lauantai 19. lokakuuta 2019

BANZAI!!

Tänään kannu kotiin,
viimeks oli hilkulla
Kulmapotku, vapaapotku,
vaikka pallo pilkulla

Viimeks oltiin katsomossa,
tänään ollaan kotona
Nähdään peli telkkarista
elävänä fotona

Flashback vielä kerran
kahden viikon takaiseen
Sitten muiston pettymyksen
maton alle lakaisen

Stadion mylvii hulluna,
Kups voittoa vonkaa
Viime hetken tasuri:
ei voitettukaan Honkaa

Bussit kuljettaa faneja
kohti Suomen Turkua
Tämä kausi vailla on
sitä viimeistä purkua

Kotikisakatsomossa
kaljan otan kylmästä
Kups astelee areenalle
siinä on jotain ylvästä

Paikalliset ihmettelee
kun oudosti iännetään
Savvoohan siellä katsomossa
porukassa viännetään

Ei turkulaisten puhheessa
oo sen enempää järkee
Kyselevät mistä ollaan,
tieto on se tärkee

Kun saman kysyt kaverilta
Tämä sekavia hokkee:
"Oon tullu tänne paikanpäälle
tois puolt jokkee"

Paras siis voittakoon
Ja se on meidän Kupsi
Väität että turkulaiset
ELÄ SINÄ HUPSI!!!

5r

lauantai 5. lokakuuta 2019

Hankifutista talvella 2016


Huomenna Kups pelaa Suomen mestaruudesta. Sitä odotellessa palaan ajassa taaksepäin ja julkaisen vuonna 2016 ottamani kuvan. Kuvassa Ilja Venäläinen (oikealla) ja Olavi ”Olli” Rissanen (vasemmalla) ryntäävät pallon perässä. Otos on hankifutisturnauksesta, joka järjestettiin Kuopion torilla.

Hankifutiksessa Kups, Koparit ja Elo ottivat yhteen leikkimielisessä turnauksessa. Joukkueet pelasivat kolme vastaan kolme ja pelaajien ikähaarukka taisi olla n. 5 – 70 vuotta. Pelaajat olivat mukana hyvällä huumorilla ja nähtiinpä matseissa komea saksipotku ja pari volleyta.

Aika paljon kuopiolaista futishistoriaa samassa kuvassa. Ilja ja Olli latoivat aktiiviurallaan Kupsin paidassa yli 100 maalia per nenä.

Kupsin historiaa seuran verkkosivuilla: www.kups.fi/fi/kups-oy/historia

torstai 3. lokakuuta 2019

Ei me voiteta koskaan

Tämä tunne on ollut tuttu meikäläiselle jo vuosikymmeniä. Mutta usein olen ollut väärässä. Sallikaa minun selittää:


Kun 70 ja 80-luvulla pelattiin jääkiekon maailmanmestaruudesta, ei todellisuudessa pelattu jääkiekon maailmanmestaruudesta. Kisat käytiin vain hopeasta, koska Neuvostoliitto oli aina ykkönen. Suomi tappeli joka vuosi sijoista 4-8. Oli perusteltua todeta, että ei me voiteta koskaan.

Sitten tuli 90-luku. Leijonat voittivat MM-kisoista mitaleja ja kruununa tietenkin vuoden 95 maailmanmestaruus. 60-luvulla syntyneelle tuo oli jotain täysin uskomatonta. Jotain, mitä ei pitänyt koskaan tapahtua. Ei ainakaan minun elinaikana.


Toinen mahdoton voitettava oli aikoinaan Eurovision laulukisat. Nykynuorten on vaikeaa ymmärtää, mitä Euroviisut aikoinaan merkitsivät. Aikana, jolloin Eurooppa oli kylmän sodan kahtia jakama, Euroviisut oli Länsi-Eurooppalaisten oma musiikkifestivaali. Kisoissa esiintyivät Abba, Bay City Rollers, The Shadows, Cliff Richard jne. Suomesta kisaan osallistuivat mm. Fredi, Kojo, Riki Sorsa ja Katri-Helena. Oli selvää, että Suomi ei voita koskaan. EI KOSKAAN.

