This Depeche Mode song and video seems to be more relevant than ever nowardays. Russian horrifying attack has turn back the clock. 2022 is like 1939 once again.
What does Putler want? Same as Hitler before: country that is superior and makes all the other nations slaves under their rule. Putler should have read history because it teach us, that every dictator will meet his end sooner or later. And that will be truly the victory day of the civilized world.
Ukraine's attack on a fuel depot in Russia is not conducive for peace negotiations to continue. Kremlin spokesman Dmitry Peskov said the incident "is not something that can be perceived as creating comfortable conditions for the continuation of negotiations."
Meanwhile in Ukraine (photo: Mariupol)
The Office of the United Nations High Commissioner for Human Rights (OHCHR) verified a total of 1,232 civilian deaths during Russia's military attack on Ukraine as of March 30, 2022. Of them, 112 were children. Furthermore, 1,935 people were reported to have been injured. However, OHCHR specified that the real numbers could be higher.
Peskov is worried that attack on fuel depot in Russia can be harmful for negotiations. Seriously?? This is making me so angry. Peskov is full of shit.
Russians, I feel sorry for you. Your sons and fathers will die in war against Ukraine. Yes, it is a war and Putin started it for reasons, that he will remake Soviet Union by conguesting other independent countries.
I have been in St. Petersburg and once in russian wedding in Petroskoi. I know that common people in russia are normal, kind and have great hospitality. You have to be strong and fearless now. You have the power to stop this criminal war against Ukraine.
Photo: Pixabay
And to Putin and his followers: World will never forget or forgive what you have done. For instance Russian army have destroyed Mariupol same as nazies destroyed Leningrad in second world war. That was wrong then, what makes you think that this is right now? You are the nazies in year 2022.
****
"In Europe and America there's a growing feeling of hysteria
Mietin tässä yhtenä päivänä, että tuo Venäjän lanseeraama "erikoisoperaatio" -sana on itse asiassa aika lohdullinen. Sanan taakse voi piilottaa kaikki kauhut ja raakuudet, mitä asiaan liittyy. Päätin ottaa sanan haltuun ja käyttää sitä muistelmissani, joten tässä maistiaisia tulevasta elämänkerrastani:
Ala-asteella ilkeät pojat ottivat minut välitunnilla erikoisoperaation kohteeksi. Onneksi se jäi lyhytaikaiseksi ja kavereistani sain tukea ja turvaa kouluaikana.
Eräänä jouluna umpisuoleni tulehtui niin pahasti, että menin sairaalaan ja minulle tehtiin erikoisoperaatio. Se on nykyaikana lääketieteellinen rutiinitoimenpide ja kaikki meni hyvin.
Yksi elämäni suurimmista tragedioista oli, kun pitkän avioliiton jälkeen päädyimme vaimon kanssa erikoisoperaatioon. Siinä meni kerralla koko elämä uusiksi.
Myös työelämässä on tullut vastoinkäymisiä. Vuosituhannen alussa silloisessa työpaikassani järjestettiin yt-neuvottelut ja sen seurauksena meidät kaikki erikoisoperoitiin. Kesti yli vuoden ennen kuin löysin uuden työpaikan.
On surullista, miten jotkut artistit ja näyttelijät päätyvät erikoisoperaatioon. Näin on käynyt mm. Kurt Cobainille ja Robin Williamsille. Mitä he olisivatkaan voineet vielä antaa maailmalle.
Jokaisena itsenäisyyspäivänä juhlistamme Suomea ja sen itsenäisyyden puolesta taistelleita erikoisoperaatioveteraaneja. Heitä on vuosi vuodelta vähemmän. On kauheaa ajatella, miten talvierikoisoperaatio vuonna 1939 teki monesta lapsesta erikoisoperaatio-orvon.
Nyt kun elämä kääntyy jo ehtoopuolelle, sitä alkaa ajatella enemmän edessä häämöttävää erikoisoperaatiota.
Juna on myöhässä puolitoista tuntia ja vaunu no 6 puuttuu kokonaan. Ei, tämä ei ole Putlerin tekosia. Veturirikon takia Intercityjunan no 66 lähtö Oulusta myöhästyi, eikä kaikkia vaunuja saatu näköjään kyyttiin. Tampereelle menijät jatkavat Pieksämäeltä linja-autolla. Onneksi tämä juna jatkaa Lahteen asti.
Epätodellinen tunnelma. Kauan odotettu, viime vuonna koronan takia peruttu Salpausselän kisat edessä ja vuorokautta aikaisemmin Euroopassa syttyi sota, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Eilinen meni kokonaan uutisia seuratessa. Hullua. Tällaiselta se varmaan tuntui marraskuussa vuonna 1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen: Epäuskoa, järkytystä, pelkoa. Tällä kertaa me istumme muun maailman kanssa katsomossa kun Putler teurastaa viattomia ihmisiä. Katsotaan vain tumput suorina. Popcornit eivät maistu.
Helsingin pommitus 27.02.1944. Valokuvaaja Sot.virk. E. Hendenström. Kuva: Finna.fi
Lauantai 26.02: Salpausselän Kisat
Kisalauantaina tankkasimme itsemme Asemapäällikön aamiaisella. Hotellitason aamiainen kustantaa vain 9,50 € ja toimii kuin junan vessa. Tästäpä aasinsiltana huomasin vessassa vanhan kyltin jossa tiedotettiin, että "Käymälää saa käyttää vain junan kulkiessa - Klosetten bör användas endast under tågets gång". Muistan tuon kyltin 70-luvun junamatkoilta. Syy käyttörajoitukseen oli tietenkin se, että pönttöön punnerrettu pökäle putosi huuhteluvaiheessa suoraan raiteille. Paskakasoja ei luonnollisestikaan haluttu juna-asemien edustoille.
Korona-ajan helpottaminen näkyi Salpausselällä: kisoihin valui tuhansia katsojia, eikä juuri kellään ollut maskia. Asetuimme pojan ja hänen avopuolison kanssa A-katsomon lipan alle auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Täydellinen keli hiihtourheilulle. Ukrainalaiset hiihtäjät loistivat poissaolollaan mutta sen sijaan venäläiset saapuivat paikalle. Jännitin jo etukäteen, miten heidät otetaan vastaan. Maailman tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut tänään urheilun ystäviin, vaan venäläisille hiihtäjille taputettiin kuten pitääkin. Syyttömiähän he ovat tyranninsa päätöksiin.
Kisahallissa oli meneillään koronatestit, joten koko juhla-alue sijaitsi ulkona. Anniskelualue oli edellisillan lumisateen jäljiltä vähän sotkuinen, mutta se ei näyttänyt menoa hidastavan. DJ Levi-Äijä soitti "hieman" erikoisia biisejä: mm. Hectorin Juodaan viinaa ja Mamban Vielä on kesää jäljellä. Olkapäälleni laskeutui Speden haamu, joka läppäsi kämmenellä otsaansa ja karjaisi korvaani:
"This is hjumor, nimittäin!
Sprinttikisoista ei tullut Suomelle menestystä. Ajatukseni harhailivat ja huomasin, että yleisön joukossa ei näkynyt ensimmäistäkään Venäjän lippua. Enkä huomannut sellaista myöskään virallisten kisalippujen joukosta.
- Ei ole Venäjän lippu salossa, totesin pojalle ja miniälle. - Eikös se oo tuossa Usan lipun vieressä? Poika kysyi. - En osaa sanoa kun näkyy niin huonosti. Samat värit. Kun tuulenpuuska sitten oikaisi liput ja laittoi ne liehumaan totesin: - Se on Ranskan lippu. Myöhemmin luin lehdestä, että Salpausselän kisoissa ei ollut Venäjän maatunnuksia. Hyvä niin.
Kilpailujen välissä kävimme (taas kerran) hiihtomuseossa. Tällä kertaa huomio kiinnittyi erityisesti talvisodan aikaiseen sotilaaseen ja kertomukseen sota-ajan hiihtohistoriasta.
