Lähellä kuolemaa

Oli lauantai ja luin seuraavan maanantain tenttiin. Tenttikirjan rutikuivat jutut saivat ohimosuonet sykkimään. Iltapäivällä olin jo niin täynnä tekstiä, että pääni tuntui räjähtävän. En kestänyt enää. Puin päälleni, lähdin ulos, otin polkupyörän ja pyöräilin hautausmaalle.

Tilanne ei ollut niin vakava, kuin päältä päin saattaisi olettaa. Kuopion Iso hautausmaa on ollut tutustumiskohteena mielessä siitä asti, kun Savon Sanomat julkaisi paikasta jutun. Käytän tuota juttua tässä myös lähdeaineistona. Vanhat hautausmaat ovat kiehtovia kulttuurikohteita ja kertovat paljon menneestä elämästä. Yksi vaikuttavimmista kokemuksista on ollut vierailu Helsingin Hietaniemen hautausmaalla pari vuotta sitten. Upea paikka.

Kuopion Iso hautausmaa perustettiin vuonna 1867. Pinta-alaa on 15 hehtaaria ja arkku- ja uurnahautapaikkoja yhteensä 27.000. Arkkuhautauksia on vuosittain noin 300 ja uurnahautauksia 200.

Kansalaissodassa 1918 kaatuneiden muistolehto ja muistomerkki Katkotut kahleet.

Ison hautausmaan ehkä kuuluisin hautakivi kuuluu Minna Canthille. Minna Canth oli merkittävä suomenkielinen näytelmäkirjailija ja journalisti. Hän edisti naisten asemaa ja koulutusta ja oli suomenkielisen koulutuksen uranuurtaja. Kuopiosta löytyvät Minna Canthin patsas sekä Kanttilaksi kutsuttu talo, jossa Minna piti salonkia. Hänen vierainaan kävivät mm. Juhani Aho, Pekka Halonen, Armas Järnefelt, Jean Sibelius ja Akseli Gallen-Kallela.

Ruotsinkielisiä hautakiviä on useita. Hautausmaan vanhin osa on rauhoitettu vuonna 1965 vanhan kulttuurin muistoalueeksi.

Monet Venäjältä keisarin käskystä tai omasta halustaan Kuopioon muuttaneiden kauppiaiden, muusikoiden, räätälien, suutarien ja upseerien jälkeläiset ovat jääneet asumaan tänne ja myöhemmin suomentaneet sukunimensä.

Hautausmaan keskellä on 1913 rakennettu Kasanin Jumalansynnyttäjän Ikonin tsasouna. Tsasounan rakensivat 10 suomenmaalaista tarkk'ampujarykmentin sotilasta. Tsasouna on 1840 - 70-luvuilla Kuopiossa palvelleiden Donin kasakoiden muistoksi. Tsasounan sisällä metallilaatassa ovat heidän nimensä, sotilasarvonsa, kuolinvuotensa ja rukous: Saata Herra lepoon nukkuneiden palveijoittesi sielut. Myöhemmin kansallismielisillä 1920 - 30-luvuilla tsasouna joutui ilkivallan kohteeksi. Se unohtui vähitellen hautausmaan kätköön. Luterilainen hautaustoimi restauroi 90-luvulla tsasounan hautausmaan ennallistamisen yhteydessä.

Runoilija Kaarlo Kramsun hauta. Kaarlo Kramsua on pidetty Suomen synkimpänä runoilijana. Hän oli toimittajana useissa lehdissä eri paikkakunnilla kunnes sairastui henkisesti vuonna 1891. Yksinäinen, velkojen rasittama ja ryyppäävä runoilija sairasti paralysiaa. Hän kuoli Kuopion Niuvanniemen sairaalassa 39 vuoden ikäisenä.

Mut varmaan Ilkan neuvo tää

Viel' elää kansan suussa:

Kauniimpi orjan elämää

On kuolo hirsipuussa.

 

Alina Ekin (1893 - 1916) muistomerkki. Karttulalainen Ek pääsi poikkeuksellisesti naisena opiskelemaan lakia yliopistoon, koska sai "vapautuksen" sukupuolestaan.

Bendt Höökin (1834 - 1901) haudalla on kaksi karhunpentua. Höök oli kapteenina Kuopion kasarmilla ja karhunmetsästys oli hänen intohimo. Kaksi karhua esittää hänen eräältä metsästysretkeltä lemmikeiksi ottamiaan karhunpentuja. Kerrottiin, että hän eräälläkin metsästysretkellä hiihti 900 kilometriä ja kaatoi kuusi karhua. Elämänsä aikana hän ampui yhteensä 134 karhua.

Juho Rissasen ollessa 10-vuotias hänen isänsä eksyi talvella 1884 juopuneena markkinoilta palatessaan Linnanlahden jäällä ja paleltui kuoliaaksi. Tämä tapahtuma varjosti Rissasen elämää ja vuosina 1900–1903 hän maalasi useita tähän tapaukseen liittyviä kuvia. Rissanen pääsi aloittamaan Albert Edelfeltin avulla varsinaiset taideopinnot Helsingissä Taideteollisuuskeskuskoulussa 1895. Rissanen oli mukana Pariisin maailmannäyttelyssä töillään Avannolla onkijat ja Murtaja, ja sai teoksillaan pronssimitalin. Vähän ennen toisen maailmansodan alkamista Rissanen muutti Yhdysvaltoihin. Rissasen kuoltua Floridassa hänen tuhkauurnansa tuotiin Suomeen ja haudattiin Kuopion Isolle hautausmaalle 24.2.1951.

Hautausmaalla järjestetään kesäisin opastettuja kävelykierroksia. Ensi kesänä pitää lähteä kiertämään ja kuuntelemaan. Tarinoita kun on yhtä monta kuin hautausmaalla hautakiviä.