Maalaiset maailmalla: Riika, Latvia. 3. matkapäivä

Yhä ylös yrittää, tv-torniin kiipeää…

Kolmantena reissupäivänä piti päästä korkeammalle. Aivan ultimate-ylös katsomaan Riian maisemia. Siksipä hyppäsimme linja-autoon ja matkustimme Riian radio- ja televisiotornille. 

Riian radio- ja televisiotorni on 368,5 metriä korkea ja valmistunut vuonna 1986. Se on Euroopan kolmanneksi korkein rakennus. Torni sijaitsee Zakusalan saarella hieman kaupungin ulkopuolella. Näköalatasanne sijaitsee 97 metrin korkeudessa.

Matka tornille ei ollutkaan ihan mutkaton. Bussista piti hypätä pois saarelle vievän sillan jälkeen ja sitten vielä yli kilometri kävelymatkaa perille. Asfaltoitu kävelytie tornille oli kasvanut osittain umpeen heinistä ja pensaista ja mitä lähemmäksi tornia tulimme, sitä ränsistyneemmälle ympäristö näytti. Paikka vaikutti enemmänkin hylkivät kuin vetävän turisteja puoleensa. Perillä oli kyltti jossa luki, että torni on avoinna 10 – 16.00. Olipa hyvä. Olisi vähän sylettänyt, jos kävelyreissu olisi ollut turha.

Kun saavuimme perille,
 tornista alkoi kuulua tasaista jyrinää...

...vaimo tuumasi, että nyt ne käynnistävä moottoreita.

Tv-torni huokui neuvostoaikaista meininkiä ja jopa lipunmyyjänä toiminut vanha rouva tuntui tupsahtaneen tiskin taakse suoraan 80-luvulta. Hän puhui meille latviaa emmekä ymmärtäneet mitään. Sitten hän vaihtoi saksaan ja kyseli, mistä tulemme. Finland, vastasimme englanniksi. Rouva hiljeni hetkeksi, sai sitten ajatuksen ja sanoi meille iloisesti: Päivä! Tämän jälkeen hän jatkoi tornin esittelyä saksaksi, eikä me ymmärretty mitään. Liput torniin maksoivat 3,40 € kpl.

Näköalatasanteelle menee hissi, joka kulkee tornin kaarevan jalan sisällä. Hississä kaarevuutta ei huomannut, mutta matkalla oli kyllä muutama ”ilmakuoppa”. Tunsin taas korkeanpaikankammon hiipivän pääkoppaan. Itse näköalapaikka palkitsi hissimatkan ruhtinaallisesti. Näkymät olivat kuin lentokoneen ikkunasta. Tunsin jaloissani hienoista huojuntaa ja meinasin jo mainita asiasta vaimolle mutta sitten tajusin, että huojuja olinkin minä, ei torni. En sanonut sanaakaan, kylvin vain kylmässä hiessä koko vierailun ajan.

Tv-tornin näköalatasanne ja näköaloja

Loppupäivän bongasimme vanhankaupungin kohteita. Riian linna, kirkkoja, kolme veljestä, kasarmitalo, Ruotsalaisportti. Välillä piti tankata leikkelelautasella ja tuopillisella olutta. Olut on muuten latviaksi alus. Oluttuoppi voisi siis olla alusastia...

Riian linna, Latvian presidentin asunto. Linna oli remontissa, joten presidentti oli lähtenyt evakkoon.

Kolme veljestä. Valkoinen talo on Riian vanhin säilynyt asuinrakennus 1400-luvulta. Keskimmäinen talo on vuodelta 1646 ja vihreä 1600-luvun lopulta. Rakennukset on tehty ennen vatupassin keksimistä.