Suomi suksilla sodassa (teksti museosta):
"Hiihto on kuulunut Suomen sotaväen liikuntaohjelmaan jo vuodesta 1883 lähtien. Sukset olivat yksi sotilaan sotavälineistä, joiden käyttö tuli sotilaan hallita siinä missä aseenkin. Sotilas ei saanut hylätä suksiaan kuten ei asettakaan. Talvikoulutuksen tavoitteena oli, että sotilas pystyy hallitsemaan suksensa täysin sekä samalla käsittelemään omaa asettaan sekä varusteitaan moitteettomasti. On arvioitu, että suomalaisissa suksitehtaissa tuotettiin toisen maailmansodan aikana noin 1,6 miljoonaa suksiparia".
Minun piti tietenkin lähettää itselleni postikortti virallisella kisaleimalla. Myyntipisteessä tuli vastaan ongelma: kortinlukulaite ei toiminut ja maksuksi kelpasi vain käteinen. Käteinen? Kuka maksaa käteisellä? Ei minulla ollut käteistä. Myyjä pyysi käymään uudestaan ja onneksi korttilaite toimi pari tuntia myöhemmin. Helpotuksen huokaus.
Salpausselän mastot oli valaistu Ukrainan lipun väreillä.
Päivä meni mukavasti mutta alitajunnassa vire oli vaisu. Poika totesi saman: "jossain toisessa maailmantilanteessa päivä olisi ollut todella hieno". Vaikka suomalaiset eivät pärjänneet, kisajärjestelyt olivat taas priimaa ja illan laskuvarjoesitys sekä ilotulitus todella näyttäviä. Silti en voinut olla ajattelematta, että samaan aikaan Ukrainan taivaalla jylisi toisenlainen rakettituli. Hirveä tilanne.
Sunnuntai 27.02: Lahti - Kuopio
Tänään maailman reaktiot ovat olleet onneksi rohkaisevia. Istun junassa ja luen uutisia: EU tiivistää rivejään ja Venäjälle on tulossa kovat sanktiot. Eurooppalaiset suunnittelevat asetoimituksia urheasti taisteleville ukrainalaisille. Erittäin upeaa! Putler saattaa jossain vaiheessa huomata, että saunan takana on vielä tilaa...
Viime elokuussa teimme kesälomareissun Hankoon. Kävin Hangossa viimeksi 90-luvulla ja silloinkin vain pikaisesti päiväreissulla lasten syyslomaviikon aikana, eli muistikuvani paikasta olivat jo ajan haalistamat. Vaimo taas on asunut aikoinaan Hangossa ja käynyt siellä peruskoulun ala-astetta. Hän toimi siis alkuasukasoppaana ja esitteli minulle lapsuutensa kaupunkia, joka on tietysti aikojen saatossa ehtinyt myös muuttua. Mutta paljon on historian havinaa sekä ranta ja meri, jotka eivät muutu meidän elinaikana.
Hangon vapaudenpatsas muistuttaa niemen sotaisasta lähihistoriasta. Obeliski valmistus Saksan itämeren divisioonan vuoden 1918 Hangon maihinnousun muistoksi ja se on poliittisista syistä ehditty purkaa jo kahdesti. Vuonna 1960 patsas pysytettiin uudestaan, mutta siitä poistettiin alkuperäinen teksti ja saksalaista sotilasta esittävä korkokuva.
Kuvassa kulkuvälineemme. Jopo rullaa hyvin tasaisessa maastossa.
Yövyimme Airb&b majoituksessa, jota isännöin vaimoni entinen luokkakaveri ja hänen miehensä. Majoituksesta oli vain viiden minuutin matka keskustaan, ja liikkuminen sujui vaivattomasti jopoilla. Ensimmäisenä päivänä pyöräilimme itäsatamaan, jonka punaisissa makasiineissa on ravintoloita vieri vieressä. Moinen rypäs ruokapaikkoja aiheutti heti valinnan vaikeutta. Aikamme haahuiltua päädyimme Skiffersiin ja valitsimme vapaana olevan pöydän kaukana muista koska korona. Tarjoilija toi menun, jota tavasin hieman kummissani. Kun hän palasi ottamaan tilausta, rohkaisin itseni ja kysyin tyhmän kysymyksen:
- Tässä listalla on "liuskoja". Mitä ne on? - Pizzoja. Ne on vain liuskan muotoisia. - Ahaa! No sitten me otetaan KAA4 ja Grand Salami liuskat.
Ei ole Savossa liuskoja.
Itäsataman rantamakasiinien ravintolamaailma
Itäsatamassa tunnelma oli kuin etelän lomalla. Ja tavallaan näin olikin. Hanko on manner-Suomen eteläisin kärki
Kuvassa KAA4 liuska: Korpelan saunapalvikinkkua, Forum d'Ambert AOP sinihomejuustoa ja tuoretta ananasta. Skiffersissä söimme reissun parhaat ruuat. Liuskat ovat alunperin lähteneet epäonnistuneista pizzoista. Liuskojen historista löytyy hauska tarina ravintolan verkkosivuilta.
Vatsa mukavasti pullollaan pyöräilimme leppoisasti läpi kaupungin ja pysähdyimme siellä täällä valokuvaustauolle. Tänä päivänä Hanko on idyllinen kahdeksantuhannen asukkaan kaupunki, jonka asukasluku moninkertaistuu kesän turistikaudella.
Keskustan Hotelli Regatta. Jugend tyylinen rakennus vuodelta 1898, arkkitehti Lars Sonck.
Kino Olympia, Suomen eteläisin elokuvateatteri. Alkuperäinen teatteri oli tällä paikalla vuodesta 1919 mutta tuhoutui sodan aikana. Uusi Kino Olympia avasi ovensa vuonna 1946. Olisi ollut kiva nähdä rakennus sisältä. Visit Hanko -nettisivut mainostaa, että suurin osa sisutuksesta on alkuperäisessä asussa ja aulan lippukassa on nähtävyys jo itsessään. Pitää bongata seuraavalla kerralla.
Rantamaisemaa, taustalla 1880 -luvulla rakennettu Huvila Frenckell.
Toiseen Hankopäivään sisältyi sotaa ja rakkautta. Aloitetaan rakkaudesta. Alkuasukasoppaani (vaimo) opasti meidät Hangon Casinolle, jonka vierestä alkaa 1,5 kilometrin mittainen rakkaudenpolku.
Hangon Casino, rakennettu vuonna 1910. Aikoinaan täällä toimi yksi pohjoisen Euroopan merkittävimmistä kylpylöistä, mutta toinen maailmansota teki toiminnasta lopun.
Voisiko näissä maisemissa (Rakkauspolulla) rakastua? No mikä jottei! Tosin rakasteluun maasto on vähän liian kallioinen.
Polun nähtävyyksiin kuuluu Puistovuoren hiidenkirnu.
Polun puolivälissä tuli vastaa reitin sotainen osuus. Talvisota syttyi 30.11.1939 ja kesti 105 päivää. Sodan aikana Hankoa pommitettiin 72 päivän ajan: eniten kaikista Suomen kaupungeista. Suurin osa pommituksista selittyy sillä, että venäläisten pommituslennot suuntautuivat syvällä Suomen alueella ja paluumatkalla lentokoneet pudottivat yli jääneet pommit Hankoon ennen paluuta Neuvostoliittoon. Pommituksissa kuoli 6 hankolaista ja 168 rakennusta tuhoutui tai vaurioitui. Isommilta henkilövahingoilta vältyttiin, koska Hangon asukkaat oli evakuoitu muualle Suomeen.
Bloggaaja pitää vahtia vihulaisen varalta. Voit siis lukea tätä tarinaa turvallisin mielin.
Talvisodan jälkeen tehdyssä rauhansopimuksessa Suomi joutui vuokraamaan Hankoniemen Neuvostoliitolle. Vuokra-ajaksi sovittiin 30 vuotta. Hanko luovutettiin maaliskuussa 1940 ja hankolaiset menettivät kotinsa. Kun jatkosota syttyi kesäkuussa 1941, neuvostoliittolaiset pitivät asemansa joulukuuhun asti, kunnes sotilaat evakuoitiin laivolla ja suomalaiset valtasivat niemen takaisin. Hangon jälleenrakennustyöt aloitettiin välittömästi.
