Kävin torstaina Toriherkussa syömässä megalihiksen (lihapiirakka, pihvi, kanamuna, juusto). Grillin asiakastilassa istui vanhempi rouva. Perässäni tuli iäkäs herrasmies ja nämä kaksi tervehtivät toisiaan kuin vanhat tutut. Juuri silloin rokkarin näköinen kaveri käveli grillin ohi ja kaksikko seurasi katseella kulkijaa. Mies tokaisi:
- Siellä vaan rokki soi.
- Koronarokki, nainen tuhahti vihaisesti.
Olin todella huojentunut, että huppari peitti rannettani koristavan kolmen päivän Kuopiorock vip-rannekkeen.
Kuopiorock näkyi kaikkialla.
Kuopiorock järjestettiin välivuoden jälkeen pandemian varjossa. Tämän huomasi myös paikan päällä. Esiintymislavojen luona ihmiset pitivät enimmäkseen turvavälejä, kasvomaskeja näkyi siellä täällä ja käsidesejä oli saatavilla joka pöytätasolla. Kaiken kaikkiaan meno oli rauhallisempaa kuin ennen koronaa.
Turmion Kätilöt aloitti rockin.
Staminan aikana taivas repesi ja vesisadetta riittikin sitten torstaina iltaan asti.
Aina loistava Amorphis. Kuvat otettu takarivistä.
Ensimmäisen päivän pääesiintyjä Within Temptation Hollannista. Nightwishin ohella rockin paras veto.
Perjantain aloitti Anssi Kela.
Klamydia.
Klamydian lavashowhun kuului sateenkaari.
En ole koskaan nähnyt Puistolavalla näin paljon yleisöä. Sakari Hietala kuulutti seuraavan esiintyjän: "Hän on elävä legenda jota me kaikki saamme kiittää siitä, että suomalainen rock löi läpi maailmalla!".
Lavan otti haltuun Andy McCoy, joka heitti todella hienon keikan. Soolobiisien lisäksi bändi soitti Hanoi Rocksin hitit Tragedy, 11th Street Kids ja Oriental Beat
Keikan aikana Andy esitteli taustalaulajana olevan naisen tyttärekseen ja tämä lauloi kaksi biisiä. Tytär? Hämmentävää. Googlettamalla selvisi, että kyseessä on taiteilija Sofia Zida, joka ei todellakaan ole sukua Andylle. Kaksikko on vastikää järjestänyt yhteisen taidenäyttelyn otsikolla "Like father like daughter".
Antti Tuisku sai aikaan yleisöryntäyksen.
Perjantain pääesiintyjänä Haloo Helsinki.
Lauantain yllättäjä: jyväskyläläinen Lost Society. Todella kova liveveto!
Herra Ylppö oli hyvällä tuulella. Settiin mahtui kolme Vain Elämää -coveria. "Mies murtuu" jäi kuulematta, harmi.
Beast in Black
Amaranthen lavashow oli sävy sävyyn iltataivaan kanssa.
Lauantain pääesiintyjä Nightwish. Oli näitä esiintyjiä muitakin mutta kännykkäkuvat eivät kaikkien kohdalla onnistuneet.
Kaiken kaikkiaan loistavasti järjestetty tapahtuma, upeita esiintyjiä, eivätkä sadekuurotkaan onnistuneet latistamaan tunnelmaa. Artistit pitivät puheita siitä, miten hienoa on taas päästä esiintymään ja tekemään töitä. Vaikea kuvitella miltä tuntuu, kun pandemia tekee työttömäksi ja tulevaisuus on täysin hämärän peitossa. Suuri respect ja voimia kaikille tapahtuma-alalla työskenteleville.
Tuliko tästä koronarock? Se jää nähtäväksi. Vastuu on kuitenkin viime kädessä myös yleisöllä, järjestäjät tekivät kaiken mitä pitikin.
Vipissä ei ollut tungosta ja turvavälit toimivat illallakin hyvin.
Huomenna se alkaa: Kuopiorock 2021. Vihdoin viimein pandemia välivuoden jälkeen!
Korona ei ole kadonnut minnekään ja Pohjois-Savo on taas epidemian kiihtymisvaiheessa. Vuodessa on kuitenkin opittu paljon, miten koronan kanssa pitää elää. Lisäksi osa porukasta on rokotettu kerran tai kahdesti. Pakko uskoa ja luottaa, että kaikki menee hyvin. Ja ennen kaikkea nauttia livemusiikista!
