Ajatuksia panemisesta

Tänään on se päivä vuodesta kun minua onnitellaan, että olen selvinnyt taas yhden vuoden hengissä. Ikä on vain numeroita sanotaan, paitsi että tässä iässä ei ole. Ikä on myös uusia kolotuksen ja kivistyksen aiheita, unohtuneita nimiä ja kasvoja sekä yöllisiä vessareissuja kesken makeimpien unien. Mutta en valita. On mukava olla elossa ja kiitos kaikille, jotka onnittelivat minua siitä. Se merkitsee paljon. Synttärikakun jätän väliin, en nimittäin tiedä mistä löytäisin niin helvetin monta kakkukynttilää kuin tilaisuus vaatisi. 

Olen vielä poikanen mutta pohdin tässä hiljattain, että mikä on pitkän iän salaisuus. Epäilen sen liittyvän jotenkin panemiseen. Kaikkihan meidät pannaan ensin alulle ja sitten synnytään. Lapsena meidät pannaan päiväkotiin, kouluun ja lopulta maailmalle. Jossain teini-iän tienoilla alkaa itseäkin panettamaan ja sitten pitääkin panna parastaan, että saa kumppanin kiinnostumaan samasta aiheesta. Elämäntavat saattavat matkan varrella repsahtaa, ja silloin pitää panna ne remonttiin: kannattaa panna ajoissa nukkumaan että ruumis lepää, eikä joka asiassa tarvitse panna hanttiin, ettei verenpaine pääse nousemaan. Vanhempien ja viisaampien ohjeet kannattaa panna korvan taakse. 

Pane jos panettaa, se purkaa paineita ja lievittää stressiä. Olo on kaikin puolin hövelimpi kunnon panon jälkeen. Vältä kuitenkin panemasta vieraita, muuten mustasukkainen puoliso saattaa panna sinua kylmäksi ennen aikojaan. Panettelu on myös turhaa eikä johda mihinkään. Pane siis parastasi aina kun voit, se kantaa myöhemmin hedelmää. Äläkä pane pahaksesi, jos et aina onnistu. Elämä panee välillä polvilleen mutta aina voi panna paremmaksi. Pane siis tuulemaan, pane haisemaan, pannaan menemään ja mennään panemaan. 

Kun panee kaikkensa peliin ei vanhana tarvitse murehtia panemattomia asioita. Ei tule eteen sitä päivää, kun puhallat vanhainkodin oleskelutilassa synttärikakun kynttilöitä sammuksiin ja joku kysyy: mitä tekisit elämässä toisin, jos saisit vielä valita. 

- Panisin.

*********

PS: Tulevan kesän matkailua suunnitteleville varoituksen sana: Jos ulkomailla panet parkkiin vartioimattomalle pysäköintialueelle, joku saattaa nussia autosi.

Panokuvat: Pixabay

Kevättä rinnoissa

Kyllä on, ja molemmissa! Voin näin miehenä vakuuttaa, että kyllä tämä vuodenaika tuntuu myös manboobseissa. Linnut laulavat, aurinko paistaa, lakaisukoneet lakaisee, koirankakat paljastuvat lumihankien alta ja autot luovat alleen kesärenkaita. Ai että, tämä on hienoa!

Ukko-laiva vapautuu jäistä satamassa

Tarinoiden suhteen on tuntunut, että tyhjästä on paha nyhjästä. Etätöissä on kaverina vain se sama äijä, joka tuijottaa aamulla vessan peilistä. Heitä siinä sitten läppää keskenäsi. Onneksi vaimo asuu samassa osoitteessa, muuten syrjäytyisin oikein huolella.

Kuopiossa et voi välttyä Spedeltä. Tämä Spede löytyy Satamakadulta

Jos ilmassa on kevään tuntua, niin löytyykö luonnosta jo kevään merkkejä? Kyllä ja ei vastaa savolainen. Lunta piisaa vielä pientareilla ja lehtivihreä pysyy piilossa. Kävin muutamalla kävelylenkillä ja yritin ihan etsimällä etsiä jotain keväistä. Kaikesta muusta sain napattua kuvan paitsi itselleni siitä tärkeimmästä kevään signaalista: perhosista. Sellaisia lepatteli jo viikko sitten aurinkoisella pyörätiellä.

Vedin viimeiset hiihdot jäällä 23.03. Nyt tänne ei ole asiaa kuin vesisuksilla.

Ja sitten vähän rakennushistoriaa: Raninin myllyn punatiiliset tehdasrakennukset Satamakadulla on rakennettu 1800-luvun lopulla. Muutama vuosi sitten rakennukset remontoitiin asuinkäyttöön. Vanhaa on enää vain historiallinen ulkokuori.

Tämän päivän lenkin varrelle osui kymmeniä joutsenia. Kännykällä otettu kuva ei täytä "vuoden luontokuva" -kriteerejä.

Kallansillat on vapaana jäästä. 

Kevät antaa myös ennusmerkkejä tulevasta, kun vain pitää silmät auki.

Kliseistä, tiedän, mutta laitan silti: Tunnelin päässä ON valoa.

This is The End

Heippa kaikille. Valitettavasti joudun ilmoittamaan, että bloggaamiseni on tullut päätepisteeseen. Näin kahdeksan vuoden jälkeen tuntuu, että juttuvarasto ja takki ovat tyhjänä. Tähän on hyvä lopettaa.

Kiitän lukijoitani ympäri maailmaa, missä sitten olettekin. Edelleenkin kommenttinne lämmittävät ja välillä hämmennyn ajatuksesta, että joku edes jaksaa lukea näitä jorinoita. Kiitos siitä!

Pitäkää lippu korkealla ja pysykää terveenä. Kunnegut kiittää ja kuittaa.

Tänään on sitten Aprillipäivä eli APRILLIA! 😄