Minä lupaan

On uusi vuosi ja lupausten aika. Useimmiten lupaukset ovat todella laimeita. Minun mielestä jos luvataan, niin luvataan sitten kunnolla. Lupaukseni vuodelle 2020 ovat seuraavat:

- lupaan laihduttaa itseni lapsuuteni ihannepainoon (syntymäpaino 3320 grammaa)
- lupaan olla sairastumatta flunssaan, influenssaan tai mahatautiin
- lupaan itselleni ainakin yhden palkankorotuksen tämän vuoden aikana
- lupaan voittaa lotossa
- lupaan olla näkemättä painajaisia
- lupaan juosta maratonin, uida triathlonin ja pyöräillä Ranskan ympäri
- lupaan olla sekaantumatta Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin
- lupaan luovuttaa elimen ja palauttaa Karjalan
- lupaan keksiä joka päivä uuden sananmuunnoksen. Tähän tapaan:

"Uudenvuoden jälkeen perunasalaatti oli syöty ja kattilassa kellui vain yksi nakki uimassa."

Jos nämä lupaukset eivät pidä, lupaan syödä sanani.

Kuva: Pixabay

 Vinkki vielä niille, joilla on itsetunto-ongelmia ja halu muuttaa itseään, eli meille kaikille:

Emme koskaan enää ole niin nuoria kuin tänään. Ja aina on maailmassa ihmisiä, jotka sinut nähdessään ajattelevat kateellisena: kunpa olisin vielä yhtä nuori. Iloitaan siis tästä päivästä.

Siinä motto vuodelle 2020.

PS: Katseluvinkki. Yle Areenassa on loistava kahdeksanosainen dokumenttisarja Koivisto. Suosittelen kaikille Suomen lähihistoriasta kiinnostuneille ja miksei muillekin.

Linkki: Yle Areena

Presidentti Mauno Koivisto marraskuussa 1987
valokuvaaja Kalevi Keski-Korhonen, Paasikuva
Finna.fi

Hyvää uuttavuotta!!

Uudenvuoden tinat ovat kohta katoavaa kansanperinnettä, mutta tiedättekö mistä kyseinen perinne oikein alkoi? Minäpä kerron.

Uudenvuoden tinojen valaminen juontaa juurensa 1800-luvun Etelä-Pohjanmaalle. Tarkemmin Jurvan uudenvuodenyöhön vuonna 1847. Jurvan puukirkko rakennettiin vuonna 1802 ja tuohon aikaan rakennusten valaistus hoidettiin öljylyhdyillä ja kynttilöillä. Uudenvuodenyönä kirkossa järjestettiin messu, jonka jälkeen kirkkosaliin jätettiin himmeä yövalaistus. Perimätietojen mukaan yksi öljylyhdyistä ei kestänyt kannattimillaan vaan putosi lattialle, jossa oli rakennusjätettä syksyllä suoritetun sisäremontin jäljiltä. Puulastut syttyivät tuleen, palo eteni räjähdysmäisesti ja kirkko paloi kivijalkaan alta aikayksikön. Paikalle hälytetty vapaapalokunta pääsi todistamaan hiilloksena hehkuvan raunion.

Kirkon sakastissa säilytettiin kirkkohopeita ja tinasta valmistettuja ehtoolliskuppeja. Tulipalon kuumuus sai tinakupit sulamaan ja kun aamuyöllä puhkesi lumimyrsky, muodottomiksi sulaneet tinat jähmettyivät kylmään hankeen. Raunioita tutkineet lapset löysivät tinat ja veivät niitä kotiin ihmeteltäväksi. Kerrotaan, että eräänkin talollisen pikkupoika toi ruokapöytään tinamöykyn, joka muistutti erehdyttävästi kirkkoherra Jouhijärven pyylevää olemusta.
Tästä alkoi uudenvuoden perinne, jossa sulatetaan tinakenkiä ja vesiämpäristä poimittu tuotos kertoo, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Perinne on siis jo 171 vuotta vanha.

Oikein Onnellista ja Hyvää Uutta Vuotta Lukijat!

PS: Teen yhden uudenvuoden lupauksen: koetan ensi vuonna pysyä enemmän totuudessa ja syöttää teille vähemmän pajunköyttä. Tämä uudenvuoden tinan historiakin on niin paksua palturia, että ihan hävettää. Vedin koko tarinan suoraan stetsonista. Joten ensi vuonna lupaan valehdella vähemmän. Katsotaan nyt sitten, pitääkö tämäkään lupaus.


Kuva: Pixabay

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Toivotaan että se on parempi kuin viime vuosi muttei niin hyvä kuin vuosi 2015.

Mitä opimme vuonna 2013? Ainakin sen, että meitä kuunnellaan ja katsellaan, luetaan ja seurataan. Enkä tarkoita nyt tätä blogia, vaan Jenkkien megaluokan Isoveli -organisaatiota. George Orwell oli vähän aikaansa edellä: Vuosi 1984 koitti vuonna 2013. Tai paremminkin paljastui. Kirjoitanpa tähän piruuttani Osama Bin Laden, niin saan NSA:n hakurobotit käymään blogissani. Katsotaan, nouseeko tämä kirjoitus kaikkien aikojen luetuimpien listalle.

Pitää toivoa, että tämä nettiaikakausi paljastaa asioita lisää. Että yhteiskunta tulee läpinäkyvämmäksi ja sitä kautta paine oikealle demokratialle kasvaa. Onhan tuo vähän naiivi toivomus, mutta ainakin nämä skandaalit saavat urkkijat varovaisemmaksi, koska loppupeleissä kaikki tämä iskee heidän arimpaan paikkaan: lompakkoon. Jo nyt tiedon tallentaminen siirtyy pois valtameren toiselta puolelta esim. Sveitsiin ja muualle Eurooppaan, mikä aiheuttaa supervallalle miljardien dollarien rahalliset tappiot.

Se siitä paatoksesta. Jatketaan taas ensi vuonna kevyemmällä linjalla. Laitan tähän lopuksi pienen sitaatin Kurt Vonnegutilta, suurelta amerikkalaiselta kirjailijalta:

"Elämä tapahtuu niin nopeasti, ettei sitä ehdi koskaan ajatella. Kunpa saisikin ihmiset tajuamaan sen, mutta he vain tahtovat itsepintaisesti kerätä tietoa."