu seinä. Apulanta on perustettu vuonna 1991 ja sen singleistä kaikkiaan 21 on noussut Suomen virallisen singlelistan ykköseksi.

Museon parasta antia oli oikealla pöydän päällä olevat plakaatit, joissa kerrottiin anekdootteja bändin historiasta. 

Yhdessä huoneessa esitteli roomalaiset vaunut, joilla Seppo Räty laskeutui Helsingin jäähallin katosta esiintymislavalle Zeus-jumalaksi pukeutuneena Apulannan keikalla vuonna 2017.

Tämä seinä toimii vieraskirjana. On siellä allekirjoittaneenkin allekirjoitus. 

Apulandia jälkeen kävimme lounaalla. Suunnistimme (taas) Nepalilaiseen Royal Gurkha ravintolaan vetämään nepalilaisöverit lounasbuffetista. Tällä kertaa osasin tulkita ruokalistaa paremmin ja ohitin possunlihakastikkeen, jonka perään oli merkitty kaksi chiliä. Kaikki muu maistuikin uskomattoman hyvältä ja lounas oli hintansa (9,80 €) väärtti.

Paikka vaikutti yllättävän hiljaiselta. Ehkä syy löytyi kellosta: menimme syömään kahden jälkeen ja lounastarjoilu päättyi klo 15, eli lounastuntilaisten ruuhka-aika oli jo ohi.

Osoite: Rauhankatu 16, 2. krs, 15110 Lahti

Ravintola sijaitsee torin reunalla vanhassa kivirakennuksessa. 

Ruoka maistui paremmalle kuin miltä näyttää. Meikäläinen on surkea ruokavalokuvaaja. 

Kupu täynnä pohdimme seuraavaa vierailukohdetta. Miksun toiveesta päädyimme Antikvariaattiin. Paikka olikin melkoinen kokemus. Kun astuimme sisään, vastaan tuli valtavat kirjavuoret, joiden välissä istui rauhallisen oloinen kirjakauppias. Vaihdoimme tervehdykset, ennen kuin työnnyimme kirjahyllyjen väliin ihmettelemään valtavaa tarjontaa. Olo oli kuin himohamstraajan kodissa.

Torilta bongasin komean rakennuksen: arkkitehti Vilho Penttilän suunnittelema Kansallis-Osake-Pankin kivitalo vuodelta 1913. Vuonna 1964 rakennus purettiin puoliksi uudisosan tieltä. Samalla osa sen hienoista, Into Saxelinin veistämistä julkisivuveistoksista tuhoutui. Surullisen tyypillistä sen ajan Suomessa.

Jotenkin liikuttavaa, että näiden vanhojen kivirakennusten seiniin veistettiin usein rakennuksen omistajan nimi. KOP on enää muisto vain, mutta nimi seinässä säilyy tuleville sukupolville. 



Rautatienkatu on jonkinlainen Lahden "punaisten lyhtyjen katu". Käveltiin kiltisti ohi.

Jos käyt Lahdessa, tämä Ankkurin Antikvariaatti kannattaa tsekata. 
Osoite: Vesijärvenkatu 48, 15140 Lahti

Kaikesta kaoottisuudesta huolimatta hyllyistä löytyi hyväkuntoisia niteitä ja mm. todella siistejä 70-luvun sarjakuvalehtiä. Päätinkin, että teen inventaarion omassa kirjahyllyssä ja tulen ensikerralla uudestaan puutelistan kanssa. Kaaos ja sympaattisen oloinen kauppias sai minut heltymään sen verran, että ostin tuliaiseksi Sofi Oksasen uutuusromaanin Norma. Uudenveroinen kirja vain 9 euroa.

"Onko teillä... Tai antaa olla."

On kuin etsisi neulaa heinäsuovasta taipuu täällä: "on kuin etsisi kirjaa antikvariaatista". 

Paasikiven patsas vuodelta 1961. Veikko Leppäsen jykevä pronssiteos. J. K. Paasikivi vietti lapsuusvuotensa Lahdessa ja oli myöhemmin perustamassa Lahden yhteiskoulua, jossa toimi yhden lukuvuoden ajan laulunopettajana. Hän muutti lopullisesti pois Lahdesta 1899. Suomen tasavallan Presidenttinä Paasikivi toimi vuosina 1946 - 1956.

Lahden kaupungintalo on arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema. Rakennus valmistui vuonna 1912.

Kaupungintalon torni muistuttaa Helsingin rautatieaseman kellotornia. Sama arkkitehti.

Läheltä rautatieasemaa löytyy toinen presidenttimuistomerkki: myös lahtelaisen kuvanveistäjä Veikko Leppäsen tekemä marsalkka Mannerheimin patsas vuodelta 1959. Se on ensimmäinen Suomessa paljastettu Mannerheimin ratsastajapatsas. 



Alunperin patsas piti tulla Helsinkiin, mutta Leppänen hävisi veistoskilpailun Aimo Tukiaiselle. Joukko arvovaltaisia lahtelaisia teki aloitteen Leppäsen suunnitteleman patsaan saamiseksi kaupunkiin. Patsaan paljastustilaisuudessa paikalla oli tuhansittain entisiä rintamamiehiä ja lottia sekä tasavallan presidentti Urho Kekkonen (Wikipedia). 

Kirjojen maailmasta siirryimme Mastolan radio ja tv-museoon. Seuraava teksti on museon nettisivuilta:

Suomen Yleisradion perustamisen jälkeen vuonna 1926 Helsingin yleisradioaseman teho ei riittänyt, vaan tarvittiin voimakas radioasema. Maan ensimmäinen suurasema rakennettiin Lahteen kaupungin keskeisen sijainnin vuoksi. Kaupungin yleiseksi tunnusmerkiksi muodostuneet 150 m korkeat teräsristikkomastot pystytettiin syksyllä 1927 ja yleisradioasema vihittiin Lahdessa käyttöön 22.4.1928.

150 metrinen masto. Poikaa harmitti, kun ei päässyt kiipeämään. Minä olin helpottunut. 

Museo sijaitsee entisen AM-asemarakennuksen tiloissa. Osoite Radiomäenkatu 37, 15100 Lahti.

Museoon on koottu mielenkiintoinen läpileikkaus Suomen radio- ja tv-historiaa. Auditoriossa pyörii tasa- ja puolitunteina kymmenen minuutin dokumentti radion ja tv:n alkuajoista tähän päivään. 

Radiolaitteet yleistyivät nopeasti 1930- luvulla ja kuuluvuusalueen laajentaminen tuli ajankohtaiseksi. Vuonna 1935 valmistui Lahteen uusi suurasema (nyk. Radio- ja tv-museo), johon tuli tehokas 150 kW:n Marconi-lähetin. Vuonna 1953 yleisradiotoiminnassa otettiin käyttöön ula- eli FM-aallot ja -lähettimet. Samana vuonna uusittiin Lahden AM eli pitkäaaltoaseman lähetin. Vuonna 1958 Suomen Televisio aloitti toimintansa. Lahden nykyistä ula- ja televisiolähetystoimintaa hoitaa vuonna 1967 valmistunut Tiirismaan asema.

Huom: kyltti

Alakerran interaktiivisessa näyttelytilassa voi vakavoitua katsomaan Presidentti Kekkosen tv-puhetta 70-luvulta.

Tämä hologrammiopas oli hauska. 

Lahden AM-asema hiljeni toukokuussa 1993. Vuonna 1997 Radio- ja tv-museon toiminta siirtyi itäisen radiomaston juurella sijaitsevan AM-asemarakennuksen korjattuihin tiloihin. Toukokuussa 1998 avautui yleisölle uudistettu Radio- ja tv-museo.

Muistomerkki vuoden 1939 talvisodan pommituksista. Talvisodan aikana Neuvostoliitto yritti tuhota Lahden radioaseman ilmapommituksilla. 

Siisti graffiti alikulkutunnelissa. Näitä lisää kiitos. 

Kuopiosta katsoen Lahti on kaukana kaikesta ja liian lähellä Helsinkiä. Kun poika muutti tänne, paikkakunta muuttui mielenkiintoiseksi. Lahden suurin ongelma on varmaan moottoritie. Sitä pitkin on niin helppo huristella ohi matkalla Kuopiosta Helsinkiin ja takaisin. Tosin sama koskee kaikkia muitakin moottoriteiden varrella olevia kaupunkeja. Miksi pysähtyä Varkauteen, Mikkeliin tai Heinolaan, kun absin keitaat ruokkivat auton ja autoilijan valtatien varrella.

Tuliaiset: Apulanta kahvimuki a' 10 € ja Sofia Oksasen "Norma" a' 9 €

Ehkä tähän pitäisi tehdä muutos. Puretaan maanteiden varrella olevat huoltoasemat ja ohjataan ohikulkijat lempeästi kaupunkeihin. Matkustajat tuovat euroja, Lahti ja kumppanit tulevat tutuiksi ja autoilijat heräävät huomaamaan, että elämää on moottoritien ulkopuolellakin.

Tai ehkä tämä onkin vain minun henkilökohtainen ongelma. Unohdetaan koko juttu.

Ensimmäisiä Salpausselän kisoja varten rakennettiin K40-hyppyrimäki vuonna 1923. Hyppyrimäestä hypättiin vuoden 1926 MM-kilpailut. Nykyiset mäet ovat vuodelta 1972 ja remontoitu nykyaikaisiksi vuonna 2013. 

Ensi talvena Salpausselän kisat pidetään 8. - 10.02.2019.

Elämäni ensimmäinen kokemus Lahdesta oli hiihdon MM-kisat vuonna 1978. Matkustin isän ja bussilastillisen suonenjokelaisia kanssa katsomaan, miten Helena Takalo ja Tapio Räisänen toivat Suomelle MM-kultaa. Yövyimme yhteismajoituksessa, missä makuutilana toimi iso huone ja kerrossängyt. Muistan, miten heräsin yläpedistä keskellä yötä outoon ääneen. Huoneen perällä pöydän ääressä istui yksinäinen mies, joka piti puhetta. Hän esitti kysymyksiä ja vastasi niihin hetken kuluttua tyyliin:
- Onko sulla rahaa?
(Tauko)
- Minulla on paljon rahaa.
Pikkupojasta tuo keskustelu oli hypnoottisen lumoava. Ymmärsin kyllä, että hän ei puhunut minulle. Siinä puhui koskenkorva tuntemattoman miehen suulla.