Viidenkympin villitystä etsimässä: Veneilykuume?

Tänään Kuopion satamassa järjestettiin Kuopio Veneilee –tapahtuma. Kallamarinassa oli veneilyalan yrittäjiä ja katsojat pääsivät testaamaan uusimpia venemalleja ja tutustumaan vesiurheiluaktiviteetteihin.

matkalla satamaan päässäni alkoi soida lastenlaulu: Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista...

Pieni anekdootti matkan varrelta: In English this is condominium Faggot

Iskeekö veneilykuume? Olisiko se minun viidenkympin villitys? En ole koskaan erityisemmin välittänyt veneistä, joten päätin altistaa itseni. Pistin repun selkään ja tallasin satamaan. 

Saako tämän puron vedestä veneilykuumeen? Ripulin ainakin.

Veneilykuumeiselle Kuopio on ihanteellinen paikka. Kuopio on käytännössä saari, jota Kallavesi ympäröi. Kuopion pinta-alasta 3740 km2 on vesistöä 964 km2. Rantaviivaa kaupungilla on huikeat 4760 km. Jos täällä ei pääse veneilemään, niin ei sitten missään!

Onkohan saunat rakennuksen toisessa päässä? Rantasaunaa ei saa rakentaa kymmentä metriä lähemmäksi rantaa.

Tepastelin tuulisessa mutta lämpimässä säässä satamaan vain huomatakseni, että veneet olivat jo vesillä. Kallamarinassa oli muutama myyntikoju ja selkeästi ”tilanne ohi” meininki. Jäin katselemaan satamaan parkattuja veneitä, hengittelin syvään ja odotin. Kuulostelin sisäistä ääntäni. Ei mitään. En saanut veneistä minkäänlaisia kiksejä. Veneilykuumeesta ei ollut tietoakaan. Eli viidenkympin villityksen etsintä saa jatkua. 

Kallamarina Kuopion satamassa.

Jos tämä näkymä ei herätä veneilykuumetta, niin ei sitten mikään

Veneilin enemmän joskus nuoruusvuosina. Se oli erittäin mukavaa ja järvellä tuli oltua päivät pitkät. Mummon mökillä oli myös vesisukset ja purjelauta, mutta ne jätin testaamatta. Suurin syy oli lievä pelko ja kunnioitus vesistöä kohtaan. Suomeksi sanottuna en halunnut hukkua.

Setä surffaa joskus 80-luvulla. Jostain syystä jokaisessa kuvassa setä on sukeltamassa järveen...

Viidenkympin villitys?

Odotan tässä kotisohvalla, milloin se viidenkympin villitys iskee. Mitä tapahtuu, meneekö sitä sekaisin, muuttuuko persoona? Toistaiseksi ollut aika hiljaista.

Viidenkympin villitykseen kuuluu miehillä moottoripyörän hankinta, ulkonäön päivittäminen tuoreemmaksi ja emännän vaihto nuorempaan. En uskalla ajaa harrikalla, ulkonäöstäni en niin piittaa ja vaimoa en viitsi vaihtaa. Pitää keksiä jotain muuta.

Ihminen nämä määreet on keksinyt: Kolmenkympin kriisi, neljänkympin kriisi, viidenkympin villitys ja kuudenkympin kullitus. Entä jos villitys ei tulekaan? Entä jos elämä tuntuu ihan hyvältä tässä ja nyt, eikä kaipaa isompia muutoksia? Entäpä jos on jo onnellinen?

Raportoin teille miten viidenkympin villityksen etsintä etenee. Kuten sanoin, lähtökohdat ovat heikot. Mutta ehkä keksin jonkin aivan uuden villityksen. Jotain sellaista, mitä viisikymppiset eivät ole ennen tehneet. Katsotaan ja palataan asiaan. Jospa minä jotain keksin.

Tässä kesäisiä kuvia Viron Saarenmaalta Kuresaaresta. Matkailu on villitys, joka on riivannut meikäläistä iästä riippumatta. Reissattua on tullut vähän, joten tällä saralla maailmalla on vielä paljon annettavaa.

Pullukka Run 11.06.2016, Kuopio

Pullukoita kun ollaan, päätimme vaimon kanssa jo talvella, että lähdemme ensimmäisen kerran Kuopiossa järjestettävään Pullukka Runiin. Tapahtuma on Sami Hedbergin ideoima viihteellinen liikuntatapahtuma, jossa juostaan puolimaraton, Pikkupullukka 10 km, lasten maraton ja minimaraton. Lauantaina Väinölänniemelle koleaan säähän kokoontui lähes 1000 kuntoilijaa/ kilpailijaa.

Tunnelma oli leppoisa ja porukkaa viihdytti kuuluttajan ominaisuudessa oululainen stand up –koomikko Zaani. Alussa vedettiin koko porukan lämmittelyjumppa Vänärin nurmella. Oli ihan paikallaan, aamun koleus nimittäin jäädytti näppejä. Osa porukasta oli selkeästi lähtenyt tosimielellä mutta me vaimon kanssa keskityimme lähinnä ulkourheilullisiin seikkoihin eli juoksuasuun. Hauskimmasta päästä oli eräs kaverikaksikko, jotka esiintyivät identtisinä kaksosina. 10 kilometriä kylki kyljessä, saman paidan ja saman hatun alla oli kuulemma suoritus ”joka ei tule toistumaan”. 

