Jurmalaan henkensä kaupalla

En ole pitkään aikaan pelännyt niin paljon kuin Latviassa. Itse asiassa en ole koskaan pelännyt ulkomailla yhtä paljon kuin tällä reissulla. Matkustimme Jurmalaan kirjaimellisesti henkemme kaupalla, mutta palataan siihen tarinan lopussa. 

Baltian maissa välimatkat ovat inhimillisiä. Tallinnasta Latvian Jurmalaan on matkaa vain 284 kilometriä. Vaimo varasi meille kaksi yötä Guesthouse Airavaan hintaan 40 euroa /yö. Sijainti oli ihanteellinen, vain viitisenkymmentä metriä keskuskadulle. Paikka on kuitenkin sen verran suojassa, ettei kadun metelit kantautuneet huoneeseen öisin.

Jos olet budjettimatkailija ja sinulle riittää siisti perushuone ilman mukavuuksia, Airava on varteenotettava vaihtoehto. Meille tämä riitti hyvin.

Kaakeliuuni oli peitetty tapetilla. Oletettavasti "out of order"...

Tässäpä sisustajille vinkki: tapetin voi asentaa seinään myös nitojalla. Kaikki rakennuksen tapetit oli nidottu puuseiniin kiinni. Jännä seurata, koska tämä trendi rantautuu meille.

Ensimmäisenä yönä meidän kerrokseen ei tullut muita, Saimme olla omassa rauhassa. Seuraavana päivänä paikalle majoittui venäläisiä matkailijoita mutta edelleen meno oli rauhallista.

Ei tapetti huonetta pahenna, jos ei huone tapettia. Vai miten sen meni. Nämäkin asennettu siististi nitomalla.

Yhteiset vessat ja suihkutilat, miehille ja naisille omat. Ajoi hyvin asiansa.

Jotain mitä meiltä ei enää löydy: palasaippuaa.

Ajan patinaa wc-tiloissa. Nestesaippua oli laimennettu reilusti vedellä.

Guesthousen omistajalla oli kissa, joka köllötteli tulopäivänä alakerran ikkunanlaudalla. Kun vaimo avasi aamulla oven lähteäkseen suihkuun, kissa livahti meidän huoneeseen ja kiipesi sängylle. Hellyttävä ja harmiton kaveri. Tosin kissa-allergikoille tämä paikka ei ole ehkä paras mahdollinen vaihtoehto.

Auton sai parkata maksutta majatalon nurmikolle. Yöksi pihan portti oli lukittu ja sisään pääsi vain ovikoodilla.

Jurmalan kaupunki on Riian lahdella sijaitsevien pienten kylien muodostama helminauha, jolla on pituutta n. 50 km ja alueella asuu 56.000 asukasta. Autolla saapuvilta peritään kahden euron maksu, joka oikeuttaa maksuttomaan pysäköintiin kunnallisilla pysäköintipaikoilla. Maksuautomaatit sijaitsevat Riiasta tullessa ennen Lielupejoen ylittävää siltaa. Matkaa Riikasta majapaikkaamme Majorin kaupunginosaa tuli n. 16 kilometriä.

Korsolaisille on oma ostoskeskus Jurmalassa.

Planetassa söimme vähän paremmin. Paikka löytyy pääkadun varrelta. Ravintolassa on myös siisti kattoterassi.

Pippuripihviä 19 €. Ravintolahinnat n. 9 - 20 euroa / annos. Turistihinnoista huolimatta ruoka on Suomeen verrattuna edullista.

Juustokakku 4,50 euroa.

Keskuskatu Jomas iela

Majorin keskuskatu Jomas iela on kuin mikä tahansa etelän lomakohteen turistipaikka: hotelleja, myymälöitä, ravintoloita ja terasseja. Itse ranta sai leuan loksahtamaan: rantakaistaleen leveys on n. 200 metriä ja pehmeää, vaaleaa hiekkaa riittää 26 kilometrin matkalle. Elokuussa sää on vielä lämmin ja sopii hyvin rantaelämään. Meillä kävi vähän huono tuuri, koska kovat sadekuurot tyhjensivät rannan varsinkin toisena päivänä.

Ensimmäisen päivän oli pilvistä mutta lämmintä (+ 20).

Toisena päivänä taivaalle ilmestyi mustia pilviä.

Sana "Jurmala" tarkoittaa latvian kielessä merenrantaa.

Peräännyimme saapuvaa sadetta sisäterassille. Olut oli edullista. Bensan hintavertailussa Latvia on Viroa n. 10 senttiä ja Suomea n. 30 senttiä /litra edullisempi.

Raju tuuli ja sademyräkkä kesti vajaat puoli tuntia. Ranta tyhjeni ja ihmiset tungeksivat sisätiloihin.

Palataan tarinan otsikkoon. Kun ylitimme Viron ja Latvian rajan, liikenne muuttui omituiseksi. Ajokaistoja oli edelleen yksi molempiin suuntiin, mutta pientareen kaista vaikutti erikoisen leveältä ja edellä ajava rekka ajoi puoleksi pientareen puolella. Sitten huomasin, että vastaan ajoi kaksi auto rinnakkain. Otin nopeasti esimerkkiä rekasta ja siirryin myös puoleksi pientareen puolelle. Ajan mittaan selvisi, että näin täällä on tarkoituskin ajaa. Keskelle jää ns. kolmas kaista, jota ohittajat käyttävät hyväkseen. Helvetin pelottavaa! Liikenne tuntui muutenkin villille ja pelkäsin, että on vain ajan kysymys koska rysähtää. Onneksi kaikki meni hyvin ja pääsimme perille ehjin nahoin.

Pääkadun varrella on kauniita rakennuksia.

Majorin rautatieaseman lähellä on Latvian kansallissankarin Lacplesisin patsas, joka symboloi kansan taistelua vihollisia vastaan. Jurmalasta tuli kaupunki ensimmäisen kerran vuonna 1920. Neuvostoaikana 1946 - 59 Jurmala oli osa Riikaa. Vuonna 1959 se sai uudestaan kaupungin statuksen ja oli lomakohteena erityisesti Neuvostoliiton puoluepamppujen suosiossa. Latvian itsenäistymisen vuonna 1991 jälkeen alueen huviloita on palautettu niiden alkuperäisille omistajille.

Kilpikonna -veistos (J. Bārda vuodelta 1995). Veistos symboloi pitkää ikää.

Latvia on onnistunut vähentämään liikennekuolemia vuodesta 2001 vuoteen 2018 jopa 70 %, mutta tehtävää riittää vielä. Jos olet arka autoilemaan Suomessa, älä lähde Latviaan autolla. Riikaan pääsee edullisesti lentäen ja sieltä Jurmalaan on junalla vain 20 minuutin matka. Juna-asema sijaitsee Majorin kaupunginosassa ja pääkatu Jomas alkaa melkein suoraan rautatieaseman edestä.

Tutkin tilastoja Latvian liikenteestä ja tässä vertailulukuja vuodelta 2018:
liikennekuolemia per miljoona asukasta: Suomi 43 / Latvia 78

Promilleraja on Latviassa mielenkiintoinen: alle 3 vuotta ajaneilla raja on 0.2 ja kolme vuotta ajaneilla 0.5. Laskin tuosta, että meikäläisen yli 30 vuoden ajokokemuksella saisin ajaa autoa tuhdissa viiden promillen humalassa...

Näin ohitetaan rekka Latviassa.

Auringonlasku oli uskomattoman hieno.

Suosittelen lämpimästi Jurmalaa.