Maalaiset maailmalla: Riika, Latvia. 1. matkapäivä

Ennen reissua piti googlettaa perustiedot: Latvia itsenäistyi v. 1991 ja liittyi EU:n v. 2004. Valuutta on vanha tuttu euro. Riika on Baltian suurin kaupunki, väkiluvultaan 695.000 henkeä. 

Matkaoppaanne Vort Kunnegut

Se niistä kuivista faktoista. Reissumme alkoi vappupäivänä. Latviassa vietetään myös vappua, mutta hieman hillitymmin kuin meillä. Eli vapputivolit, -huiskat, -puheet ja –humalaiset loistivat poissaolollaan. Samaisena päivän alkoi jääkiekon MM-kisat Prahassa ja koska tiesin latvialaiset jääkiekkohulluksi kansaksi, odotin kokevani jonkinasteista kisakuumetta. Lämpö jäi nousematta mikä johtui siitä, että talloimme lähinnä ympäri vanhankaupungin katuja, jonne paikalliset eivät juuri tule muuta kuin töitä tekemään. Alueella on turistihinnat, mikä pitää natiivit loitolla.

3 vrk:n matkakortti 10 €

Riian lentokentältä on n. 15 kilometrin matka kaupungin keskustaan. Matka taittuu mukavasti linja-autolla nro 22. Näitä busseja kulkee 4 – 6 kertaa tunnissa riippuen viikonpäivästä, joten kauaa ei vuoroa tarvitse odotella. Ostimme lentokentän turisti-infosta kolmen päivän matkalipun, jolla voi matkustajaa rajattomasti kaupungin joukkoliikenteessä. Lippu kustansi 10 euroa ja oli kovassa käytössä koko reissun ajan. Riian busseilla ja raitiovaunuilla on helppo matkustaa.

Houkutteleva myyntitarjous

Ensivaikutelmalta Riian vanhakaupunki toi mieleen Tallinnan: samanlaisia kapeita katuja ja kirjavia kivitaloja menneiltä vuosisadoilta. Turisteja oli paljon ja erilaisia häppeningejä ja kulkueita tuli vastaan melkein joka nurkan takaa. Välillä mukulakivikadut täytti kymmenien polkupyöräilijöiden letka, sitten paikalle päristeli toinen mokoma Harley Davidsoneja ja kirsikkana kakun päällä zombiewalk, elävien kuolleiden kulkue. Turisteilla oli suupielet korvissa ja kamerat lauloivat. Tällaistahan se kaupunkiloman tulee ollakin: omituisia virikkeitä ja virnistelyn aiheita laidasta laitaan.

Motoristeja

Zombieita

Liivinaukion telttakatos

Vanhankaupungin Liivinaukiolle on viritelty valtava telttakatos, jonka alla on tilat ruokailijoille. Hinnat ovat turistiluokkaa, eli menulta ankka- ja kana-annos perunoineen, vihanneksineen + pari olutta kustansi 31 euroa. Paikka oli ihan ok ja nälkäinen sai mahansa nopeasti täyteen mutta jos olet kulinaarireissulla, ei näillä turistiruokapaikoilla ole sinulle paljoakaan annettavaa. Oluen saa 2,5 – 4 eurolla.

Ensimmäisen päivän kierrokseen kuului käynti keskusaukiolla katsomassa Mustapäiden taloa. Alun perin ulkomaisten kauppiaiden järjestö, Mustapäiden kilta, rakennutti talon 1300-luvun alkupuolella. Sattuneista syistä talo on kärsinyt sodista koko historiansa ajan ja viimein vuonna 1941 se pommitettiin niin, että neuvostomiehittäjät purkivat rakennuksen sodan jälkeen. Onneksi talo rakennettiin uudestaan Latvian itsenäistymisen jälkeen. Monen muun Riian rakennuksen kohtalo on ollut sama, mutta valtio on viisaudessaan rakennuttanut ja restauroinut kohteet niin, että Riian vanhakaupunki valittiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1997. Miten hienoa olisi, jos esim. Helsingin kaupunginisät saisivat samanlaisen valaistumisen ja pääkaupunkia korjattaisiin 60- ja 70-luvun tuhoja edeltäneeseen kuosiin. Aikaan, jolloin stadikin oli täynnä vanhoja jugend-rakennuksia, jotka sitten purettiin ja raivattiin uusien betonikuutioiden tieltä. En saarnaa enempää. Totean vain, että vanhat kaupungit ovat siistejä. 

Mustapäiden talo

Miehitysmuseo

Keskusaukio. Taustalla Pietarinkirkon torni

Näin korkeanpaikankammoa potevalle keskusaukiolla sijaitseva Pyhän Pietarin kirkon näköalatorni oli tietenkin must-paikka. Kirkko on rakennettu alun perin vuonna 1209. Korkeanpaikankammon lisäksi mieltä ei rauhoittanut yhtään sen enempää tieto, että salama on iskenyt torniin sen historian aikana kuusi kertaa ja kahdesti se on romahtanut salamaniskusta. Uusittu torni on tehty metallista ja sisällä on hissi, jolla pääsee 72 metriä Riian yläpuolelle. Näköalatasanteella on kalterit, joten tuuli tai satunnainen mielenvikainen ei pääse tyrkkäämään sinua tornista alas. Pääsylippu aikuisilta 9 euroa ja opiskelijoilta 7 euroa. Kannattaa vilauttaa suomalaista opiskelijakorttia jos sellaisen omistaa, niin saa kahden euron alennuksen. 

Maisemaa Pietarin kirkon tornista

Keskustorin kauppahalleja ja taustalla Riian Tv-torni

Toinen kokemisen arvoinen juttu oli Riian tuomiokirkossa järjestettävä urkukonsertti. Kirkko on rakennettu alun perin vuonna 1211 ja siellä komeilee EFWalcker & Co-yrityksen rakentamat valtavat urut vuodelta 1884. Soittopeli on rankattu yhdeksi maailman arvokkaimmista historiallisista uruista. Urkukonsertteja on melkein joka ilta ja liput maksavat paikasta riippuen 7 – 15 euroa. Ensimmäisen kerran näin, että kirkossa on numeroidut istuimet. Kun uruilla säestettiin mm. naislaulajan esittämä Albinonin Adagio, tällainen piintynyt ateistikin herkistyi kuuntelemaan.

Tuomiokirkko

Kirkon urut

Illan viimeiset mätöt syötiin Queens –pubissa. Ulkona oli lämmintä ja terassilla mukava tunnelma. Hampurilaisannokset ja lisukkeet kahdelle + oluet 26 euroa. Ihan ok edelleen ja annos sen verran iso, että vatsa tuli täyteen. Ainoa yllätys ruuassa oli, että hampurilaisen välissä oli tulista sinappia. Reissun aikana huomasin, että samaista sinappia oli tarjolla myös hotellin aamupalalla ja muissa ravintoloissa. Jos et ole sinapin ystävä, et pidä tästäkään. Sinappi on todella hot!

Kohtuullisen vanha tukki, itse tukki seuraavassa kuvassa

Small Guild konsertti- ja kokousrakennus

Kissa kuumalla katolla

Mustapäiden talo ilta-auringossa