Unelmien auto

Hankimme viime keväänä uuden auton. Tai eihän se enää varsinaisesti uusi ole: Mazda 626 farmari, matkamittarissa 340.000 kilometriä. Auto pelaa ikäisekseen ihan hyvin. Tosin välillä on ollut myös vaikeuksia, kuten kerroin syksyllä postauksessa S*****na kone älä hyydy. Mutta kaiken kaikkiaan olemme olleet tyytyväisiä. Näillä palkoilla ei parempaa pysty.

Edellinen kyytimme, Ford Mondeo farmari, oli melkoinen murheenkryyni. Autossa ei loppupeleissä ollut mitään muuta hyvää kuin se, että erinäisistä vastoinkäymisistä sai hyvää materiaalia blogiin. Postasin tositarinat nimellä Mondeomiehen kuntovinkit ja Mondeomiehen talvivinkit. Viime keväänä katsastusmies löi kouraan kaksisivuisen korjausluettelon ja päätin hankkiutua romusta eroon.

Surullisenkuuluisa Ford Mondeo.

Laitoin myynti-ilmoituksen tori-fi -sivulle. Ilmoituksessa kerroin selkeästi, että Mondeo ei läpäissyt katsastusta, vikalista on kilometrin pituinen ja sen takia luovumme autosta nimelliseen viidenkymmenen euron hintaan. Jäin odottamaan kiinnostuneita yhteydenottoja, joita tuli tasan kaksi. Toinen ostajaehdokas kysyi viestissä, paljonko autolla on ajettu. Paljonko ajettu? Oikeasti! Mitä helvetin väliä, kun korjattavaa on enemmän kuin laki sallii ja hintalapussa seisoo 50 €!! Kysymys otti niin paljon pattiin, että jätin vastaamatta. Lopulta länsirannikolta saapui kaveri, joka lunasti auton itselleen ja ajoi sen Pohjanmaalle peltoautoksi. Mukavia eläkepäiviä Mondeolle.

Tuli tässä mieleen, että aikoinaan 90-luvulla minun oli haaveena omistaa Mazda 626. Tositarina! En ymmärrä autoista mitään, mutta silloin Mazda vaikutti jostain syystä niin siistiltä. No, nyt meillä on parkkipaikalla Mazda 626 vuosimallia 2000.

Mitä tästä tarinasta opimme? Älä koskaan lakkaa unelmoimasta, koska joskus haaveet voivat käydä toteen. Vaikka sitten kahdenkymmenen vuoden päästä. Halusit tai et.

.