Kunnes koitti kevät 2006 ja Ateenan Euroviisut. Suomesta finaaliedustajaksi lähti Lordi ja kotikatsomoissa ripoteltiin jo tuhkaa päälle. Mitä vielä! Muistan elävästi, kun kesken mökkibileiden joku laittoi tuvassa telkkarin päälle ja huusi: Jumalauta, Suomi johtaa! Loppu on historiaa ja saimme kunnon syyn jatkaa juhlia.


Ei me koskaan voiteta on pitänyt valitettavasti paikkansa Kalpan ja Kupsin osalta. Kalpan ensimmäinen mestaruus antaa odottaa ja Kupsin edellisestä on kulunut jo 43 vuotta. Ensi sunnuntaina mestaruus on kuitenkin katkolla kuopiolaisille ja liput Savon Sanomat areenalle plakkarissa, vaikka kaverit pitävätkin minua pahanilmanlintuna. Kun meikäläinen on katsomossa, kotijoukkue häviää (melkein) aina. Aion uhmata kohtaloa ja lähteä kannustamaan keltamustat voittoon. Mestaruus on ns. omissa jaloissa, mutta ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Ja jos Kups häviää niin tiedätte ketä syyttää.


sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Sananlaskut ovat pötyä

Meille on lapsesta asti valehdeltu ja kerrottu kaiken maailman sananparsia, joissa ei ole päätä eikä häntää. Nyt riittää!! Aion katkaista tämän ikiaikaisen paskapuheperinteen ja lyödä epäkohdat pöytään. Näin meille on aina kerrottu ja syötetty häpeilemättä sitä ihteään.

Ihminen on ihmiselle susi

Ei ole! Ihminen voi olla ihmiselle apuna, tukena, kaverina, vaivana, taakkana jne mutta ethän sinä nyt jumalauta voi lajia vaihtaa! Ihminen ei voi olla ihmiselle susi. Korkeintaan ihmissusi.

Huumorin kukka on se kaunehin kukka

Ensinnäkin huumori EI ole kukka. Menepä ostamaan kukkakaupasta kimppu huumoria. Floristi nauraa sut ulos liikkeestä. Ja jos huumori on kukka, niin miten se voisi olla kaunein, kun se ei näytä miltään? Seuraavan kerran hautajaisissa laita arkun päälle huumorista tehty seppele jos uskallat.

Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa

Kohtuullisen kieroutunut toteamus. Onko siis niin, että jälkikasvun yletön pieksäminen on osoitus äidin/isänrakkaudesta? Ja väkivallattomuus osoittaa vihaa omaa lasta kohtaan? Entä sitten sama logiikka aikuisten välisissä suhteissa? Jos mies pyyhkii akalla pöytää, nainen voi olla varma että häntä rakastetaan. Mutta jos mies käyttäytyy sivistyneesti eikä ole tippakaan väkivaltainen, hän vihaa puolisoaan sydänjuurin. Hei come on!!

Kärsi niin kauneimman kruunun saat

Nyt ollaan kieltämättä lähellä totuutta. Kymmenen missiehdokasta laitetaan vuosittain kilpailemaan Miss Suomi tittelistä. Matkan varrella pitää pukea ja riisua epämääräisten silmien alla. Kärsi niin kauneimman kruunun eli Miss Suomi tittelin saat. Paitsi ne finaalin 9 muuta, jotka riisuivat ihan turhaan.

Hiljaa hyvä tulee

Mitähän hittoa? Näyttäkää minulle firma, jolla on tämä motto, niin minä näytän teille hautaustoimiston. Onko sinulle tullut pomo työpäivän aikana sanomaan, että hiljaa hyvä tulee? Tuumaako selän takana kassajonossa vuoroaan odottava asiakas näin? Antaako jalkapallovalmentaja tämän ohjeen kentän laidalta, kun oma joukkue on tappiolla? Paskapuhetta.