Kyltin teksti: "Puistovuoren kivikorsuihin majoittuivat sodan syttymisen jälkeen 1941 neuvostotukikohdan 158. rannikkopatteriston 50 miestä. Puistovuoren kevyt rannikkopatteri oli varutettu 45 mm:n rannikkotykein, joita käytettiin saksalaisten syöksypommittajien torjumiseen. Eteläisillä kallioilla on säilynyt tulenjohtokorsu sekä osittaisia ilmatorjunta- ja konekivääripesäkkeitä".
Rakkaudenpolun jälkeen oli vuorossa Hangon vesitorni. Torni on 48 metriä korkea ja sen laella sijaitsee näköalatasanne. Saavuimme tornin juurelle hyvissä ajoin ennen sen avautumista, ja paikalla oli myös puolentusinaa muita turisteja. Torniin noustiin "ruokakunnittain" ja hissimatka ylös sujui verkkaisesti. Onneksi lomalaisilla ei ollut kiirettä.
Hangon vesitorni rakennettiin vuonna 1943 sodassa tuhoutuneet vanhan vesitornin tilalle.
Kuvan yläreunassa näkyvässä niemenkärjessä kiertää edellä mainittu Rakkaudenpolku.
Vesitornin naapurissa on Hangon kirkko.
Ennen seuraavaa matkakohdetta piipahdimme taas syömässä itäsatamassa. Tällä kertaa valitsimme Hangon Makaronitehtaan, joka mainostaa tekevänsä Suomen parasta ja tuoreinta luomupastaa. Ruoka oli ihan ok, mutta ei nostanut tunnelmaa arjen yläpuolelle. Eli Skiffer naapurissa vei tällä kertaa voiton ravintolakisassa.
Fungi: suppilovahvero-tattipasta. Ihan ok.
Seuraavaksi piti pukeutua lämpimästi, sillä edessä oli merimatka Gustavsvärnin linnoitukselle. Linnakesaari sijaitsee noin kolme kilometriä Hangosta luonaaseen, ja siirtymä tapahtui merivoimien joukkojenkuljetusveneellä. Voin muuten vakuuttaa, että vauhti oli hurjaa! Lyhyt merimatka oli elämys tällaisille sisämaan eläjille.
Hanko, Gustavsvärn. Lentokuva Hannu Vallas 27.05.2003. Lähde: Finna.fi
Ruotsalaiset aloittivat Gustavsvärnin linnoittamisen 1700-luvulla osana Hangon linnoitusta, joka suojasi satamaan vievää meriväylää. 1800-luvulla Gustavsvärn jäi Venäjälle.Venäläiset pitivät linnoitusta merkityksettömänä ja yrittivät räjäyttää sen vuonna 1854. Saaren ensimmäinen majakka rakennettiin vuonna 1868.
Saarella on entinen sumusireeninhoitajan talo, jonka majakkaseura on vuokrannut metsähallitukselta. Seura on kunnostanut talon mahdollisimman alkuperäiseen asuun.
Nykyinen, 10 metriä korkea majakka on vuodelta 1951.
Onnellinen linnabongari (allekirjoittanut) sai taas yhden kohteen nähdyt -listalle.
Linnoituksen raunioilla päässäni alkoi soimaan Keko Salatan "Varo Vaaraa". Onko tuttu? Biisissä varoitellaan kaikista mahdollisista vaaroista, mitä elämä voi eteen tuoda: varo punkkeja, tulta, puhelinmyyjiä, myrkkysieniä, pimeitä kujia, velkaantumista jne. Laitan tähän linkin Keko Salatan musavideoon. Seuraavista valokuvista ymmärrätte varmaan, mitä ajan takaa...
Onneksi edes jokin asia oli sallittua!
