torstai 18. maaliskuuta 2021

Hiihdon ja ryyppäämisen yhtäläisyyksiä ja eroja



Mitä yhteistä on hiihtämisellä ja ryyppäämisellä? Suoritin henkilökohtaisen empiirisen tutkimuksen, kun hiihdin 12 kilometriä Kallaveden jääladulla ja vertasin kokemusta kunnon ryyppyiltaan. Yllättäen yhtäläisyyksiä löytyi todella paljon! Let me explain (antakaa mun selittää).



Ladulla aloittaminen on hidasta ja vasta n. puolen tunnin jälkeen lihakset lämpenevät ja hiihto alkaa sujua. Sama pätee ryypätessä: puoli tuntia korkkauksesta huppu alkaa heilua rivakasti ja puhe soljua kuin seurapiiriketulla. Myös hiihtäessä saa niin euforisen olon, että voisi haastaa kisaan vaikka itse Iivo Niskasen. Meno on hauskaa ja rentoa kun juttu ja suksi luistaa.

Koronatilanne on laittanut Kuopion satamassa olevan hotellilaivan toiminnan jäihin. Eh-heh, nimittäin (lue Speden äänellä)

Puolimatkassa iskee yleensä väsymys ja mieleen hiipii katumus. Mikä h**vetin idea oli lähteä hiihtämään näin pitkää matkaa? Kuka s**tana juotti minut taas näin humalaan? Tässä vaiheessa katu- ja laturaivo astuvat kuvaan. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että kohdatessaan toisen Homo Sapiensin Puijon hiihtoladulla tai nakkikioskin jonossa äreä karpaasi lyö ja/tai saa turpaansa. Tilanteesta selviää pitämällä breikin, ottamalla huikan vettä ja syömällä suolaista. Notkahdus ohitetaan ja taas voi lykkiä latua tai kuroa viinaa samalla pieteetillä kuin ennen taukoa.

Auringon nousu vai lasku? Riippuu mielentilasta.

On olemassa kahdenlaisia hiihtäjiä ja ryyppääjiä: niitä jotka jättävät illan/matkan kesken, kun alkaa väsyttämään ja painuvat kotiin ja niitä, jotka ovat päättäneet että nyt mennään maaliin/pilkkuun asti, eivätkä luovuta vaikka maitohapot iskevät lihaksiin ja vatsahapot nousevat suuhun.

Vaimo on heittänyt hiihtäjän autolla ladulle, nappaa pyynnöstä kuvan sivuikkunan läpi ja ajaa sitten takaisin kotiin rentoutumaan ja juomaan aamukahvia sillä välin, kun miesparka (omasta tahdostaan) suksii kahdenkymmenen asteen pakkasessa Kallaveden jäällä toivoen olevansa jo takaisin kodin lämmössä.

Ero ryyppäämisen ja hiihtämisen välillä paljastuu vasta nukutun yön jälkeen. Ryypäämisen jäljiltä ruumis on levännyt ja pää kipeä, hiihdossa päin vastoin. Molemmat voivat siis aiheuttaa kipua, mutta hiihdossa se on fyysistä kun taas krapula-aamuna kipu on psyykkistä. Muuta ero en näiden harrastusten välillä sitten löytänytkään.

(Kuopion Poikkitieteellisen Tiedekunnan väitöskirja maaliskuu 2021. Vastaväittäjä: ei uskaltanut saapua paikalle).



2 kommenttia:

  1. Erinomainen kirjoitus! :-D Mä en tosin tunnistanut tuota puolimatkan väsymystä muuta kuin hiihdossa. ;-)

    Ja hei, on näillä harrastuksilla vielä ainakin yksi ero: toiseen tarvitaan sukset.

    VastaaPoista
  2. Totta! Ryyppäämisessä niitä ei juurikaan tarvita :D Ja väsymyksen voi tosiaan välttää molemmissa lajeissa kun muistaa tankata oikein :)

    VastaaPoista