keskiviikko 18. elokuuta 2021

Elämä on automatka

 Elämä on kuin automatka. Lapsena istut takapenkillä ja leikit huolettomana, kun vanhemmat ajavat ja määräävät matkareitin. Teini-iässä tekee jo mieli tarttua itse rattiin, mutta ajolupaa pitää odottaa. Kun viimein pääset puikkoihin, viimeinen mikä tulisi mieleen on ottaa vanhemmat samaan kyytiin. Sen sijaan mukana kulkee oman ikäisiä kavereita ja muita tuttuja. Välillä saatat poimia kyytiin satunnaisen liftarin kunnes selviää, että teillä on eri määränpäät. Risteyksessä hyvästellään ja toivotetaan hyvää loppuelämää.


Sitten kyytiin hyppääkin tyyppi, joka vie sinulta renkaat auton alta. Tuo metafora kuulosti aika rikolliselle, joten käytetään sitä tutumpaa: kaveri vie sinulta jalat alta. Alkaa yhteinen matkan, jonka aikana kuskia vaihdetaan niin, että molemmat saavat levätä ja kas: kohta takapenkillä onkin turvaistuin josta kuuluu itkua. Ajan myötä itkijöitä tulee lisää ja pariskunnan kuplavolkkari vaihtuu farmarivolvoon. Koko perheellä on yhteinen määränpää.


Jossain vaiheessa puolisolle voi tulla matkapahoinvointia ja hän jää pois kyydistä. Tai taukopaikalla toinen ajoneuvo näyttää houkuttelevammalle ja puoliso hyppää vieraan kyytiin. Matka ei jatku enää yhdessä. Molemmat vanhemmat kuljettavat lapsia vuorollaan kouluun, harrastuksiin ja kavereille. Lasten takia joudutaan jonkun aikaa ajamaan peräkkäin, kunnes nuorinkin saa ajoluvan ja lähtee kurvailemaan kohti omaa tulevaisuutta.


Meikäläisen elämä on siinä pisteessä, että takapenkkiläisiä ei enää ole. Vaimon kanssa ajetaan kahdestaan turvallisesti liikennesääntöjä noudattaen. Elämä ei ole kuitenkaan suora moottoritie, vaan joskus kaikki voi olla hiuskarvan varassa: hirviä tiellä, rattijuoppo mutkan takana, rengasrikko ja kolari. Ajomatka voi päättyä äkisti ja seuraava kyyti odottaa ruumisauton takatilassa. Toivottavasti edessä on vielä monta ajokilometriä. Tuntuu, että tämä matka on vielä pahasti kesken.



tiistai 3. elokuuta 2021

Kuopiorock 2021 satoa

Kävin torstaina Toriherkussa syömässä megalihiksen (lihapiirakka, pihvi, kanamuna, juusto). Grillin asiakastilassa istui vanhempi rouva. Perässäni tuli iäkäs herrasmies ja nämä kaksi tervehtivät toisiaan kuin vanhat tutut. Juuri silloin rokkarin näköinen kaveri käveli grillin ohi ja kaksikko seurasi katseella kulkijaa. Mies tokaisi:

- Siellä vaan rokki soi.
- Koronarokki, nainen tuhahti vihaisesti.

Olin todella huojentunut, että huppari peitti rannettani koristavan kolmen päivän Kuopiorock vip-rannekkeen.

Kuopiorock näkyi kaikkialla.

Kuopiorock järjestettiin välivuoden jälkeen pandemian varjossa. Tämän huomasi myös paikan päällä. Esiintymislavojen luona ihmiset pitivät enimmäkseen turvavälejä, kasvomaskeja näkyi siellä täällä ja käsidesejä oli saatavilla joka pöytätasolla. Kaiken kaikkiaan meno oli rauhallisempaa kuin ennen koronaa.

Turmion Kätilöt aloitti rockin.

Staminan aikana taivas repesi ja vesisadetta riittikin sitten torstaina iltaan asti.
Aina loistava Amorphis. Kuvat otettu takarivistä.

Ensimmäisen päivän pääesiintyjä Within Temptation Hollannista. Nightwishin ohella rockin paras veto.

Perjantain aloitti Anssi Kela.
Klamydia.

Klamydian lavashowhun kuului sateenkaari.

En ole koskaan nähnyt Puistolavalla näin paljon yleisöä. Sakari Hietala kuulutti seuraavan esiintyjän: "Hän on elävä legenda jota me kaikki saamme kiittää siitä, että suomalainen rock löi läpi maailmalla!".

Lavan otti haltuun Andy McCoy, joka heitti todella hienon keikan. Soolobiisien lisäksi bändi soitti Hanoi Rocksin hitit Tragedy, 11th Street Kids ja Oriental Beat

Keikan aikana Andy esitteli taustalaulajana olevan naisen tyttärekseen ja tämä lauloi kaksi biisiä. Tytär? Hämmentävää. Googlettamalla selvisi, että kyseessä on taiteilija Sofia Zida, joka ei todellakaan ole sukua Andylle. Kaksikko on vastikää järjestänyt yhteisen taidenäyttelyn otsikolla "Like father like daughter". 
Antti Tuisku sai aikaan yleisöryntäyksen.

Perjantain pääesiintyjänä Haloo Helsinki.

Lauantain yllättäjä: jyväskyläläinen Lost Society. Todella kova liveveto!

Lähiöbotox runttasi reipasta räppiä: "Kato mua silmiin vitun kusipää!"
.
Herra Ylppö oli hyvällä tuulella. Settiin mahtui kolme Vain Elämää -coveria. "Mies murtuu" jäi kuulematta, harmi.
Beast in Black
Amaranthen lavashow oli sävy sävyyn iltataivaan kanssa.
Lauantain pääesiintyjä Nightwish. Oli näitä esiintyjiä muitakin mutta kännykkäkuvat eivät kaikkien kohdalla onnistuneet.

Kaiken kaikkiaan loistavasti järjestetty tapahtuma, upeita esiintyjiä, eivätkä sadekuurotkaan onnistuneet latistamaan tunnelmaa. Artistit pitivät puheita siitä, miten hienoa on taas päästä esiintymään ja tekemään töitä. Vaikea kuvitella miltä tuntuu, kun pandemia tekee työttömäksi ja tulevaisuus on täysin hämärän peitossa. Suuri respect ja voimia kaikille tapahtuma-alalla työskenteleville.

Tuliko tästä koronarock? Se jää nähtäväksi. Vastuu on kuitenkin viime kädessä myös yleisöllä, järjestäjät tekivät kaiken mitä pitikin.

Vipissä ei ollut tungosta ja turvavälit toimivat illallakin hyvin.