On myös poikkeus säännössä, eli tämä sananlasku pitää paikkansa:

Kolmas kerta toden sanoo

Esimerkki: menet kolmannen kerran autokoulun inssiajoon, kolmannen kerran yliopiston pääsykokeisiin tai kolmannen kerran alttarille sanomaan tahdon. Jos kolmaskin kerta menee munille, syy löytyy peilistä. On aivan se ja sama, monestiko luet pääsykokeisiin, aloitat laidutuskuurin, tupakkalakon, joudut vankilaan tai menet avioon. Jos aiemmat kokemukset ja opit eivät mene perille, tulet ryssämään kerta toisensa jälkeen. Kolmas kerta todellakin toden sanoo.


tiistai 24. syyskuuta 2019

On ilmoja pidellyt

Sain kuulla, että ihmisen elimistöstä 18 % on hiiltä. Mitä? Tämä on kauheaa! Tähän täytyy tulla muutos, joten päätin kunnianhimoisesta tavoitteesta: vuoteen 2060 mennessä muutun hiilineutraaliksi, tai ehkä jo aikaisemminkin. Kun meikäläinen tuhkataan, ei jäljelle jää hiilen hiiltä.


Leikki sikseen. Ilmastonmuutos ei ole vitsi, sen kertovat tilastot. Jotain tarttis tehdä, tuumasi YK:n ilmastokokous. Päätökset ovat suunnittelua vaille valmiita. Vähän niin kuin hanke Kuopion jalkapallostadionista: ideoita on ilmassa, löytyisi vain tekijöitä.

Meikäläisen sukupolven on helppo ummistaa silmät tältä katastrofilta. Moniko meistä on enää hengissä vuonna 2050? Porskutellaan vaan entiseen tyyliin ja otetaan ilo irti elämästä. Sanotaan lapsille, että kaikki on hyvin. Aika tekee tehtävänsä. Asioilla on tapana järjestyä. Tyhjää puhetta.


16-vuotiaan Gretan puhe YK:n ilmastokokouksessa oli todellinen tukkapölly nykypäättäjille. Roolit ovat vaihtuneet ja nyt nuoret uskaltavat kyseenalaistaa ja kririsoida vanhempiensa tekoja. Tätä tarvitaan, koska me vanhemmat olemme jo enemmän tai vähemmän eletyn elämän sokaisemia ja mykistämiä. Miksi minkään pitäisi muutua? Näinhän on eletty aina


Koko väittely siitä, onko ilmastonmuutos todellinen, voidaan jo lopettaa. Jäätiköt sulavat ja se johtuu lämpenemisestä, piste. Jos väität muuta, mieti seuraavaa: löydät pakastimesta sulaneen jäätelön. Mitä ajattelet? Johtuuko jäätelön sulaminen mahdollisesti siitä, että pakastimen lämpötila on noussut? Ilmeisesti pakastin on rikki. Olisiko aika korjata se? Oliko tarpeeksi rautalangasta väännetty esimerkki häh!

Ilmastonmuutoksen kanssa ei kukaan voi olla puolueeton. Pitää siis päättää, tekeekö omalta osaltaan jotain vai ummistaako silmät ja jatkaa ruususen unta. Laskee sen varaan, että ehtii itse muuttua hiilineutraaliksi, ennen kuin maailma tuhoutuu.


Kuvat: Pixabay


lauantai 21. syyskuuta 2019

Olavi Uusivirta Kuopion Henry's Pubissa 12.09.2019


Olavi tuli taas ottamaan Kuopion haltuun. Henry's Pubin loppuunmyyty keikka todisti, että kaveri on edelleen kovassa vedossa ja nauttii työstään täysin rinnoin.


Keikan alussa soineet uuden Skorpioni albumin kappaleet saivat uteliaan myönteisen vastaanoton. Hämmentävin biisi oli maaginen Miten mulla meni, joka pakottaa kuulijan keskittymään lyriikoihin. Uusivirran lyriikat ovat moniselitteisiä kudelmia, joissa tarina kerrotaan hienovaraisesti vihjaillen. Uuden levyn hitti Kesäyön uni räjäytti potin ensimmäisen kerran ja sai porukan bailaamaan.




Keikan puolivälissä Olavi riisui paidan pois ja sai naisyleisön jakamattoman huomion. Hillitsin itseni ja pidin paidan päällä, vaikka Henkan lämpötila lähenteli ruotsalaista saunaa. Keikalla kuultiin 10 vuotta sitten julkaistun albumin Minä olen hullu kappaleet Löysäläisen laulu ja nimikappale Minä ole hullu. Vanhempaa materiaalia edustivat Reeperbahn ja Nukketalo palaa. Omalta suosikkilevyltäni Ikuiset lapset soi illan aikana Mannerlaatat, Kauneus sekoittaa mun pään ja Auttakaa!