Illalla oli vuorossa bileet, sillä vaimoni osallistui ala-asteaikaisten koulukavereidensa luokkakokoukseen. Jälleennäkeminen oli todella lämminhenkinen ja riemukas. Oli mukava olla kärpäsenä katossa, tai tässä tapauksessa kärpäsenä samassa pöytäseurueessa, ja seurata miten vanhat ystävät muistelivat kouluaikoja ja kertoivat, miten elämä oli sen jälkeen heitä kuljettanut. Aika meni kuin siivillä ja valomerkin jälkeen jopoilimme vaimon kanssa takaisin majoitukseen.
Yksi ruokakuva lisää: Savulohisalaatti a'la Coco Hanko
Coco Hangon seinällä oleva mietelause kiteyttää hyvin täydellisen lomapäivän ainekset.
Seuraavana aamuna tunsin pientä päänsärkyä ja hieman huteraa oloa. Ei, kyseessä ei ollut korona vaan ilmeisesti edellisen illan runsas "meri-ilma ja ulkoilu" vaati veronsa. Vaimo patisti meidät liikeelle, koska "liike on lääke". Niinpä hyppäsin jopon satulaan ja suunnistimme kohti pienellä Mäntysaarella sijaitsevaa Neljän Tuulen Tupaa. Sen omisti aikoinaan itse Suomen marsalkka Mannerheim.
Hangossa on jopoilijoille ihan oma patsas!
Mäntysaareen pääsee pitkin idyllistä rantatietä.
Täällä Carl Gustav möi aikoinaan kahvia ja pullaa, ennen kuin ryhtyi johtamaan Suomen armeijaa toisessa maailmansodassa.
Kyllähän merenrantamaisema on järkyttävän kaunis. Ei ihme että vaimo joskus haikailee takaisin Hankoon.
Tienvarressa paluumatkalla Mäntysaaresta on toinen toistaan hienompia pitsihuviloita. Vastaavaa en ole nähnyt missään muualla Suomessa. Vanhimmat ovat 1800 -luvulta.
Neljän Tuulen Tuvan kahvi ja sämpylä piristi sen verran oloa, että päätimme käydä museossa. Hangon museo on itäsatamassa rantamakasiinien takana sijaitsevassa kivirakennuksessa. Museossa on vuosittain vaihtuva näyttely.
Pakko tunnustaa että käynti oli pettymys. Esillä oli "Come to Finland - Riemuhuuto Paratiisista" näyttely, jossa esiteltiin matkailujulisteita 1900-luvun alusta tähän päivään. Museossa oli siis pelkkiä julisteita, ei mitään muuta. Kiersimme salin, kiitimme museovirkailijaa ja lähdimme pois. Onneksi meillä oli museokortit, joten rahanmenoa ei tarvinnut harmitella. Tulipahan käytyä.
Vuonna 1952 Suomen matkailua markkinoitiin tissijulisteella. Tänä päivänä tämä nostattaisi somessa totaalisen paskamyrskyn.
Museon pihamaalla oli sentään jotain nähtävää: Vanha tykki.
Tuttavapariskuntamme vei meidän seuraavaksi Itämerenporttiin. Itämerenportti on Hangon edustalla Smultrongrundet -nimisellä luodolla sijaitseva vierasvenesatama, jossa on Ravintola Hangon Portti, yleiset saunat, wc:t, pesutupa, jätepiste ja uimaranta. Luodolle pääsee pienellä moottorilautalla ja matka kestää noin minuutin. Hyppäsimme satamassa lautan kyytiin ja kävimme terassilla ihailemassa merellisiä maisemia kylmän juoman kera.
Päivän päätteeksi kävimme vielä pyöräilemässä Tulliniemessä, joka on manner-Suomen eteläisin kohta. Paluumatkalla kiipesimme Kuningattarenvuoren näköalatorniin ja ihailimme Hankoa ilta-auringon paisteessa. Maisemaa katsellessa minun oli helppo yhtyä vaimon päätökseen: Tänne tullaan vielä uudestaan.
Tulliniemen rantaa. Hangossa on hiekkarantaa yhteensä huimat 30 kilometriä!