Tässä kuvia Kuopiorockista E.K.A.A. (Ennen Korona Ajan Alkua).
Kuulin Henkan kuolemasta ja menin shokkiin. Eihän tuo voi olla totta? Vastahan me sovittiin pari tapaamista, jotka siirrettiin vuodella koronan takia: Herra Ylppö ja Ex ja Semmareiden keikat. Mitä sinulle tapahtui?
Olavi Uusivirta ottaa yleisönsä, tai tässä tapauksessa yleisö ottaa Olavin.
Henkka oli vuonna 1970 syntynyt, parhaassa keski-iässä rokkaava pubi ja avoin uusiin seikkailuihin. Henkan 50-vuotissynttärit jäivät pitämättä, kun korona astui kuvaan. Ei auttanut muuta kuin pitää peukkuja ja toivoa, että pubi selviää pandemiasta. Huhtikuussa tuli sitten ilmoitus että korona vei voiton. Henkka sulki ovensa viimeisen kerran.
Tarot Henry's Pubissa, silloin ennen.
Henkka tuli meidän elämään reilu kymmenen vuotta sitten, seurustelumme alkuaikoina. Kävimme keikoilla jos oli aikaa, rahaa ja hyvä esiintyjä, eli melkein aina. Henkka oli herrasmies ja kohteli vieraitaan tasapuolisesti sukupuoleen, ihonväriin, kansallisuuteen, uskontoon tai musiikkimakuun katsomatta. Kun Henkka aloitti sielunmessunsa, olimme kaikki Herra Musiikin opetuslapsia: iloisia ja onnellisia uskossamme.
Scandinavian Music Group
Henkka on kuollut ja sen mukana päättyy pala suomalaista musiikkihistoriaa, mutta muistot jäävät elämään. Tässä muutamia tarinoista Henry's Pubin keikoilta vuosien varrelta:
Huomenna tulee täyteen tasan vuosi siitä, kun kävin viimeksi livekonsertissa. En juhli merkkipäivää. Keikka oli Raskasta Joulua 13.12.2019, paikkana Kuopiohalli. Lavalle nousivat mm. Marco Hietala (Nightwish), Tuble Salmela (Lazy Bonez), Tommy Karevik (Kamelot) ja Floor Jansen (Nightwish). Täydellinen kaksituntinen joululauluja heviotteella. Illan jälkeen olo oli iloinen, jouluinen ja onnellinen.
Tuntuu käsittämättömältä, että tuosta kului jo vuosi. Tänä vuonna oli suunnitelmissa Herra Ylpön ja Semmareiden keikat, Suonenjoen mansikkakarnevaalit (esiintyjinä mm. Olavi Uusivirta ja Timo Rautiainen & Niskalaukaus), Kuopiorock ja Hassisen Koneen stadionkeikka Tampereen Ratinalla. Sitten tuli korona ja kaikki peruuntui.
Kuningas Hanhiniemi Kuopion Henry's Pubissa 2019.
Koska keikoille ei pääse/uskalla mennä, muistelen sitten menneitä. Tässä kymmenen mieleenpainuvinta livereissua 2010-luvulta, olkaa hyvä (otsikoissa linkki itse tarinaan):
2014 Kuopiorockin pääesiintyjänä rokkasi The Scorpions. Aurinkoisia päiviä ja hyvää musiikkia, mitä muuta voi vaatia? Mieleen jäi myös Therapyn laulajan heiluttama "I love Anal" t-paita.
Tähänastisen elämäni ainoa levynjulkaisukeikka, kiitos vaimon. Verjnuarmu pyysi faneilta valokuvia näyttelyä varten, vaimo lähetti yhden ja palkinnoksi saimme kutsun Kuopion Museolle. Erinomainen bändi, erikoinen näyttely ja hieno keikka. Valitettavasti panostus ei kuitenkaan kantanut, vaan bändi lopetti pari vuotta myöhemmin.
Edellisestä Eppujen keikasta ehti kulua meikäläisellä 12 vuotta, joten odotin tätä kuin kuuta nousevaa. Bändi lunasti odotukset, yleisö ei, eli keikka oli ikimuistoinen niin hyvässä kuin pahassa.
Olimme kokemassa ja näkemässä ensimmäisen ja viimeisen Tervofestin syksyllä 2016. Luonnonvoimat sekoittivat illan pakkaa eikä ilmassa ollut todellakaan sähköä. Eikä pistorasioissa. Keikalla nähtiin mm. Lazy Bonez, Mira Luoti ja Verjnuarmu.