Kristaps

Riian legenda: 

Olipa kerran mies nimeltä Kristaps, joka asui Daugava-joen rannalla. Hänen tehtävänsä oli kuljettaa ihmisiä joen yli. Koska Kristaps oli pitkä ja kookas, hän laittoi kyytiläisen harteilleen ja käveli joen yli samalla, kun "matkustaja" ihaili maalauksellisia maisemia. Eräänä iltana Kristaps oli menossa yöpuulle kuljettuaan koko päivän edestakaisin yli Daugava-joen. Sää oli erittäin huono. Äkkiä hän kuuli lapsen itkua. Kristaps lähti kotoa, ylitti joen ja löysi vastarannalta vauvan. Kristaps vei vauvan kotiinsa ja ryhtyi nukkumaan. Seuraavana aamuna Kristaps hämmästyi, sillä vauva oli poissa ja tilalla kasa kultaisia kolikoita. Hän käytti rahat sillan rakentamiseen Daugava-joen yli ja pääsi vihdoin eläkkeelle. Ilmeisesti rahaa oli paljon, koska Kristapsin kuoleman jälkeen niillä rakennettiin koko Riika.

Vanhaa kaupunginmuuria

Välipalaksi syöty leikkelelautanen. Mustaa leipää, makkaraa, mustaamakkaraa, juustoa ja sipulirenkaita. Leikkelelautanen + leipälautanen + kaksi olutta = 13 €. Paikallinen mustamakkara kepitti Tapolan 6-0. Oli aivan mahtavaa!

 

Ruotsalaisportti on ainoa Riian vanhasta kaupunginmuurista säilynyt portti vuodelta 1698. Se on rakennettu aikoinaan juhlistamaan ruotsalaisten kaupunginvalloitusta.

1300-luvulta peräisin oleva Ruutitorni

Vanhakaupungin vieressä virtaa pieni joki, joka kulkee puiston läpi. Joen rannalla oli turistivene parkissa. Tunnin risteily olisi kustantanut 18 €, eli aivan liian kallista meille. Pienen kaarisillan kaide oli täynnä lemmenlukkoja. Mekin ripustimme omamme. Tosin meidän rihkamalukko taisi olla sillan pienin. Tapahan se on tuokin erottautua massasta.

Meidän vaatimaton lemmelukko. Savolainen ei lemmellä leveile

Viimeisenä iltana päätimme tutustua paikalliseen keittiöön ja törsätä hieman. Vanhassa kaupungissa sijaitseva Piejura mainosti olevansa traditional latvian, lithuanian and estonian cuisine. Piti paikkansa. Aperitiiviksi tarjoilija suositteli Black Balsam Curanttia. Alkuruuaksi juustolautanen makealla puolukkahillolla ja pääruuaksi minulle lohta ja vaimolle taimenta. Ruokajuomana latvialaiset oluet. Koko hoito maksoi 50 €, eli ei juuri häviä Suomen hinnoille mutta ruoka oli kyllä hyvää.

Alkupala lautanen juustoja ja hilloa

Lohta

Taimenta

Tuliaiset ostimme keskustorilta. Latvialaista saippuaa, meripihkaa, hunajavahakynttilöitä ja tietenkin Black Balsamia. Vanhassa kaupungissa sijaitsee myös suuri Galerija Centrsin ostoskatu, mutta sieltä on turha etsiä paikallisia tuotteita. Ostoskeskus on täynnä kansainvälisiä vaate- ja muotikauppoja ja hinnat pilvissä. Kaupungin muut kauppakeskukset jäivät seuraavalle käyntireissulle.

Latvialaista saippuaa

Meripihkakoruja

Ja Black Balsamia

Esittelen vielä hotellimme: Hotel Monte Cristo. Siisti, pieni hotelli vanhan kaupungin laidalla. Lyhyt matka keskustaan sekä keskustorille. Kolme yötä kahden hengen huoneessa vapun aikaan maksoi 198 €. Edullisemminkin voi yöpyä mutta sitten pitää tinkiä hieman sijainnista.

Maalaiset maailmalla: Riika, Latvia. 2. matkapäivä

Toinen reissupäivä alkoi shoppailulla. Kävelimme Stockmannille, kuljimme sen ohi ja muutama sata metriä myöhemmin olimme keskustorilla. Keskustori käsittää viisi valtavaa hallia sekä ulkotorin. Hallit ovat olleet alun perin saksalaisia Zeppelin-ilmalaivahalleja, jotka on muutettu kauppahalleiksi 1930. Tori on yksi Euroopan suurimpia. Päivä näytti pilviselle ja taivaalta ripeksi vettä, joten sisähalleissa vaeltelu vaikutti hyvälle vaihtoehdolle.

