torstai 28. toukokuuta 2015

Liitukauden Homo Sapiens



Iltalehti uutisoi aiheesta, joka sopii mainiosta World is a Weired –aihepiiriin. Se kuuluu näin:

”Sosiaalisessa mediassa on kuohuttanut tapaus, jossa jyväskyläläisen taloyhtiön alaoveen oli viime viikonloppuna ilmestynyt lasten katupiirtelyä paheksunut lappu. Viestin kirjoittaja oli kehottanut taloyhtiön asvalttiin katuliiduilla piirtäneitä henkilöitä poistamaan tekemänsä piirrokset.

Vastavetona katuliitupiirtelyn aiheuttamalle mielipahalle on Facebookiin perustettu Kansallinen katuliitupäivä -tapahtuma, jonka tarkoituksena on haastaa aikuiset ja lapset piirtämään kaduille lauantaina. Torstai-iltapäivään mennessä tapahtumaan oli ilmoittanut osallistuvansa 11 000 Facebook-käyttäjää.”

Uutisessa hämmästytti kaksi asiaa. Ensimmäisenä se, miten maailmaan mahtuu mielensäpahoittajia, joille kaikki normaalista poikkeava on kuin punainen vaate. Suoranainen hyökkäys lakia ja järjestystä kohtaan. Aikuisella on aikaa nostaa meteli pikkulapsen tekemästä väriliitupiirroksesta. Seuraavaksi lienee paikallaan kieltää lumiukot, hiekkakakut ja saippuakuplat. Ainakin pitää vaatia tekijöitä maksamaan lumiukon poistamisesta aiheutuneet kustannukset. Eihän ne siirtämättä mihinkään häviä.

Toinen hämmentävä asia on tästä kaikesta noussut kohu ja sen seuraukset. Lauantaina kaupunkien kadut täyttyvät pienistä ja vähän isommista Picassoista, jotka purkavat luomisvimmaa mustaan asfalttiin. Kieltämättä hauska ja kutkuttava ajatus. Pitääkin kierrellä viikonloppuna kaupungilla kameran kanssa ja ikuistaa parhaat palat, ennen kuin sadevesi tekee tehtävänsä.

Mistä tämä valta some-energia oikein kumpuaa? Miten yksi facessa julkaistu kuva lapusta taloyhtiön rappukäytävässä voi aiheuttaa tällaisen massatapahtuman? Varmaan vastaus on paljon simppelimpi kuin kysymys. Aikuisen ylimitoitetun vihamielinen reaktio pientä lasta kohtaan saa tavallisen kansan oikeustajun kiehahtamaan ja koska vastaisku on kekseliäs, harmiton ja hauska, siihen on helppo lähteä mukaan. Näitä kaivattaisiin oikeastaan lisää. Positiivista pöhinää, joka muuttaa elinympäristön miellyttävämmäksi ja mielenkiintoisemmaksi paikaksi elää. Ainakin hetkeksi.

Ajattelinkin tehtailla muutamat laput ja kiinnitellä niitä rappukäytäviin ympäri kaupunkia. Aion valittaa siitä, että kerrostalon pihoilla on nähty ihmisiä siivoamassa oman taloyhtiön pihapiiriä ja laittamassa istutuksia. Siivouksen aiheuttama meteli aiheuttaa päänsärkyä. Valitan myös siitä, miten autoilijana en saa ajaa keskeytyksettä, vaan joudun aina pysähtymään suojateiden eteen. Vaadin, että autoilijat saavat jyrätä kaupungilla keskeytyksettä ja jalankulkijoiden pitää vain odottaa turvallista, autotonta aukkoa kadunylitykseen. Lopuksi laitan vielä lähikauppojen ilmoitustauluille A-neloset joissa puran kiukkuani ihmisiä kohtaan, jotka julkeavat ostaa ryppyisiä omenoita, tummentuneita banaaneja ja ylikypsiä tomaatteja. Vaadin, että kaikki alle ykkös- tai A-luokan ruokaraaka-aineet pitää välittömästi heittää jätteisiin ja viedä pois. Mitä siitäkin tulisi, jos me kaikki söisimme sinänsä pilaantumatonta ja vaaratonta ruokaa, joka kuitenkin on ulkonäöllisesti ohittanut parhaat päivänsä. Kyllä sitä ruokaa riittää kaikille. Tai ainakin meille. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti