Pyörällä halki Suomen 8. päivä: Varo sormia!

30.07.2018
Tänään oli edessä etappi Rovaniemeltä Kuivaniemelle. Aamutoimet Ounaskoski campingilla meni rutiinilla ja aamupalan (risottoa) jälkeen pakkasimme teltan ja kamat autoon. Lopuksi painoin farmarin takaluukun kiinni. Samassa ilmoille kajahti hirvittävä tuskanhuuto. Miksu tanssi takaluukun vieressä, kiroili ja hoki "aukaise, aukaise". Pari sekuntia myöhemmin tajusin, että kaverin sormet jäivät takaluukun väliin! Avasin luukun vikkelästi ja päästin Miksun pinteestä. Sadattelusta päätellen oli tosi kyseessä.

Kuvassa lastaan pahoinpidellyt isä

Kun tilanne rauhoittui, Miksu ojenteli sormiaan ja totesi, että mitään ei mennyt poikki. Takaluukun tiivisteet pelastivat sormet isommalta vahingolta, mutta jäljet olivat rujot. Onneksi reissu ei päättynyt siihen, että auton ovi katkaisee pyöräilijän sormet!



Aamu alkoi siis adrenaliiniryöpyllä. Seuraavaksi ajoin Rovaniemen Vianorille renkaanvaihtoon. Alkumatkasta kuluneet eturenkaat vaihdettiin uusiin ja aurauskulmat säädettiin kohdilleen. Koko operaatiossa meni puolitoista tuntia ja sillä aikaa Miksu pyöräili jo kohti Kemiä. Sain hänet kiinni neljänkymmenen kilometrin jälkeen ja pidimme tauon. Miksun kolmessa sormessa oli tumma painauma, mutta onneksi vamma ei haitannut ajoa. Vastatuuli ja + 26 asteen helle haittasivat enemmän.

Kaikki sormet tallessa

Ennen Kemiä sovimme, että ajan edelle etsimään sopivaa uimarantaa ja ilmoitan paikasta Miksulle. Pienen harhailun jälkeen saavuin Kemin vierasvenesatamaan. Aurinko porotti, ilmastointi ei toiminut ja auto oli kuin ruotsalainen sauna. Hikisenä ja aurinkorasvasta kiillellen päätin etsiä terassin ja käydä jäätelöllä. Päädyin Ravintola Pursiseuraan.



Tiedättekö sen tunteen, kun erotut massasta kuin p… kakka tikun nokassa? Sain täsmälleen tuon fiiliksen kun astelin sisään ravintolaan. Olin totaalisesti alipukeutunut ja nuhjuinen kuin kulkuri pursiseuran juhlissa. Koska tarjoilija huomasi minut, oli myöhäistä perääntyä. Tilasin kahvin jäätelöannoksen kera ja peräännyin ikkunanvieruspöytään. Laitoin puhelimen laturiin ja rauhoituin ihailemaan maisemia. Turistimode päällä ajattelin, että ei minua täällä kukaan tunne.

Näköala Ravintola Pursiseuran ikkunasta

Miksu saapui paikalle 118 kilometrin hikisen urakan jälkeen ja pulahti mereen. Päivä oli niin kuuma, että uinnin jälkeen nostimme pyörän auton kyytiin ja ajoimme Camping Merihelmeen. Respassa ei huolittu camping cardia, mutta onneksi telttailun hinta oli kohtuullinen 20 € yö.

Kemissä. Taustalla meressä pulikoiva pyöräilijä

Camping Merihelmi. Voimme suositella

Meille tuli ongelma: seuraavana päivänä oli tarkoitus jatkaa Pulkkilaan, mutta majoituksesta ei ollut mitään tietoa. Lisäksi säätiedotus lupasi + 30 asteen hellepäivää. Teimme suunnitelman muutoksen: maksoimme toisen yön Merihelmessä ja päätimme pitää tiistain lepopäivänä. Miksu pyöräili kahden päivän aikana yhteensä 248 kilometriä. Vapaapäivä merenrannalla tuli tarpeeseen.

Ilta

Iltapala

Iltaleffa teltan kattoon kiinnitetystä kännykästä: "Bellevillen kolmoset". Ranskalainen animaatioleffa mummonsa luona asuvasta yksinäisestä pojasta, joka innostuu pyöräilystä... (videoklippi alla) 

Tällä kertaa arvostelussa Kuivaniemen Merihelmi Camping:


Minä: 8/10
+ upea sijainti merenrannalla
+ noutopöytä Ravintola Merihelmi
- pienet yhteiset tilat & keittiö
- liikenteen melu (maantien vieressä)

Miksu: 9/10
+ meren äärellä
+ itävaltalainen matkaajapariskunta (pitkä ja antoisa rupatteluhetki)
- eristävät/ikkunattomat keittiötilat
- väsymys (ei tosin johtunut campingista)

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."

Pyörällä halki Suomen 7. päivä: 160 kilometriä Rovaniemelle

29.07.2018
Sunnuntaina hyvästelimme mökin ja jatkoimme matkaa kohti Rovaniemeä. Päivän etappi oli toistaiseksi pisin, 160 kilometriä. Jo aamusta auringonpaiste enteili, että päivästä tulisi helteinen.

Tältä näyttää Flow

Ja tältä näyttää tämän projektin kulkupeli

Uintitauko Porttipahdan tekoaltaalla

Miksun pyöräily rullasi lepopäivän jälkeen hyvin. Neljänkymmenen kilometrin jälkeen hän laittoi instagramiin ”Flow” –päivityksen. Minullakin oli flow päällä. Parinkymmenen kilometrin välein pidetyt tauot sujuivat kommelluksitta ja matkalla kohdatut ihmiset olivat hyväntuulisia. Kun kaikki sujuu nappiin, ei reissusta ole paljoa kerrottavaa.

Orakoski Camping Sodankylässä jäi testaamatta. Toimi pelkkänä taukopaikkana. Ehkä ensi kerralla.

Miksu vietti tauot varjossa

Päivän ainoa jännitysmomentti koski Rovaniemen leirintäalueen majoitustilannetta. Alkuperäinen suunnitelma oli yöpyä Rovaniemellä kaksi yötä (lauantai – maanantai). Onneksi satuin tarkistamaan, mitä kaupungissa tapahtuu ja kappas, juuri tuona viikonloppuna Rovaniemellä järjestettiin Lapin suurin kesätapahtuma: Kuninkuusravit. Paikalle odotettiin jopa 50.000 matkailijaa ja kaikki majoitustilat oli varattu. Myös Ounaskosken leirintäalueen nettisivuilla ilmoitettiin, että alue on buukattu täyteen.

Homma skulaa ja huoltomiestä hymyilyttää

Tällä P-paikalla tapasin asuntoautolla retkeilevän kolmikon: isoisä, isä ja poika. Kaverit olivat kolmessa polvessa matkalla Lappiin kalastamaan. Vietimme mukavan rupatteluhetken ja sain isoisältä kupin kahvia. Mitäs me isoisät.

Matkan varrella oli monenlaisia huoltamoita. Tämän taukopaikan mainoskyltissä oleva lämpömittari näytti + 33. Varjo tuli tarpeeseen.

Onneksi muutimme suunnitelmaa ja yövyimme lauantain ja sunnuntain välisen yön Petkulassa. Nyt ongelma oli enää yhden yön kokoinen. Soitin sunnuntaiaamuna leirintäalueelle ja tiedustelin tilannetta. Ounaskoskelta ei luvattu mitään. Paikat täytettään sitä mukaan, kun yöpyjät ilmoittautuvat leirintäalueen receptioniin. Edessä oli siis matka Rovaniemellä epätietoisena siitä, missä seuraava yö vietetään.

Plan B jos leirintäalueelle ei mahdu

Hätätilanteessa olis leiriydytty tällä P-paikalla

Kaikeksi onneksi leirintäalueella oli hyvin tilaa telttailijoille. Pystytin teltan, odotin Miksua ja sitten söimme risottoa. Päivän hiet oli hyvä huuhdella Ounasjoen lämpimässä vedessä. Paikalla oli ravivieraita, jotka valittivat Kuninkuusravien nostamista hinnoista. Karavaanarit joutuvat pulittamaan 35 euroa per henkilö yöpymisestä alueella omassa asuntovaunussa! Meidän telttayön hinnaksi jäi 30 euroa.

