perjantai 15. toukokuuta 2015

Maalaiset maailmalla: Riika, Latvia. 3. matkapäivä



Yhä ylös yrittää, tv-torniin kiipeää…

Kolmantena reissupäivänä piti päästä korkeammalle. Aivan ultimate-ylös katsomaan Riian maisemia. Siksipä hyppäsimme linja-autoon ja matkustimme Riian radio- ja televisiotornille. 


Riian radio- ja televisiotorni on 368,5 metriä korkea ja valmistunut vuonna 1986. Se on Euroopan kolmanneksi korkein rakennus. Torni sijaitsee Zakusalan saarella hieman kaupungin ulkopuolella. Näköalatasanne sijaitsee 97 metrin korkeudessa.

Matka tornille ei ollutkaan ihan mutkaton. Bussista piti hypätä pois saarelle vievän sillan jälkeen ja sitten vielä yli kilometri kävelymatkaa perille. Asfaltoitu kävelytie tornille oli kasvanut osittain umpeen heinistä ja pensaista ja mitä lähemmäksi tornia tulimme, sitä ränsistyneemmälle ympäristö näytti. Paikka vaikutti enemmänkin hylkivät kuin vetävän turisteja puoleensa. Perillä oli kyltti jossa luki, että torni on avoinna 10 – 16.00. Olipa hyvä. Olisi vähän sylettänyt, jos kävelyreissu olisi ollut turha.

Kun saavuimme perille,
 tornista alkoi kuulua tasaista jyrinää...
...vaimo tuumasi, että nyt ne käynnistävä moottoreita.

Tv-torni huokui neuvostoaikaista meininkiä ja jopa lipunmyyjänä toiminut vanha rouva tuntui tupsahtaneen tiskin taakse suoraan 80-luvulta. Hän puhui meille latviaa emmekä ymmärtäneet mitään. Sitten hän vaihtoi saksaan ja kyseli, mistä tulemme. Finland, vastasimme englanniksi. Rouva hiljeni hetkeksi, sai sitten ajatuksen ja sanoi meille iloisesti: Päivä! Tämän jälkeen hän jatkoi tornin esittelyä saksaksi, eikä me ymmärretty mitään. Liput torniin maksoivat 3,40 € kpl.

Näköalatasanteelle menee hissi, joka kulkee tornin kaarevan jalan sisällä. Hississä kaarevuutta ei huomannut, mutta matkalla oli kyllä muutama ”ilmakuoppa”. Tunsin taas korkeanpaikankammon hiipivän pääkoppaan. Itse näköalapaikka palkitsi hissimatkan ruhtinaallisesti. Näkymät olivat kuin lentokoneen ikkunasta. Tunsin jaloissani hienoista huojuntaa ja meinasin jo mainita asiasta vaimolle mutta sitten tajusin, että huojuja olinkin minä, ei torni. En sanonut sanaakaan, kylvin vain kylmässä hiessä koko vierailun ajan.

Tv-tornin näköalatasanne ja näköaloja


Loppupäivän bongasimme vanhankaupungin kohteita. Riian linna, kirkkoja, kolme veljestä, kasarmitalo, Ruotsalaisportti. Välillä piti tankata leikkelelautasella ja tuopillisella olutta. Olut on muuten latviaksi alus. Oluttuoppi voisi siis olla alusastia...



Riian linna, Latvian presidentin asunto. Linna oli remontissa, joten presidentti oli lähtenyt evakkoon.

Kolme veljestä. Valkoinen talo on Riian vanhin säilynyt asuinrakennus 1400-luvulta. Keskimmäinen talo on vuodelta 1646 ja vihreä 1600-luvun lopulta. Rakennukset on tehty ennen vatupassin keksimistä.


