Kanerva Teuvo, kuvaaja. Katunäkymä Keskustasta 1970-luvulta. Lähde: Finna
Oulu 70-luvulla: Olin pieni poika ja kävelin isän, äidin ja pikkuveljen kanssa Raksilassa kuulaana pakkaspäivänä. Tuulenvirekkään ei käynyt ja kaiken tienoon peitti kammottava löyhkä. Isä sanoi, että se on raha joka haisee. Ihmettelin mielessäni, miten raha voi haista niin paskalle. Nuottasaaren sulfaattisellutehtaat takoivat rahaa ja siinä sivussa saastuttivat kaupungin ilmaa.
Oulu 2010-luvulla: Kun ajoimme kesähelteisenä perjantaina Ouluun, ensimmäinen muutos tuntui juuri hengitysilmassa. Paskanhaju loisti poissaolollaan. Miellyttävää. Turistin(kin) on helpompi hengittää.
"Tämä kaupunki on kammottava, pahin kaikista. Täällä tyttöjen pitää palata kotiin ajoissa Ei täällä mitkään naiset ikinä voi meitä haluta, tää on niin paska kaupunki."
Toripolliisi
Keskusta on kivan kompakti ja kaikkialle on lyhyt kävelymatka. Kesäkuun helteisessä säässä Oulu vaikutti todella mukavalle kesäkaupungille. Tosin mikäpä suomalainen kaupunki ei olisi kesäkaupunki? No ehkä Kemi. Lumilinnaa on vaikea rakentaa heinäkuussa.
Keskustassa bongasin vanhoja rakennuksia
Ihmisvirta tuntui valuvan kohti satamatoria, joten valuimme sen mukana. Toripolliisin terassi näytti houkuttelevalle, joten päätimme pitää ensimmäisen pit-stopin ja syödä samalla jotain. Alkupalaksi valikoitui aurajuusto-valkosipulietanapannu. Aivan loistava! Kadutti, että tilasimme vain yhden pannun puoleksi. Vaikka nälkä onkin paras mauste niin väitän silti, että Toripolliisissa söin elämäni parhaat etanat.
"Pete ei, Pete ei millään lopeta, se saattaa houkutella jäämään kadulle vaikka satais nauloja. Sitten notkutaan ja käydään samat paikat kolmeen kertaan. Oo - paska kaupunki."
Kesä, aurinko, meri ja perjantai. Jos tällä yhdistelmällä ei pääse lomamoodiin niin ei sitten millään. Kauppatorin Kahvila Makasiinin terassilla esiintyi coveryhtye, joka esitti rentoja versioita tutuista pop- ja rockhiteistä.
Oulun teatteri sijaitsee satamassa. Eräs paikkakuntalainen totesi meille hieman kitkeränä, että rakennus peittää koko merinäköalan. Pitää kyllä paikkansa.
Satamassa on upeita makasiinirakennuksia, joissa sijaitsee erilaisia putiikkeja ja ravintoloita.
Kaduilla risteili upouusia avoautoja, mutta minusta kaunein oli tämä retroyksilö.
Illan päätteeksi eksyimme Vanhalle Paloasemalle, kirjaimellisesti. Paikka vaikutti mielenkiintoiselle, joten maksoimme vitosen pääsyliput ja livahdimme sisälle. Lavalla esiintyi The Original Lost Blues Band, joka tarjosi pesunkestävää bluesia rennolla asenteella. Emme ole mitään bluespuritaaneja, mutta live-esitys upposi meihin kuin veitsi vanhaan ihmiseen. Biisien välissä solisti spiikkasi tyyliin: "seuraavana Charley Babitin levyltä, jolla Stanley McMurphy soitti kitaraa, toivomus meiltä miehiltä kaikille teille naisille: Baby don't leave" Nimet ja levytykset viuhuivat yli hilseen mutta onneksi osaamme sentään kuunnella sujuvasti. Myös bluesia.
"Ikävää, typerää, tyhjänpäiväistä. Vois tämän ajan käyttää paljon paremmin, ja viritellä jotain systeemiä, että pääsis helvettiin täältä. Oo, paska kaupunki, paska kaupunki."