Välispiikeissä Olavi yltyi kehumaan Kuopiota ja heitteli pikkutuhmaa läppää. Hän mainosti bändin basistin olevan sinkku ja kysyi, onko yleisössä sinkkuja:
- Täällä on seitsemän sinkkua. Hyvältä näyttää. Tosin se on seitsemän liikaa, meidän basisti kun tykkää olla yksin.
Välillä Olavi teki galluppia, moniko on pannun bändin rumpalia.
- Kyllä täällä käsiä nousee.
Solistin hyväntahtoinen huumori ja poikamainen karisma sekä bändikavereiden säestämä herjanheitto puri hyvin nauravaan yleisöön.


Olavi oli esittelemässä seuraavaa biisiä "tämä on ihan Kuopiota varten", kun joku yleisöstä huusi:
- Lentävä kalakukko!
Olavi pysähtyi sekunnin murto-osaksi, totesi "ei ihan" ja aloitti ilmeisen ex temporena Edu Kettusen kappaleen Lentäjän poika sähköuruilla itseään säestäen. Muu bändi seurasi aluksi vierestä ja liittyi sitten pikkuhiljaa mukaan. Lyhennetyn version jälkeen artisti totesi, että tarkoitus oli kyllä soittaa uuden albumin Huhuu. Huhuu päättikin varsinaisen keikkasetin komeasti.


Heti keikan alussa kiinnitin huomiota bändin kitaristiin. Olavin biiseissä on kosolti kauniita kitarariffejä ja tänä iltana Timo Kämäräisen soitto kuulosti erinomaiselta. Kun bändi saapui ensimmäiselle encorelle ja aloitti kappaleen Sininen kukka, kitaristista kuoriutui varsinainen Mark Knopfler. Olavi antoi Timolle tilaa ja tämä soitti suurimman osan kappaleesta pelkän rytmiryhmän säestyksellä. Kävin keikan jälkeen kiittämässä Kämäräistä illan ikimuistoisimmasta hetkestä.


Toisen encoren aikana Olavi pyysi yleisön joukosta päivänsankari Lauran kavereineen lavalle. Olavin johdolla koko Henkka lauloi hänelle hyvää syntymäpäivää. Yleisössä oli myös toinen synttärisankari Jaakko, jonka Olavi kutsui myös lavalle ja ripusti kitaran tämän kaulaan. Laura kavereineen sai marakassit.
- Nyt soitetaan Nuori ja kaunis. Se on niin vitun helppo biisi, että sen osaa kaikki.

Sitten koko sekalainen kombo esitti biisin ja yleisö toimi taustalaulajana. Moniko tekee keikallaan noin? Uusivirralle yleisön huomioiminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.


Olavi on vuosien varrella noussut Suomi poprockin eliittiin. Silti kaveri ilmoitti taas keikan jälkeen, että kaikki ovat tervetulleita morjestamaan häntä baarin puolelle. Olaville suosio ei tunnu nousevan päähän, vaikka tilaisuuksia varmasti olisi. Luin Soundista haastattelun jossa hän perusteli, miksei osallistu esim. tosi-tv juttuihin:

– Jos kokisin äkillisen mullistuksen suosiossa vaikkapa Vain elämään ja muun näkyvyyden kautta, pääsisin ”yhdessä yössä tähtiin” ja valloittaisin vaikka Hartwall-areenan. Se toisi mukanaan uudenlaisia kokemuksia, mutta samalla se veisi minut tästä tällä hetkellä täydellisen siunatusta itsenäisyydestä sinne julkisuuden varjopuolien äärelle.
– Olen jopa hieman pelännyt sitä, mitä tapahtuisi, jos minusta tulisi suuren kaliiperin julkkis. Haluan pitää kiinni yksityisyyteni rippeistä ja voida käydä lasteni kanssa Linnanmäellä kaikessa rauhassa, hypätä seiskan ratikkaan ilman että olen siellä kuin suuri huutomerkki tai mennä Mäkelänrinteen uimahalliin ilman, että siitä kirjoitellaan Seiskaan. (Soundi 5/2019)


Ihmettelin keikan jälkeen vaimolle, että miten tuo kaveri ei ollenkaan vanhene! Vaimo kuittasi maanläheisesti: 
- Se on alle neljänkymmenen. Ei tuossa iässä vielä vanheta.