Kristaps
Riian legenda: 
Olipa kerran mies nimeltä Kristaps, joka asui Daugava-joen rannalla. Hänen tehtävänsä oli kuljettaa ihmisiä joen yli. Koska Kristaps oli pitkä ja kookas, hän laittoi kyytiläisen harteilleen ja käveli joen yli samalla, kun "matkustaja" ihaili maalauksellisia maisemia. Eräänä iltana Kristaps oli menossa yöpuulle kuljettuaan koko päivän edestakaisin yli Daugava-joen. Sää oli erittäin huono. Äkkiä hän kuuli lapsen itkua. Kristaps lähti kotoa, ylitti joen ja löysi vastarannalta vauvan. Kristaps vei vauvan kotiinsa ja ryhtyi nukkumaan. Seuraavana aamuna Kristaps hämmästyi, sillä vauva oli poissa ja tilalla kasa kultaisia kolikoita. Hän käytti rahat sillan rakentamiseen Daugava-joen yli ja pääsi vihdoin eläkkeelle. Ilmeisesti rahaa oli paljon, koska Kristapsin kuoleman jälkeen niillä rakennettiin koko Riika.




Vanhaa kaupunginmuuria
Välipalaksi syöty leikkelelautanen. Mustaa leipää, makkaraa, mustaamakkaraa, juustoa ja sipulirenkaita. Leikkelelautanen + leipälautanen + kaksi olutta = 13 €. Paikallinen mustamakkara kepitti Tapolan 6-0. Oli aivan mahtavaa!

 
Ruotsalaisportti on ainoa Riian vanhasta kaupunginmuurista säilynyt portti vuodelta 1698. Se on rakennettu aikoinaan juhlistamaan ruotsalaisten kaupunginvalloitusta.
1300-luvulta peräisin oleva Ruutitorni


Vanhakaupungin vieressä virtaa pieni joki, joka kulkee puiston läpi. Joen rannalla oli turistivene parkissa. Tunnin risteily olisi kustantanut 18 €, eli aivan liian kallista meille. Pienen kaarisillan kaide oli täynnä lemmenlukkoja. Mekin ripustimme omamme. Tosin meidän rihkamalukko taisi olla sillan pienin. Tapahan se on tuokin erottautua massasta.

Meidän vaatimaton lemmelukko. Savolainen ei lemmellä leveile





Viimeisenä iltana päätimme tutustua paikalliseen keittiöön ja törsätä hieman. Vanhassa kaupungissa sijaitseva Piejura mainosti olevansa traditional latvian, lithuanian and estonian cuisine. Piti paikkansa. Aperitiiviksi tarjoilija suositteli Black Balsam Curanttia. Alkuruuaksi juustolautanen makealla puolukkahillolla ja pääruuaksi minulle lohta ja vaimolle taimenta. Ruokajuomana latvialaiset oluet. Koko hoito maksoi 50 €, eli ei juuri häviä Suomen hinnoille mutta ruoka oli kyllä hyvää.

Alkupala lautanen juustoja ja hilloa
Lohta
Taimenta
Tuliaiset ostimme keskustorilta. Latvialaista saippuaa, meripihkaa, hunajavahakynttilöitä ja tietenkin Black Balsamia. Vanhassa kaupungissa sijaitsee myös suuri Galerija Centrsin ostoskatu, mutta sieltä on turha etsiä paikallisia tuotteita. Ostoskeskus on täynnä kansainvälisiä vaate- ja muotikauppoja ja hinnat pilvissä. Kaupungin muut kauppakeskukset jäivät seuraavalle käyntireissulle.

Latvialaista saippuaa

Meripihkakoruja

Ja Black Balsamia
Esittelen vielä hotellimme: Hotel Monte Cristo. Siisti, pieni hotelli vanhan kaupungin laidalla. Lyhyt matka keskustaan sekä keskustorille. Kolme yötä kahden hengen huoneessa vapun aikaan maksoi 198 €. Edullisemminkin voi yöpyä mutta sitten pitää tinkiä hieman sijainnista.






2 kommenttia:

  1. Kiitos Riika-kertomuksista! Oli mielenkiintoista ja kivaa luettavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hyvä reissu. Voin suositella :)

      Poista