Sami tsemppasi juoksijoita ja juoksi itse kympin

Ryhmälämmittely ennen koitosta

Kuuluttaja Zaani

Lähtö stadionilta

Reitti lähti Väinölänniemen urheilukentältä, kiersi Haapaniemellä, palasi takaisin Vänärille ja jatkui sitten Kallavettä myötäillen satamaan ja siitä Kauppakatua ylös torille. Kauppahallin takana oli käännös ja samaa reittiä takaisin. Reittipituus 10 km, eli puolimaratoonarit kiersivät sen kahteen kertaan. Nopein, Risto Mägi, pyyhkäisi 21 km aikaan 1h 17 min. Meillä meni kymppiin aikaa 1 h 39 min.

Sitten mennään!!

Ainut miinus pitää antaa aikataululle. Kun juoksijat saapuivat maaliin n. 13 – 14.00 korvilla, palkintojenjako oli vasta klo 15.00. Kylmässä tuulessa porukka ei viihtynyt vaan palkintojenjaossa oli paikalla enää palkittavat + tukijoukot. Ensi kerralle pieni aikataulutiivistys niin hyvä tulee.

Matkan varrella oli tsemppilappusia

Reitti kulki Snellmanninpuiston läpi

Ja Kauppakatua pitkin keskustaan

Illalla oli vuorossa Sami Hedberg show Peränimen kasinolla. Jutuissa oli jonkun verran tuttua mutta silti nauratti. Sami tuumasi, että hänellä ei ole enää kymppimatkan jälkeen jalkoja. En ihmettele. Mies veti tapahtuman + neljä stand up -keikkaa saman päivän aikana! Käsittämätön suoritus. Parhaiten showssa upposi meihin savolaisiin suunnatut piikit. Hedberg kysyi oliko paikalla Joroislaisia ja totesi sitten, että pitäjällä on aika komea slogani: Joroinen, Savon Pariisi. Jos joroislaiset satutte joskus eksymään Ranskaan, niin teitä odottaa melkoinen yllätys!

Palkintojenjakoa

Lihaa syövä kilpikonna ja ryyppäävä Jukkapalmu

Luin uutisen, että vegaanista ruokavaliota noudattavat koiranomistajat syöttävät samaa evästä myös lemmikilleen. Eli pitävät koiraa kasvisruokavaliolla. Koira ei siitä kovin pidä, koska sattuu olemaan lihansyöjä, mutta siitä omistaja veisaa viis. Pääasia ettei huushollissa syödä eläinkuntaan kuuluvia tuotteita.

Miksen ole tuota hoksannut aikaisemmin? Miten helppoa! Meillä on taas kilpikonna hoidossa. Ohjeena oli, että Ellille (kilpparin nimi) pitää syöttää voikukanlehtiä, mansikkaa ja mandariinia. Aika työlästä kun pitää mennä ulos asti noukkimaan kukkia. Päätin laittaa konnan samalle ruokavaliolle kuin itse. Ja koska en erityisemmin välitä pupun ruuasta, syötänkin konnalle lihaa.

Illalla grillailen hieman makkaraa ja kilpikonna saa tietenkin osansa. Lisäksi paistan parit pihvit. Liha pitää paloitella hyvin, ettei kilppari tukehdu evääseen. Huomenna on vuorossa lihamureketta ja muussia. Ai että onhyvää. Tiedän, että kilpikonna pitää myös. Miksikö? No koska minäkin pidän!

Aion noudattaa samaa metodia myös muiden taloudessamme kasvavien ja elävien suhteen. Viikonloppuisin ei oikein vesi maistu, mutta saunaolut on aina poikaa. Niinpä muistan myös vaimon ruukkukukkia ja lorauttelen olvia amppelin juureen. Kyllä se kukka siitä virkistyy. Vihaiseksihan sitä vain tulee, jos pelkkää vettä lipittää. Jukkapalmu on sen verran roteva, että sen kanssa me otetaan kossusnapsit. Hölökyn kölökyn vaan ja paukut kukkaruukkuun. Hei hulinaa, palmu alkoi nuokkumaan siihen malliin että taitaa olla vähän huono viinapää…. latva.

Vaan nyt vaimo tuli kotiin, joten joudun lopettamaan. Sovitaan nyt kuitenkin, että ei kerrota hänelle mitään. Saattaisi vain huolestua suotta.

Vuoden 2016 jalkapallon Euroopan mestari on....

EM-kisat lähestyvät ja on taas aika ryhtyä ennustamaan. Aikaisemmin ennustukset ovat menneet välillä syteen (kuten "vuoden 2014 jalkapallon maailmanmestari on..."), mutta vuoden 2015 Euroviisujen kohdalle napsahti ennustuksessa jättipotti: Voittaja ja kakkonen oikein!! Eli tiedä häntä, mutta tässä vedonlyöntivihjeet futiksen EM-kisoihin enivei. Panokset omalla vastuulla, ei valitusoikeutta.