The Original Lost Blues Band
Illan päätti Tiernapoikien mykkä musiikkiesitys
Lauantaina päätimme tehdä pienen kierroksen ja aloitimme Pikisaaresta. Satamatorilta teatterin vierestä alkaa silta, joka yhdistää Pikisaaren mantereeseen. Kaupunginosa on pääasiassa taiteilijoiden ja käsityöläisten asuttama saari. Kiersimme saarta kävelleen ja istahdimme sitten Sokeri-Jussin Kievarin terassille. Kievarin rakennuksena toimiva makasiini on seisonut paikoillaan n. 150 vuotta. Makasiini uitettiin Iijokea myöten Pikisaareen sen jälkeen, kun englantilaiset tuhosivat Oulun laivanrakennusteollisuuden polttamalla Pikisaaren maan tasalle Oolannin sodassa vuonna 1854.
"Heeei mies, ei tänään mitään tapahdu! Heeei mies, ei tänään mitään tapahdu, ei voi, mennään pois!"
Oulussa on muuten linna. Tai siis oli. Oulun linna perustettiin alunperin vuonna 1590 ja se tuhoutui lopullisesti 31. heinäkuuta 1793 klo 22.45. Tarkka aika on tiedossa, koska tuolla kellonlyömällä salamanisku sytytti ruutikellarin tuleen ja räjähdys tuhosi linnakkeen lähes kokonaan. Raunion päälle rakennettiin vuonna 1875 Oulun merikoulun tähtitorni astronomian opetusta varten. Sittemmin torni on toiminut kesäkahvilana vuodesta 1912 lähtien.
Kahvilan alla on kellari, jossa esitellään linnan historiaa.
Tähtitorni on sisustettu kauniisti ja ylätasanteelta on näköala ympäri kaupunkia
Maisemia tornista
Erikoinen Kolmiotalo, nelikerroksinen asuinkerrostalo vuodelta 1923.
Keskustan Franzénin puisto. Puistoa ympäröi vanhat rakennukset ja tuomiokirkko.
Oulun tuomiokirkko. Kirkon nykyinen ulkoasu on Carl Ludvig Engelin käsialaa vuodelta
1832. Kirkon kiviseinät ovat vuonna 1777 valmistuneesta kirkosta, joka
tuhoutui puuosiltaan Oulun palossa 1822.
Oulun kaupungintalo. Johan Erik Stenbergin suunnittelema uusrenessanssirakennus vuodelta 1886.
Kaupungintalon seinässä on muistolaatta
Vaimoa huvitti, että sillä aikaa kun hän otti valokuvia kauniista kukkaistutuksista, minä kuvasin vanhoja rakennuksia. Eipähän tule otettua samanlaisia kuvia.
Kahvilasta jatkoimme matkaa Rotuaarille, kaupungin tunnetuimmalle
kävelykadulle. Täällä törmäsimme väenpaljouteen, joka seurasi lavalla esiintyvää Jazz-orkesteria. Kyseessä oli Oulun Päivät ja satuimme juuri parahiksi paikalle nauttimaan aurinkoisesta säästä ja
livemusiikista. Eilen bluesia, tänään jazzia ja illalla heavya. Kuopion
slogania mukaillen voi todeta, että kyllä Oulukin tanssii ja soi.
Lähetin Oulusta perinteisesti postikortin itselleni. Postilaatikon löytäminen oli vain työn ja tuskan takana. Hieman mietittävää, rakas lukijani: Ihmiset valittavat, kun posti supistaa palvelujaan. Kysymys kuuluu, käytätkö sinä enää postia? Haastan kaikkia tekemään jotain postin hyväksi esim. lähettämällä postikortteja lomamatkalta. Pidetään posti hengissä.