Painakaapa tuo mieleenne nuoret ( alle nelikymppiset)!

Tarinoita Olavi Uusivirran keikoista tässä linkissä:  Olavi Uusivirta



keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Nuku yö ulkona



Vastaan ennen kuin ehditte kysyä, että ei. Rouva ei laittanut minua ulkoruokintaan vaan lähdin vapaaehtoisesti. Suomen Latu ry mainosti netissä "Nuku yö ulkona" tapahtumaa Tiilikkajärven kansallispuistossa ja pyysin poikaa mukaan telttailemaan. Elokuisena lauantaina pakkasimme rinkat ja suuntasimme kokan kohti Rautavaaraa.

Tiilikkajärven kansallispuisto sijaitsee Ylä-Savossa Rautavaaralla. Kartta: Luontoon.fi

Tarkemmin ajatellen vaimo kyllä ehdotti minulle tätä sanoen: toi on ihan sun juttu. Hän ei kuitenkaan itse ilmoittautunut mukaan. Onko tässä sittenkin joku viesti rivien välissä: nuku yösi ulkona...

Miksun kanssa reissussa, jälleen kerran
Tiilikkajärven eteläpuoli on tuttu parin vuoden takaa. Postasin reissusta tässä. Tällä kertaa suuntasimme Pohjoisniemelle ja tarkemmin ottaen Kosevaan, jossa on maastoleirintään sopivat fasiliteetit: puucee, liiteri ja tulipaikka.

Koseva

Puuceen säppinä oli veikeä puuhauki.

Kenttäkeittiö.

Kosevan telttakylä.

Paikalle saapui parikymmentä telttakuntaa lapsiperheitä ja vanhempaa porukkaa. Päivä oli rento. Paistoimme nuotion ääressä makkaraa, kävimme kävelemässä niemen kärjessä ja Miksu kävi uimassa.






Pohjoisniemen kärki. Etelässä oleva Kalmaniemi on vain parinsadan metrin päässä. Järvi on kuulemma niin matala, että yli pääsee kahlaamalla. Jäi kokeilematta.

Miksu testaa järviveden lämpöä.

Niemen kärkeen saapui kaksi kaverusta, jotka olivat liikkeellä kanooteilla. He kertoivat, että Tiilikkajärven etelärannalla Venäjänhiekalla majoittui samaan aikaan satakunta opiskelijaa telttoineen ja meno oli hieman railakkaampaa kuin meillä.
Tämä olisi ollut mielenkiintoinen nähtävyys. Täyssinän rauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän välillä 18. toukokuuta 1595 Täyssinässä Venäjällä. Uusi valtakuntien välinen raja kulki halki Suomen ja merkittiin maastoon rajakivillä. Tämä rajakivi sijaitsee keskellä järveä.
Rajakivi on jossain tuolla. Olisi tarvittu venettä.
Yö oli säkkipimeä mutta kohtuullisen lämmin. Makuupussissa tarkeni hyvin. Tosin ohuella makuualustalla nukkuminen kostautui jälkikäteen ja lonkka kipuili kunnolla. Ensi kerralla pitää ottaa pehmustetta mukaan. Jenkkakahvat eivät yksistään riitä patjan korvikkeeksi.

Niemellä on useita upeita hiekkarantoja.
 

Aamunuotiolla pääpuheenaihe oli Siilinjärvelle osunut Eurojackpotin päävoitto: Viidenkymmenen hengen porukka voitti yhteensä huikeat 92 miljoonaa euroa! Porukkakuponki oli tehty paikallisessa K-Supermarketissa ja joku tiesi kertoa, että yhteensä seitsemän työntekijää irtisanoi itsensä voiton jälkeen. 1,8 miljoonaa on jo sellainen potti, että työnteko ei välttämättä enää maistu.