Alkusarjan jälkeen jatkoon pääsevät lohkon voittaja ja kakkonen sekä neljä parasta kolmosta. 16 jatkoon päässyttä joukkuetta ovat (lohkoittain paremmuusjärjestyksessä):

Lohko A:

1. Albania (suuryllättäjä!!)
2. Sveitsi
3. Ranska (kisaisännät nippanappa jatkossa)

Lohko B:

1. Englanti (Wayne Rooney!)
2. Slovakia
3. Wales (lohkon venyjä)

Lohko C:

1. Saksa (tottakai)
2. Ukraina 

Lohko D:

1. Espanja (tottakai)
2. Kroatia
3. Tsekki

Lohko E:

1. Belgia  (kaikkien asiantuntijoiden suosikki. Ei minun. Mutta en olekaan asiantuntija)
2. Ruotsi (uskotaan nyt kerrankin ruotsalaisiin. Onhan heillä Zlatan)

Lohko F:

1. Portugali  (Ronaldo vie porukan jatkoon)
2. Unkari  (suuri yllättäjä)
3. Islanti   (pieni yllättäjä)

***************

 

Tästä pelit jatkuvat niin, että loppujenlopuksi finaalissa kohtaavat Espanja ja Saksa ja Saksa voittaa. Eli vuoden 2016 jalkapallon Euroopan mestari on Saksa.

Mihin profetia perustuu? Olen syönyt ryöppäämättömiä korvasieniä, kuunnellut Väinölänniemen futiskenttää korva kiinni nurmessa ja kysynyt vaimon mielipidettä. Niistä ne hyvät profetiat tehdään.

(kuvat on kopsattu netistä) 

Univelallinen

Työntekijöiden velanotto on kiihtynyt. Erityisesti univelan kasvu on huolestuttava. Tilastokeskuksen mukaan kotimaan talouksista jo noin 65 %:ssa on univelkaa. Useassa tapauksessa univelkaa on niin paljon, että velallinen on ottanut lyhennysvapaata ja vetää vuorokauden alle viiden tunnin unilla. Näin univelkaa kertyy univelan päälle.

Univelan lyhentäminen pikanokosilla on yleistynyt. Torkut, nokoset tai päivikset eivät kuitenkaan riitä univelan kuittaamiseen. Usein ne vain siirtävät ongelmaa tulevaisuuteen. Yhä useampi onkin joutunut turvautumaan univelkaneuvontaan. Univelkaneuvonnassa tehdään pitkäaikainen suunnitelma univelan lyhentämisestä. Kun univelallinen pysyy unisopimuksessa, velkaa saadaan pikku hiljaa lyhennettyä. Parhaassa tapauksessa univelka on kuitattu jo viiden vuoden kuluttua.

Lapset ovat havahtuneet vanhempiensa univelkaan ja ovat huolissaan tulevaisuudesta. Tässä asiassa univelkaneuvojalla on lohdullinen uutinen: univelka ei periydy, vaan kuolema kuittaa univelat.

Painajaismainen kävelylenkki

Pari kuukautta takaperin vielä kehuin, että en ole höyrähtynyt älypuhelimeen. No, en voi kehua enää. Rakkaat sukulaiset ostivat minulle Samsungin synttärilahjaksi ja kas: koukussa ollaan. Räplään luuria siinä missä muutkin.

Tänään lähdin lenkille. Ei muuta kun kännykästä musiikkia korvaan ja Sports Tracker päälle. Kieltämättä lenkkeily on noussut nyt toiseen sfääriin, kun voi kuunnella suosikkikappaleitaan ja lenkin lopussa näkee, mitä on tullut tehtyä. Tänään tosin koin melkoisen järkytyksen.

Lenkin varrelta. Hyviä kuvia saa tällä uudella puhelimella

Tein reippaamman puoleisen kävelylenkin ja napsin kuvia matkan varrelta. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, sunnuntai. Kotiovella nappasin puhelimen taskusta ja tsekkasin, mitä Sports Tracker näytti. Ei mitään. Ei kerrassa mitään. Se ei ollut päällä.

Bongasin Männistössä Pyhän Joosefin kirkon. Kuopion ainoa katolinen kirkko.

Voi paska, pääsi suustani. Mistäs minä nyt tiedän, paljonko tuli kuljettua? Ja paljonko paloi kaloreita? Mulla ei ole lenkistä mitään dataa, joten kävinkö lenkillä ollenkaan? Oliko kaikki turhaa? Tätä tässä nyt pohdin ja puristelen hikistä t-paitaa kourassa. Ja arvon, että pitääkö lähteä uudestaan. Nyt kusee viikon kuntotavoitteet ja vain sen vuoksi, etten painanut aloita –nappia kunnolla. En tiedä. Ei taida auttaa. Pitää lähteä uudestaan.