Illalla oli vuorossa tämän reissun varsinainen motivaatio, eli Alice in Chainsin keikka Oulun Energia Areenalla. Hauska yhteensattuma, että hotellimme vieressä sijaitsi Rooster, mikä on myös bändin yhden suurimman hitin nimi. Tilanne vaati siis tutustumista Roosteriin. Kellaripubissa avautui eteen hanajono, jossa luki mitä eksoottisempia nimiä: Nejipa, Belgian White, Purppuravyöhyke, Sur Rur #2... Paikka vaikutti olutharrastajan taivaalta. Myös palvelu oli huippua. Baarimikko esitteli asiantuntevasti eri olutvaihtoehtoja ja antoi hanasta pieniä maistiaisen.
Roosterin baaritiski
Ruokapaikkaa etsiessä huomasimme, että Oulu on pullollaan erilaisia hampurilaispaikkoja. Hampurilainen tuntuu olevan täällä jotenkin in. Kaverin suosituksesta päädyimme keskustan Kauppuriin ja tilasimme legendaarisen Teurastaja -hampurilaisen: sämpylän välissä pihvi, pekoni, yön yli haudutettua possunniskaa sekä paahtopaistia, cheddar-juusto, chili-majoneesi, keskivahva BBQ-soosi sekä punasipuli. Kylkeen vielä ranskalaiset ja avot, nälkä oli enää muisto vain.
"Rautatie, rautatie menee etelään. Jos pelaat keskinkertaisuuden säännöillä et voi kuin hävitä, ja jos häviät et muuta voi kuin häipyä täältä. Oo, paska kaupunki, paska kaupunki."
Kauppuri5
Olimme kuin Pekka
Kauppurin sisätilan seinät ovat nähtävyys sinänsä
Oulun Energia Areena on Oulun Kärppien kotihalli. Vaikutti siltä, että ihan tällaiseen väenpaljouteen järjestäjät eivät osanneet varautua. Jonot tiskeille kasvoivat kilometrien pituisiksi, mutta onneksi tunnelma pysyi kuitenkin leppoisana. Jostain syystä keikka ei ollut kuitenkaan loppuunmyyty. Luulisi, että vuonna 1987 perustettu grungelegenda vetää helposti hallin täyteen.
Alice in Chains on saanut oman osansa sex, drugs and rock'n'rollista. Yhtye esiintyi viimeisen kerran alkuperäisen laulajan Layne Staleyn kanssa vuonna 1996 ja hajosi. Vuonna 2002 Staley kuoli huumeiden yliannostukseen. Bändi aloitti uudestaan vuonna 2005 ja julkaisi vuonna 2009 albumin "Black Gives Way to Blue", jonka nimikkokappale on omistettu Staleylle. Vuonna 2011 vuorostaan bändin basisti Mike Starr kuoli huumeiden yliannostukseen.
Alice in Chains. Tällä kännykällä ei parempia kuvia saanut.
Alice in Chains julkaisi viime vuonna albumin "Rainier Fog" ja keikka osoitti, että bändi on edelleen kovassa vedossa. Keikalla kuultiin mm. vanhat hitit Them Bones, Hollow, No Excuses, Angry Chair ja Man in the Box. Uusimmalta Rainier Fogilta bändi soitti nimikkobiisin lisäksi kappaleet Never Fade ja The One You Know. Illan kruunasi encoreina stadionin räjäyttäneet Would? ja Rooster. Täydellinen show!
Laitoin postauksen lomaan tekstiä Kauko Röyhkän kappaleesta Paska Kaupunki, joka kertoo Oulusta. Turistin näkövinkkelistä Oulussa riittää yhdelle viikonlopulle nähtävää ja koettavaa. Keskustassa on paljon vanhoja kauniita rakennuksia, puistoja ja terasseja. Tällä kertaa myös Oulun Päivät elävöitti mukavasti katuelämää.
Summa summarum: Oulu ei ole mielestäni yhtään paskempi kaupunki.
Oululainen tinder: Jumpru pubin tuopinalunen
Jotain mitä Kuopiosta puuttuu: puhtaasti heavymusiikille omistettu Hevimesta. Liveklubi, karaokea ja tanssia metallimusiikin tahdissa. Oulu on todellakin hevikaupunki.