Meidän porukka tuumasi, että tällä leirillä ei taida olla yhtään miljonääriä. Vanhemmat miehet heittivät toisilleen savolaista herjaa:
- Vuan ootko sinä voittanut, kun noin hövelisti tarjoat muille kahvia?
- Näytäppä, onko sulla repussa kultainen kuksa!



Meikäläinenkin uskalsi aamu-uinnille. Vesi ei ollut niin kylmää kun pelkäsin.
Kävellessämme rinkka selässä vaivaiset kaksi kilometriä parkkipaikalta telttapaikalle huomasin, että kuntoni on päässyt pahasti rapistumaan. Siitä heräsi ajatus, että tarttis tehdä jotain. Nykyään PT:t ovat kuulemma suosittuja. Semmoinen henkilökohtainen apu, joka auttaa liikunnassa ja urheilusuorituksissa. Lämpenin aiheelle ja kyselin tutuilta kokemuksia, kunnes tajusin käsittäneeni asian "vähän" väärin. PT on lyhenne personal trainerista, ei personal trailerista.

Mutta kyllä personal trailer varmaan telttayön voittaisi.

Personal trailer (kuva: Pixabay)

torstai 5. syyskuuta 2019

Tyrannosaurus Brex(it)

Sitä saa mitä pilaa, sano brexit-äänestäjä. Kolme vuotta kansanäänestyksen jälkeen ero on edelleen kesken ja ex-aviopari EU ja Britannia riitelevät lusikoiden jakamisesta ja Pohjois-Irlannin huoltajuudesta. Kun pääministeri Sipilä ryhtyi aikoinaan runnomaan sote-uudistusta läpi harmaan eduskunnan, tulos oli huonompi kuin Janssonin kiusaus. Britannian pääministeri Boris Johnsonin kiusauksena on tehdä samoin brexitin kanssa, mutta kuinkas sitten kävikään.


Kuvat: Pixabay
 Brexit on vähän kuin Britannian oma sote: suunnitelmassa luvataan hoitaa paremmin omia kansalaisia, säästää rahaa ja lisätä valinnanvapautta. Lopputuloksena kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä muutos tuo oikeasti tullessaan. Asiantuntijat epäilevät, kansalaiset vastustavat, poliitikot epäröivät, suunnitelma ajautuu umpikujaan ja pääministeri eroaa.


Eniten minua tässä kaikessa huolettaa, että miten käy Teemu Pukille. Jos kova brexit toteutuu, joutuuko hän palaamaan KTP:n riveihin kesken hyvin alkaneen valioliigakauden? Entäpä Erkki Toivanen? Ai niin, hän on jo kirjeenvaihtajana taivaassa. Pääseekö Neil Hardwick käymään kotimaassaan, jos Britannia laittaa rajat kiinni? Voinko katsoa Monty Pythonin elokuvia? Saanko enää koskaan kuunnella The Beatlesia??


Vaikka poliitikot ovatkin kategorisesti näätäeläimiä, niin haluan vielä uskoa, että joitakin päätöksiä tehdään osittain vilpittömässä mielessä. Ei tosin tässä tapauksessa. Lontoon päättäjät lukivat muistelmia Britti-imperiumin loiston päivistä ja ajattelivat että perkele: nythän me ollaan "vain" osa Eurooppaa! Vanha valta ja mahti takaisin ja heti! Sitten idea käärittiin kultaiseen sellofaaniin ja annettiin kansan päättää, avataanko paketti vai ei. Kun kansa äänesti uteliaana kyllä, brexit-paketti avattiin ja sisältä paljastui tuhkaa.


Mutta brexit ei ole leikin asia. Uutisissa kerrottiin, miten britit hamstraavat jo ruokaa ja lääkkeitä, koska sopimuksettoman eron jälkeen saarivaltakunnassa voi tulla pulaa kaikesta. Tämä herätti myös minut ajattelemaan, että mitään ei kannata jättää sattuman varaan. Laadin hätäsuunnitelman ja kerroin vaimolle, että varastoon pitää raivata tilaa: tilasin meille brexitin varalta lavallisen englantilaista olutta ja kymmenen tynnyriä skotlantilaista viskiä.