Lihahalli

Saisiko olla edullista suolenpätkää?

Hallit ovat valtavia! Aivan kuin viisi Kuopiohallia vieri viereen pystytettynä. Tämä vertaus ei varmaan sano ei-kuopiolaisille mitään, mutta katso valkokuvaa niin saat hieman tuntumaan. Torilla on lihahalli, vihanneshalli, kauppatavarahalli, eineshalli ja kalahalli. Kaikki raaka-aineet vaikuttivat tuoreille. Koska tori on lähinnä paikallisille, on hintataso edullinen. 

Tähän hintaan saa kotisuomessa pari kakunpalaa

Onko suomi ja latvia sukulaiskieliä? Välillä vaikutti siltä...

Vihanneshalli

Eineshallista ostimme vielä lämpöiset, pizzan näköiset piirakat. Hintaa lätyllä 0,57 € ja oli yllättävän hyvää. Kannattaa maistella, sillä ruuat olivat hyviä ja jos jostain et satu pitämään, et heitä kun euron menemään. Ostin myyjämummelilta hunajavahakynttilän ja sitten jäin hetkeksi selaamaan sanakirjaa. Löytyihän se kiitos sieltä viimein: Paldies! huikkasin rouvalle ja tätä nauratti. 

Kalanpäitä kaupan

Liha- ja kalahallissa pisti silmään, että kaikki mahdolliset kalan- ja ruhonosat olivat kaupan. Oli suolenpätkää, suuria kalanruotoja fileerausperkeineen, rasvaeviä, kalanpäitä ja erinäisiä sisäelimiä. Ihastelimme, miten latvialaiset osaavat käyttää ruuanlaitossa kaikki mahdolliset raaka-aineet hyödyksi. Tosin on toinenkin syy, miksi nämä ”kalanperkeet” ovat myytävänä. Latvia on köyhin euromaa, jossa keskipalkka on vain 700 € /kuussa. Ei ihme, että 2 € / kilo maksavat merikalanruodot lihoineen käyvät kaupaksi.  

 

Nämä kalat pääsivät yllättämään: Olivat nimittäin elossa!!

Kaveri kauhoi kaloja altaasta suoraan tiskille. Tämän fressimmäksi ei food voi tulla.

Keskustorin takana häämötti vanha pilvenpiirtäjä, joka kutsui meitä seuraavaksi puoleensa. Matkaa kertyi taas noin puolisen kilometriä, eli kaikki keskustan nähtävyydet ovat mukavan kävelymatkan päässä toisistaan. Latvian tiedeakatemian rakennus on ehtaa neuvostoarkkitehtuuria vuodelta 1960. 107 metriä korkea, 21 kerrosta. Näitä Stalinin hampaita löytyy mm. Moskovasta. Pilvenpiirtäjän 17. kerroksessa oli näköalatasanne ja sinnehän piti ehdottomasti päästä. Pääsylippu on kohtuullinen 4 euroa. 15 kerrosta hissillä ylös ja loput kaksi kerrosta portaita pitkin. Näköalatasanteelta on hulppeat maisemat yli koko Riian. Ja koska tasanne on avoin (kaiteet toki on) korkeanpaikankammoista pelotti, että tuuli tai satunnainen mielenvikainen todellakin pääsevät tyrkkäämään parvelta alas. 

Latvian tiedeakatemia, Stalinin hammas

maisemia pilvenpiirtäjän näköalatasanteelta

Keskustori tällä kertaa toisesta näkövinkkelistä

Kuvassa edellisen päivän näköalapaikka, Pyhän Pietarin kirkon torni.

Riian Vapaudenpatsas

Jotta korkean paikan koettelemukset eivät loppuisi tähän, päätimme vielä käydä tutkimassa Radisson Blu Hotellissa sijaitsevan Skybarin näköaloja. Kävelymatkalla bongasimme Vapaudenpatsaan, joka muistutti aika lailla Budapestissa sijaitsevaa kaimaansa. Itä-Euroopan maiden ihmisille vapaudenpatsailla on aivan toisenlainen merkitys kuin meille länsimaalaisille. Patsaita vartioidaan, niille kannetaan kukkia ja tunnelma on harras ja arvokas. Ei mikään ihme kun muistaa, että Latviakin oli vielä kaksikymmentäviisi vuotta sitten osa Neuvostoliittoa. 

Muistolaatta Baltian ketjusta. 23. elokuuta 1989 tapahtunut mielenosoitus Baltian itsenäisyyden puolesta. Noin kaksi miljoonaa toisiaan kädestä kiinni pitävää ihmistä muodosti 600 kilometriä pitkän ihmisketjun Tallinnasta Riian kautta Vilnaan.

Laima on Latvian suurin makeisvalmistaja

Prince Michael Barclay de Tollyn patsas

Kristuksen syntymän ortodoksinen katedraali

Vapaudenpatsaan ja Radisson Hotellin välissä sijaitsee Kristuksen syntymän ortodoksinen katedraali, joka on todella näkemisen arvoinen. Rakennus itsessään on kuin taideteos ja lisää löytyy sisältä. Valitettavasti kirkkosalissa oli valokuvauskielto. Vuonna 1884 rakennettu katedraali on Baltian suurin ortodoksinen kirkko. Sisällä salissa on ortodoksityyliin kulta- ja hopeakoristeluja, ikoneja, patsaita ja tietenkin valtava ikonostaasi kirkon peräseinällä. Ainoa omituinen yksityiskohta oli kirkon peräseinälle laitettu punainen ”neonvalomainos”, jossa luki Христос jotain. Kummallisen mauton yksityiskohta niin kauniissa paikassa. Oli mielenkiintoista seurata sivusta, kun ihmiset kävivät suutelemassa ikoneja ja tekivät ristinmerkkejä. Harras usko oli näin maallistuneen turistin silmissä konkreettista ja jotenkin aitoa.

Näköala Skybaarin miesten vessassa

Mutta sitten unohdettiin uskonasiat ja painuttiin rahan alttarille Radisson Blu Hotellin Skybaariin. Hotellin ylimmässä, 26:ssa kerroksessa sijaitsee baari, josta on mahtavat näköalat. Matka ylös taittuu panoraamahissillä ja jopa miesten vessassa voit lorotella pisuaariin samalla, kun ihailet maisemia. Jos olet pienen budjetin matkailija, on tämä edullisin paikka tarkastella Riikaa yläilmoista käsin. Baariin ei ole pääsymaksua joten koko näköalakierros kustantaa tasan sen verran, mitä satut baarin tiskiltä tilaamaan.

Baareista puheen ollen illalla tsekkasimme pari vanhankaupungin paikkaa. Donegan’s on irkkupaikka, jossa useaa eri hanaolutta turistihintaan (3 – 5 €) ja monta taulutv:tä. Kaikissa pyöri eri matsi: Parissa oli jääkiekon MM-kisojen pelejä, parissa muussa jalkapalloa, snookkeria jne. Kun Latvian matsi alkoi, peli näkyi joka ruudusta. Tunnelma oli valitettavan vaisu koska, kuten aikaisemmin totesin, paikalliset eivät tule vanhaankaupunkiin. Latvia hävisi Tsekille 4-2.

 

Tällä kertaa vanhankaupungin kadut täytti Hare Krishna -kulkue

Kokeilimme tällaista ruokapaikkaa. Halpaa mutta ei niinkään hyvää ruokaa. En voi suositella.

Toinen paikka kuulosti uhkaavan tutulle: Karjala. Kyllä, kyseessä on pesunkestävä Suomibaari syrjäisellä sivukadulla. Baari oli hämyinen ja tv:ssä pyöri Suomi – Tanska MM-kisamatsi. Paikalla vain muutama turisti, kaikki suomalaisia. Sisustus toi mieleen vodkaturismin kulta-ajan viime vuosituhannelta. Eikös tuo ole jo mennyttä maailmaa, vai onko tämäkin buumi tulossa takaisin retroilun aallonharjalla? En tiedä, mutta meille lyhyt käynti riitti. En oikein ymmärrä, miksi lähteä ulkomaille vain mennäkseen Suomibaariin juomaan halpaa viinaa. Mutta en tuomitse. Jokainen muokatkoon matkansa mieleisekseen.

Tule tänne Suomipoika. Tule tule.

Karjalabaarin seinällä oli jotain tuttua...