Eräänlainen elämänkerta

"Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa mikään" lauloi Junnu Vainio aikoinaan. Ei pidä täysin paikkansa, mutta muistin ja muistojen osalta kyllä osittain. Aika tekee sen, että muistot hämärtyvät ja painuvat pikkuhiljaa unholaan. Kunnes ne pomppaavat mieleen mitä omituisemmissa paikoissa ja asiayhteyksissä.

Musiikki tuo menneitä mieleen: rakkaudet, riidat, ilon hetket, erot, lasten syntymät, matkat, konsertit, kaveribileet ja yön yksinäiset tunnit. Päätin kirjoittaa oman elämäni soundtrackin ja julkaista sen blogissa jossain vaiheessa syksyä: Tarinaa lempiartistien levyalbumeista ja miten ne liittyvät kulloiseenkin elämäntilanteeseen.

Jo alkuvaiheessa huomasin, että tarinasta uhkaa tulla massiivinen. Mukana ovat ainakin Hector, Hassisen kone, Hanoi Rocks, Eppu Normaali, Metallica, Nirvana, John Mellencamp, Billy Joel, U2, Him, Dingo... Katsotaan, mitä tästä tulee.

Musiikki on asia joka yhdistää ja myös erottaa ihmisiä. Musiikista voi väitellä, mutta loppupeleissä se on kuitenkin makuasia. Levyjen myyntiluvut ja striimaukset kertovat, mistä enemmistö kulloinkin pitää, mutta sillä ei voi mitata musiikin laatua. Moni listaykkönen on painunut aikojen saatossa unholaan ja ihan syystä. Kaikki musiikki ei kestä aikaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla, mitkä albumit/levyt ovat vaikuttaneet sinun elämääsi ja miksi? Kommentteja kiitos.

Kuva: Pixabay