Ounasjoki

Parin mökkiyön jälkeen olimme taas ihmisten ilmoilla. Ounaskosken leirintäalue oli tähänastisista yöpymispaikoista suurin. Missä tahansa juttelimme vieraiden ihmisten kanssa, aiheeksi nousi Miksun pyöräilyurakka. Eniten ihmetystä ja hilpeyttä herätti Miksun ajopeli, vuosikymmeniä vanha naisten pyörä.

Seuraavana päivänä oli edessä siirtymä Rovaniemi – Kuivaniemi. Säätiedotus ei luvannut helpotusta helteeseen.

Miksun pyöräilysaldo: 160 km

Tässä vielä arvostelussa Ounaskoski Camping:

Miksu: 8/10
+ korkean budjetin lafka
+ hyvä sijainti
- turhan ruuhkainen omaan makuun
- sormet meinasivat jäädä matkalle (selviää seuraavan päivän postauksessa)

Minä: 8/10
+ upea sijainti kaupungin kupeessa
+ hyvät yhteiset tilat
- kallis, telttailu 30 € yö
- sesonkiaikaan tungosta

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."

Pyörällä halki Suomen 6. päivä: Sodankylä

28.07.2018
Kolmen pyöräilypäivän ja vastoinkäymisten jälkeen välipäivä tuli tarpeeseen. Ei aikaista aamuherätystä, pakkaamista ja reissuun lähtöä. Lauantai otettiin rennosti ja ainoa pakollinen kuvio oli uuden puhelimen hankkiminen rikkoutuneen tilalle. Se löytyi Sodankylästä.

Lauantaipäivän sykettä Sodankylässä

Tämäkin päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Kun Miksu sai uuden Iphonen, suunnistimme katsomaan Sodankylän nähtävyyksiä.



Kolmen piparin kahvila on lauantaisin kiinni

Kahvi (ja jäätelö) tauko

Sodankylän kirkko, rakennettu vuonna 1859



Kirkkoselfie

Andreas Alarieston museo-galleria on mielenkiintoinen ja hauska paikka. Alarieston naivistiset taulut kertoivat jo kadonneesta Lapin kulttuurista. Tauluista tuli mieleen yhtymäkohtia Pohjois-Amerikan intiaaneihin. Alkuperäiskansoilla on paljon yhteistä, kuten kunnioitus maata ja luontoa kohtaan. Ankarat olot pakottivat käyttämään perusteellisesti kaiken riistan ja metsänantimet, mitä luonto soi. Luomuelämää sanan varsinaisessa merkityksessä.

Andreas Alariesto syntyi vuonna 1900. Hänestä tuli kuuluisa vasta kypsällä iällä. Alariesto jäi eläkkeelle vuonna 1967 ja muutti vaimonsa kanssa Rovaniemelle, jossa keskittyi täysin taulujen maalaamiseen. Vuonna 1976 hän järjesti ensimmäisen näyttelynsä Helsingin Taidehallissa. Näyttely oli menestys ja mm. Rovaniemen kaupunki osti 43 maalausta. 1977 - 1985 Alariesto piti näyttelyitä eri puolella Suomea sekä Saksassa. Hän sai Valtion taidepalkinnon sekä Rovaniemen taidepalkinnon ja jäi taiteilijaeläkkeelle. Taiteilijan nimikkogalleria perustettiin vuonna 1986. Alariesto kuoli 29.11.1989.

Täällä ei tarvinnut kuvata salaa

"Pontikan keittäjät metsässä"
Kuvassa 1900-luvun viinatehdas korven keskelle kätkettynä. Viinan keittäminen oli laitonta puuhaa, mutta tavallinen rahvas ei sitä rikoksena pitänyt. Kerrankin oli poliisille valehdeltu, että tietyssä mökissä oli viinaa aina keitelty. Nytkin siellä oli viinankeitto parhaillaan menossa. Poliisia ei sisään laskettu, sanottiin vain, että siellä tehdään lasta. Poliisi uskoi nyt vuorenvarmasti, että siellä on viinatehdas, ja murtautui sisälle. Lapsi siellä vain oli ilman paitaa.
(Teksti museon infotaulusta)

"Kalan paistajaiset"
Entisajan Lapin asukkailla oli usein tapana kesän kauneimpana aikana lähteä koko perheen voimalla kalan pyyntiin. Usein naapuritkin kutsuttiin mukaan. Kesäyön kauneutta ihailtiin, kalaa paistettiin ja syötiin niin kauan kuin kaikki olivat kylläisiä.

"Kyseinen susi on allekirjoittaneen 3.1.1975 Lupukkapäältä tappama susi. Susi on suurehko uros, jonka jäljiltä löydettiin useita tapettuja poroja. Allekirjoittanut pääsi ampumaan suden porotöiden yhteydessä, eli mikään varsinainen susijahti ei tuolloin ollut kyseessä. Susi oli kiinnostunut samoista poroista kuin allekirjoittanutkin, mutta välittömät käyttötarkoitukset porojen suhteen lienevät olleet erilaiset, mistä johtuen susi joutuikin hukan perimäksi." Hannu Magga



Poro ja lappalainen -patsas, keskustassa oleva Ensio Seppäsen pronssiteos vuodelta 1970. Etelän pelle kuvassa vasemmalla.

Sodankylän kotiseutumuseossa on 13 rakennusta, vinttikaivo sekä entisajan karhu- ja kettupyydys. Varsinainen opas oli lomalla ja häntä tuurasi iäkäs mies, joka esitteli meille ylpeänä aluetta. Ja ylpeillä toki kannattaakin, niin paljon on alueelle saatu kerättyä menneen maailman esineistöä ja tarinoita. Museo on avoinna kolme kuukautta kesästä ja alue on maksuton. Museossa käy vuosittain n. 1500 kävijää.

"Karhunloukku"
Karhunloukussa on seinämistä tehty karsina ja kansipuuna tukki painoineen. Sisällä olevaan syöttiin tarttuessaan karhu laukaisee virityslaitteen ja jää painavan kansipuun alle. Karhuja on pyydetty ennen erityisesti keväällä pesästä herättyä.

Kahvinkorvikettakin on ollut montaa eri laatua.

Kotiseutumuseon vanhin esine on n. 700 vuotta vanha suksi. Suksi löydettiin suosta ja on säilynyt ikäisekseen ällistyttävän hyvässä kunnossa. Suonpohja on hapeton, joten pieneliöt eivät ole pääseet lahottamaan sitä. Suksisauva on tuoreempi jäljitelmä tuon ajan hiihtimestä.

"Kesänavetta"
Kesänavetta on pohjois-suomalainen pyramidikattoinen navetta. Rakenne muistuttaa lappalaisten vanhaa salvoskotaa. Navetan rakennusmalli tähtää suojaamaan ja vapauttamaan karjan hyönteisistä. Eläimistä ja lannasta nouseva lämpö aiheuttaa voimakkaan ilmavirran, jonka kartiomainen vesikatto ohjaa ilmanvaihtotorven kautta ulos. Veto on niin voimakas, että siihen joutuneet hyönteiset tempautuvat sen mukana taivaalle, eikä uusia pääse virtaamaan sisälle.

Illalla saunottiin, syötiin risottoa ja painuttiin kerrossänkyyn nukkumaan. Seuraavana aamuna oli herätys jo klo 6.00 ja edessä etappi Petkulasta Rovaniemelle 160 km. Matka oli tähänastisista päiväetapeista ylivoimaisesti pisin. En tiedä Miksusta, mutta meikäläistä vähän jänskätti, miten äijän käy.


Kursivoidut tekstit on lainattu suoraan museoiden infotauluista.

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."

Kuvassa pyöräilijä venyttelee lattialla, huoltomies laiskana pehmeällä sängyssä

Saunan jälkeen maistui norjantuliainen