Vaimo järjesti yllätyksen ja vei minut synttärien kunniaksi Lontooseen katsomaan Billy Joelia. Päivällä kierreltiin kaupungilla ja illalla suunnistimme 68.000:nen muun kanssa Wembley Stadiumille. Paras keikka IKINÄ!
Yksin kotona, lauantai, mitähän tekisi? Henry's Pubissa esiintyy Maj Karma eli sinne siis. En tiennyt bändiltä kuin pari kappaletta mutta tämän illan jälkeen minusta tuli fani isolla äffällä.
Maj Karma ja tv:stä tuttu (Vain Elämää) Herra Ylppö
Aika mahdoton ajatus, että kukaan uskaltaisi astua edesmenneen Freddie Mercuryn saappaisiin. Tämä keikka kuitenkin todisti, että Adam Lambert on sille paikalle paras vaihtoehto. Erittäin koskettaja, jopa hieman silmäkulmia kostuttava keikka, joka kunnioitti Freddien muistoa.
Meille Depeche Moden toisen kerta Helsingissä. Edellisestä keikasta aikaa 5 vuotta. DM oli edelleen visuaalisesti upea, soundillisesti koukuttava, herkkä, kiukkuinen ja ennen kaikkea ROCK.
Siteeraan tässä vaimoani kun häneltä kysytään mielimusiikista: Mitä synkempää, sen parempaa. Alice in Chainsin biisit ovat synkkyydessään niin kauniita, että molemmilla irtosi kyynel keikan ensimmäisten riffien aikana. Päivä kierreltiin Oulussa eikä sekään ollut yhtään paskempi kaupunki.
Oulun keikalla joimme ja kuuntelimme Roosteria. AIC fanit tietävät mitä tarkoitan.
- Kop kop
Ovi avataan. Käytävässä seisoo kaksi siististi pukeutunutta nuortamiestä.
- Mitä asiaa?
- Päivää. Onko teillä hetki aikaa? Haluatteko kuulla koronasta?
- SLÄM! (ovi paiskataan kiinni).
**********
Välillä on tullut mieleen, että koska tämä uni päättyy? Elämä on kuin huonosta B-luokan kauhuleffasta: tappava tauti riivaa ihmiskuntaa, vanhukset lukitaan suojaan, Uudenmaan raja laitetaan kiinni ja Yhdysvalloissa Presidentti opastaa kansalaisia ruiskuttamaan desinfiontiainetta kehoonsa. Oikeasti, kuka olisi voinut käsikirjoittaa tämän?
Samaan aikaan länsinaapuri elää jossain rinnakkaistodellisuudessa: koulut, ravintolat, kaupat, itse asiassa kaikki on auki normaalisti. Ihmiset istuvat kevätterasseilla pitäen 10 sentin suojaväliä toisiinsa. Porukkaa kuolee mutta jostain syystä ruotsalainen pysyy positiivisena ja uskoo tulevaisuuteen. Kai ne on kollektiivisesti päättäneet, että jos jonkun on mentävä niin Helan Går sumffaralla rallalla rallallei...
Monia asioita on ikävä, etunenässä läheisiä ja ystäviä. Myös livekeikkoja alkaa olla tolkuton ikävä. Telkkarista tulee erilaisia olohuonekeikkoja, mikä auttaa pahimpiin vieroitusoireisiin. Mutta kyllä live on parasta livenä paikan päällä. Keikkoja perutaan ja mm. Herra Ylppö ja Semmarit siirsivät Henry's Pubin tapahtumansa syksylle. Kuopiorock jää tältä kesältä kokematta. Suonenjoen mansikkakarnevaaleillekin oli lippu plakkarissa mutta ei tule karnevaaleja eikä sen puoleen marjanpoimijoitakaan. Viimeksi karnevaalit jäi järjestämättä vuonna 1984.
Tästä lähtien autossa tulee aina olemaan käsidesiä
Eteenpäin sanoi mummo tiukassa lääkityksessä. Tästä selvitään, tavalla tai toisella. Osa meistä sairastuu, osa pysyy terveenä ja osa kuolee pois. Toivon meille kaikille tuota keskimmäistä kohtaloa. Otsikon repäisin Jussi Raittisen biisistä Metsämökin tonttu, joka voitti Syksyn Sävel -laulukilpailun vuonna 1974. "En tiedä näenkö mä unta vai kahminko mä lunta, on mahtava meininki meneillään".
Eihän tämä nyt niin mahtavaa ole, mutta pieni välikevennys lienee paikallaan.
