Käytiin aamulla koiran kanssa ulkona ja vastaan käveli
nuoria ihmisiä puvuissa ja juhlamekoissa. Tosiaan, koulujen päättäjäisethän ne
tänään, tuumasin verkkareissa ja virttyneessä t-paidassa. Ihan tuli nostalginen
olo ja muistelin, minkälaista se oli itsellä silloin 1900-luvulla.
Muistan vielä hyvin, miten valmistuin ylioppilaaksi ja
kuinka muiden valkolakkisten kanssa astelimme ulos opinahjosta ja lähdimme
kesän viettoon helteisessä Helsingissä. Tai hetkinen, eihän se Helsingissä
ollut. No, joka tapauksessa ysäri oli vasta alussa ja elämä edessä. Valkolakki
päässä sitä tunsi, että kaikki on mahdollista. Ja samalla kaikki muuttui ja hieman
jännitti. Että mitäs nyt?
Hetkinen. Enhän minä 90-luvulla saanut valkolakkia. Kyllä se
tapahtui jo 80-luvulla. Onko siitä jo niin kauan? Enkä minä Helsingissä
valmistunut vaan Mikkelissä. Olen syntynyt Helsingissä mutta siitä onkin sitten
jo kauemmin aikaa. Kun meikäläinen parkaisi ensimmäisen kerran, The Beatles oli
listakärjessä, Kekkonen presidentti ja jenkit sotivat Vietnamissa. Kasarilla
listakärjessä oli Dingo, Mauno Koivisto presidenttinä ja Neuvostoliitto soti
Afganistanissa. Niin se meni. Muistan hyvin.
Hetkinen. Enhän minä Mikkelissä kirjoittanut. Mikkelissä
kävin kopiksen, mutta se tapahtui monta vuotta ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Valmistuin ylioppilaaksi Suonenjoella! No niin, nythän se alkaa palata mieleen.
Suonenjoen lukio joskus 80-luvulla, vuosilukua en tarkemmin muista. Suomi oli
voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden joten sinä keväänä oli mitä juhlia. Me
mentiin koko porukalla Kuopion keskustaan valkolakit päässä ja ajelimme
karvarallia torin ympäri torvet soiden ja Suomen liput liehuen. Oli se hienoa!
Hetkinen. Suomihan voitti jääkiekon MM-kisat joskus
ysärillä. Jokin tässä ei täsmää. Ja koska minä sain valkolakin Suonenjoella, ei
juhlia pidetty Kuopiossa. Eli valmistuin ylioppilaaksi paljon ennen tuota
ensimmäistä MM-kultaa. Sotken nyt varmaan lakkiaiset siihen, että sain kultaisen
kypärän voitettuani kisojen maalikuninkuuden. Tein kymmenen häkkiä ja
jokaisessa oli syöttäjänä Jari Kurri. Taisi siinä Teemu Selännekin antaa pari
lättyä lapaan.
Hetkinen. En minä sitä kultaista kypärää jääkiekon
MM-kisoista saanut. Enhän minä ollut koko joukkueessa. Itse asiassa en osaa
edes luistella! Hassu minä. Kultaisen kypärän sain tietenkin lakkiaisissa,
koska kirjoitin kuusi ällää. Voitin siis ylioppilaskirjoitusten
maalikuninkuuden ja sen kunniaksi sain kultaisen ylioppilaslakin sekä kisojen
parhaan pelaajan palkinnon. Muistan vielä, miten rehtorina toiminut Atik Ismail
onnitteli minua kädestä pitäen ja totesi, että minua odottaa loistava
tulevaisuus asfaltinlevitysalalla. Että minusta tulisi vielä jotain suurta. Ainakin
yli satakiloinen.
Hetkinen. Nythän minä horisen ihan omiani. En minä mitään
kuutta ällää kirjoittanut. Valmistuin Seinäjoen katsastusasemalta 1983 ja sain
katsastuksesta neljät kesärenkaat. Äiti ja isä olivat todella ylpeitä. Jari
Litmanen ojensi minulle kisapallon ja potkaisin sen pilkulta maaliin. Oli se
hieno hetki. Vaan nyt tämä muistelo saa riittää, askareet kutsuvat. Pitää
lähteä laittamaan astia pyykkikoneeseen ja silittää matot. Samalla pitää
silittää kauluspaita kuntoon. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka Tarja Haloselta sattuisi tulemaan kutsu sinne linnanjuhliin. Voisiko joku muuten
vielä laittaa minulle viestiä, että kirjoittelenko täällä useinkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti