Olemattomien otusten kerho

Koronaa ei ole olemassa. Uskokaan tai älkää, mutta se on fakta eli fakenews, niin kuin amerikkalaiset sanovat. Koronapandemia on mediamafian ja pankkiirien yhteinen operaatio, jolla saadaan ihmiset kontrolliin. Koronaan ei ole oikeasti kuollut ketään. Kasvomaskit vaarantavat ihmisen hengityselinten toimintaa ja aiheuttavat  pahoja keuhkovaurioita. Näin sanoo Tavarataloketju Kärkkäisen toimitusjohtaja Juha Kärkkäinen, joten sen on pakko olla totta. Miksi suuren firman johtaja valehtelisi?

Kun tarkemmin ajattelee, meille syötetään kaikenlaista potaskaa. Esimerkiksi tämä kuukävely-huuhaa. Ei ihminen ole käynyt kuussa. Miksi? Koska kuuta ei ole olemassa! Kuu on pelkkä Yhdysvaltojen hallituksen luoma myytti, taivaalle heijastettu hologrammi, jonka varjolla valtaapitävät lypsivät veronmaksajilta miljardeja "kuuohjelmaa" varten. Jos kuu on olemassa, miksi sitä ei näy päivällä? Tai miksi kuu katoaa kerran kuussa kokonaan näkyvistä? Koska hologrammiprojektoria pitää huoltaa tasaisin väliajoin ja silloin kuva ei tietenkään näy taivaalla.

Mitenkäs sitten Neuvostoliiton, anteeksi Venäjän, presidentti Putin? Kaveri harrastaa karatea, ajaa rekalla Krimin niemimaalle, lentää muuttohanhien mukana, ratsastaa paidatta siperiantiikerillä, syö uraania ja paskantaa mannertenvälisiä ohjuksia. Eihän tuollaista hahmoa voi olla olemassa! Hän on kuin Venäjän vastine Chuck Norrisille sillä erotuksella, että Chuck Norris ON olemassa. Viimeisin uutinen kertoo, että Chuck Norris sai koronan. Kohtaamisen seurauksena korona makaa edelleen sairaalan teho-osastolla tehohoidossa.

Siirretään ajatus Amerikan mantereelle ja tuleviin presidentinvaaleihin. Valitettavasti tämä nykyinen johtohahmo on olemassa, vaikka sitä onkin vaikea uskoa todeksi. Mietitäänpäs hetki ja siirrytään ajassa kymmenen vuotta taaksepäin: avaat television ja ensimmäisenä silmille hyppää pöhöttynyt oranssi hahmo, joka haukkuu kaikkea mikä liikkuu, pummaa rahaa kansalta, tekee traagisia virhearviointeja, väittää joka katastrofin jälkeen että kaikki on kunnossa ja lupaa tehdä kaiken paremmin kuin kukaan muu. Vuonna 2020 tuo tv-hahmo on Donald Trump, kymmenen vuotta sitten Homer Simpson. Todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Kuvat: Pixabay

PS: Sotkeudun vielä lopuksi Usa:n presidentinvaaleihin:

American People: Remember to vote!

Kuu, kuinka monta kertaa...

Ensimmäinen ihminen astui kuun pinnalle 50 vuotta sitten. Yritin muistella, missä mahdoin olla kun Neil Armstrong lausui legendaarisen "Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle" -lauseen. Taisin olla potalla.

Kuvat: Pixabay

Viimeiset jenkit käväisivät kuussa vuonna 1972. Sen jälkeen on ollut hiljaista. Ehkä vahvin ehdokas seuraavaksi kuukävelijäksi on kiinalainen taikonautti. Meidän härmäläisten huulilla suurin kysymys kuuluu: koska on suomalaisen vuoro?

Nokian kännykkä on monta kertaa tehokkaampi kuin Apollo 11:sta tietokone, joten eiköhän meiltä tietotaitoa löydy. Laitetaan sote ja muut vouhotukset jäihin ja keskitytään olennaiseen eli lähettämään ensimmäinen sisunautti kuuhun. Eikö olisi hienoa!

Uudenmaan autotehtaalla koottu kuumobiili, kyydissään historian ensimmäinen sisunautti. Mutta kuka?

Sitten tullaan dilemmaan, kuka suomalainen saa kunnian astua ensimmäisenä kuun pinnalle. Mitä hän sanoo? Onko jaloissa reinot? Onko hän selvinpäin? Ja ennen kaikkea: mitä ulkomaalaiset ajattelevat siitä?! Ei sinne ainakaan entistä urheilijaa voi lähettää. Seppo Räty saattaisi ensitöikseen laukaista suorassa lähetyksessä: "kuu on paska planeetta". Tommi Evilä kokeilisi, miten pitkälle kuussa voi hypätä ja Juhani Tamminen latistaisi tunnelman toteamalla: "Eihän täällä ole ketään! Lähdetäänpäs kotiin veljet".

Paavo Väyrynen laskeutumassa kuuhun? Ei kiitos.

Poliitikkoja ei myöskään kannata lähettää matkaan. Ajatelkaa nyt esim. jos maailman ensimmäinen ihminen kuussa olisi ollut Paavo Väyrynen: "Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri harppaus Paavo Väyrysen presidentinvaalikampanjalle". Paavon voisi vaihtoehtoisesti lähettää pelkällä menolipulla Uranukseen.

"Tiällä Mualimannapa. Kuulooko kuuraketti? Ee teitillä onkelmia satu olemaan?"

Lähtöpaikaksi kävisi parhaiten Mualimannapa eli Kuopion tori. Ennen lähtöä torilavalla pidetään perisavolainen spektaakkeli: Tarot esittää kappaleen Ashes to the Stars ja Timi Lexikon biisin Moon kuu. Teemu Vesterisen stand up show laukaisee lähtöjännityksen ja saa unohtamaan kuolemanvaaran ja hankkeen mielettömyyden. Tämän jälkeen sinivalkoinen raketti kohoaa sinivalkoiselle taivaalle Sibeliuksen Finlandia-hymnin säestyksellä. Solistina tietenkin Saku Kuosmanen.

Mutta kuka siis on historian ensimmäinen suomalainen kuussa? Jos tämä tapahtuisi vuonna 1969, vastaus olisi selvä: Olavi Virta. Ajatelkaa sitä kyynelten määrää, kun Virran Ola kuunkamaralle astuessaan pysähtyy, vetää syvään henkeä ja aloittaa: "Hopeinen kuu luo merelle siltaa..." Siinä olisi maailman kansoilla ihmettelemistä. Musiikki on universaali kieli, joten tunnelma ei jäisi kenellekään epäselväksi.

Paras vaihtoehto 2020-luvun sisunautiksi on Jani Wickholm. Ai kuka? No vuoden 2004 Idols -laulukisan kakkonen tietenkin! Jani on maanläheinen kansanmies, johon on helppo samaistua. Ja se ääni!

"Kuulooko Mualimannapa? Ilimottelempa vuan, että Kalakukko on laskeetunna ililman aekojaan"

Kuvitelkaa seuraavainen skenaario:

Andy McCoy ja Jani Wickholm laskeutuvat kuuhun. Andy on itseoikeutetusti mukana, koska hänellä on vuosien kokemus muissa maailmoissa olemisesta. Andy on "Spaced out of my head", kuten Hanoi Rocksin biisissä Tooting Beck Wrecked todetaan. Jani siis astuu ulos aluksesta, kiipeää tikkaat alas kuin Armstrong ikään ja astuu kuun kamaralle. Seuraa hetken hiljaisuus, tv-katsojat pidättävät henkeä ja huomaavat Janin kainalossa kitaran. Hän ottaa kitaran esiin ja on tekevinään soundcheckin (tekevinään, koska kuussa ei ole ilmakehää, joten kitarasta ei näin ollen kuulu ääntä). Sitten Jani aloittaa kappaleen Kuu, ja kylmät väreet kulkevat läpi Suomen Hangosta Nuorgamiin. Playback-nauhan säestämänä luonnollisesti.

Jani Wickholm kuun kamaralla

Kuu
Kuinka monta kertaa
Kuu oli oppaani mun
Kuinka monta kertaa
Taivalta taittelin
Etsien, kaivaten
Niin apua sen, valoa tielleni tuo
Näytä reitti taas rakkaani luo

Mä kuulta kyselin tietäni kotia päin
Luokses matkaa teen
Se oli kapea polku, sen valossa näin
Niin kivinen
Mä kuulta kyselin tietäni kotia päin
Tieltä eksy en
Mä vaikka välillä usvaan ja pimeään jäin
Luokses matkaani teen

Kuu
Yöksi ilta tummuu
Kertooko kaipuusta tuo?
Kuinka luokses kaipaan
Taivalta taittelin
Etsien, kaivaten
Niin apua sen, valoa tielleni tuo
Näytä reitti taas rakkaani luo

Mars matkaan!

Oletko kyllästynyt nykymenoon? Aamut ahdistavat, pommit pelottavat ja sote sotkee suunnitelmasi. Oletko saanut tarpeeksesi talouskriisistä, pakolaiskriisistä, ilmastokriisistä, ikäkriisistä ja parisuhdekriisistä? Kaipaatko muutosta elämääsi? Haluatko jotain ihan muuta?

Nyt siihen on tilaisuus: Lähde Marsiin!! Marsissa kaikki on toisin. Astronauttina nautit eduista, joista maan päällä et voi kuin uneksia. Onko pelkoa YT-neuvotteluista? Meillä ei ole. Kun sinut ammutaan avaruuteen, työsuhde on pysyvä eikä tilallesi palkata pätkätyöläistä tai tuntituuraajaa. Työsuhteesi kestää koko matkan Marsiin ja takaisin ja päättyy ennen aikojaan ainoastaan, jos päätät päiväsi ennen aikojaan. Reilu diili: palkka juoksee, ruoka, asuminen ja ylläpito ovat talon puolesta ja meteorit viuhuvat ikkunan ulkopuolella. 

Onko parisuhteesi väljähtynyt? Kaipaatko sitä kipinää, jonka tunsit joskus kauan sitten? Lähde Marsiin!! Menopaluu reissu kestää kolme vuotta. Mietipä sitä. Kolme vuotta ilman lakananheilutusta ja voimme taata, että palattuasi se kotona odottava isäntä/emäntä näyttää kauniimmalle kuin koskaan. Ja jos haluat muuten vain tehdä selibaattilupauksen ja viettää aikaa tutkiskellen itseäsi ja ajatuksiasi niin tässä on tilaisuutesi. Tällä reissulla et törmää ensimmäiseenkään elävään olentoon, joten sinulla ei ole mitään mahdollisuutta langeta loveen.

Pelkäätkö, että matkan aikana iskee koti-ikävä? Ei muuten iske! Avaruudessa on kylmää, pimeää ja yksinäistä. Eli olosuhteet vastaavat Suomen talvea. Ei enää yllätysvieraita, ei ikävää viikkorytmiä, ei niskaan hengittävää pomoa eikä pakollisia kylässä käyntejä. Olet ja elät keskenäsi kolkossa kapselissa, kuuntelet Black Sabbathia, tuijottelet tositv-ohjelmia, pelaat konsolipelejä ja laulat karaokea. Eikä kukaan tule seinän taakse huutamaan, että laita sitä Paranoidia pienemmälle. 

Mitä vielä mietit? Mars matkaan! Sinua odottaa unohtumaton seikkailu. Saat olla se ensimmäinen tutkimusmatkailija, joka on astunut jalallaan toisen planeetan kamaralle. Niin, kuuta ei lasketa. Marsissa sinua eivät lapset juokseta, miehet komenna eivätkä naiset nalkuta. Saat olla oman itsesi herra. Syödä kun huvittaa, juoda kun janottaa ja nukkua kun nukuttaa. Ja mikä parasta: Avaruudessa kukaan ei kuule kuorsaustasi.

Ilmoittautumiset sähköpostitse osoitteeseen: minäpoikataityttöselähdenmarsiinjahaistatanteillepitkät@mars.fi Jos et halua matkalle itse, voit ilmoittaa naapurisi, työnantajasi, puolisosi tai sukulaisesi reissulle reippaalle. Mikäli matkallelähtijä ei tiedä osallistuneensa rekrytointiin, noudamme voittajan puolenyön jälkeen suoraan kotoa, tainnutamme ja pakkaamme rakettiin ennen kuin hän ehtii apua sanoa.  

(Tässä ilmoituksessa käytetyt kuvat ovat kuvituskuvaa, eivät aitoja kuvia avaruusmatkasta. toim.huom.)

Punainen planeetta

Halusimme jotain uutta elämään. Vähän uutta, kipinää, täpinää, jännitystä. Jotain, mikä kiihottaisi mieltä ja miksei vähän kehoakin. Kun Suomen Ilmailuun Erikoistuneen Ministeriön ErityisNeuvosto ja Neste (entinen Fortum, joka siis vaihtoi nimensä takaisin) hakivat vapaaehtoisia ensimmäiselle Suomalaiselle retkikunnalle Marsiin, painoimme facebookissa heti tykkää –nappulaa ja jaoimme ilmoituksen. Eikä aikaakaan, kun meidät valittiin miljoonan hakijan joukosta ensimmäisiksi avaruuteen ammuttaviksi savolaisiksi. Kyllä meitä vaimon kanssa jännitti. Kakkoseksi jäänyt pariskunta pääsi Big Brotheriin. Ei huano.

Marssiin ei ole nimittäin ihan lyhyt matka. Semmoiset rapiat sata miljoonaa kilometriä. Jos matka olisi taivallettu meidän mondeolla, matka-ajaksi tulisi satasen keskituntinopeudella noin 115 vuotta. Onneksi meille tarjottiin vähän nopeampi menopeli: Hjalliksen käyttämä avaruusraketti, jolla hän ensimmäisenä suomalaisena kiersi yksin maailman ympäri. Tällä matka taittuisi vuodessa. Siis menomatka. Paluu veisi toiset mokomat. Mutta ei tuo aika meitä varsinaisesti pelottanut. Olimmehan sentään olleet yhdessä jo kymmenen vuotta ja tehneet jopa kolme viikkoa kestäneen Interrail-reissun tiiviisti yhdessä. Eli kokemusta oli, ei muuta kun matkaan.

Lähtöpäivänä Saariselän kansalliselle avaruusasemalle oli kokoontunut koko Suomen kerma. Tasavallan Presidentti Seppo Räty piti pitkän ja tunteikkaan puheen:

”Koko Suomen kansa seuraa teitä kuumana kuin sauna. Koskaan ennen kansakuntamme ei ole ollut näin suuren matkan edessä. Paitsi 60-luvulla, jolloin suomalaiset matkustivat joukolla Ruotsiin töihin. Mutta ei mennä siihen. Ruotsi on paska maa. Te kaksi olette kuin ilmettyjä sisu-pastilleja. Ette niin sisukkaita mutta yhtä pyöreitä. Koska matka on pitkä eikä siwa ole lähellä, Isänmaa lahjoittaa teille viisisataa kiloa mämmiä matkaevääksi. Ne tulevat pakasteena, ettei erä ehdi pilaantua. Kun syötte painottomassa tilassa mämmiä mieleenne muistuu kaikki se, minkä vuoksi lähditte Suomesta”

Sitten valtakunnan runoilija, entinen mäkihyppääjä, striptease-tanssija ja laulaja Matti Nykänen lausui meille varta vasten tätä tilaisuutta varten tekemänsä runon:

”Saapunut luokseni yö on
silmäni luon taivaaseen
tumma se katto tähtinä tuikkii
on katseensa tutkimaton
suunnaton tähtien määrä häipyen kaukaisuuteen
niin pientä rataa maapallo makaa omaansa ain' uudelleen

Tähdet tähdet, luoksenne tahtoisin pois
Tähdet tähdet, silloin mun helpompi ois
Tähdet tähdet, enkö jo tulla mä saa
Tähdet tähdet, ikuisuuksiin ajan taa”

Yllättäen lähdön hetkellä suurin ongelma ei ollut avaruusaluksen toimivuus, säätila tai tekniikka, vaan meidän status. Me emme olleet astronautteja, kosmonautteja tai taikonautteja, joten mitä helvettiä me olimme? Projektin alussa meidät ristittiin suominauteiksi mutta se kirvoitti semmoisen kettuiluryöpyn sosiaalisessa mediassa (Mitäpä se suominautti? Suominautti koskenkorvaa!!), että S.I..E.M.E.N (Suomen Ilmailuun Erikoistuneen Ministeriön ErityisNeuvosto ) veti nimen heti pois.  

Neste oli samaa mieltä. Mitä me siis puolison kanssa olimme? Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätettiin, että meitä kutsutaan finnauteiksi.

Kaksi kuukautta takana

  

Rakas lokikirja. Tämä kuukausi on ollut todella mahtava. Olemme löytäneet murun kanssa toisemme uudestaan ja parisuhde kukoistaa. Täällä kaikki on vain meitä varten, eivätkä lapset pyöri jaloissa. Jos tekee mieli katsoa leffaa niin sitten katsotaan. Jos tekee mieli syödä mässyä niin sitten syödään. Jos tekee mieli…. niin sitten … kuin lemmikkikanit. Ei voisi paremmin olla. Viime viikolla meillä tuli hieman erimielisyyksiä, kun rakas halusi katsoa Vain Elämää –dvdboxit kolmannentoista kerran läpi ja minä taas toivoin, että olisi otettu satelliittiyhteys maahan ja jännätty KHL-matsi Kalpa – Braga Rangers (Portugali). Mutta sitten pidimme hyvän keskustelutuokion ja päätimme yhdessä tuumin katsoa vielä kerran, miten seitsemännentoista kauden Vain Elämää –jaksossa Petri Nygård tulkitsee koskettavasti Meiju Suvaksen biisin Pure mua.

Neljä kuukautta takana

Rakas lokikirja. Neljä kuukautta on mennyt yllättävän nopeasti. Olemme murun kanssa tehneet päivärutiinin, joka muistuttaa vähän maatilan pitoa. Aamulla herätään kuudelta hoitamaan peltomoduulissa olevaa kymmenen hehtaarin maatilaa. Lypsetään lehmät, syötetään porsaat ja kerätään kanalasta munat. Iltapäivällä kerätään mehiläispesistä hunaja ja illalla vielä virvelöin vähän aikaa keinojärvellä geenikasvatettuja kirjolohia. Elämä on leppoisaa ja joskus menee pitkiäkin aikoja, että emme vaihda sanaakaan. Mutta ei se haittaa, kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, että pelkkä avaruuden tarkkailu riittää hyvin illalla ennen nukkumaan menoa. Ei ole telkkaria ikävä.

Kuusi kuukautta takana

Rakas päiväkirja. Oli vähän kireä aamu. Vaimo halusi ohrapuuroa, mutta minä olin sitä mieltä, että aamupalalla on hyvä olla pekonia ja munia. Kanalasta tulee munia semmoiseen tahtiin, että kohta niitä saa heitellä ulkoavaruuteen ja siat lihovat joutilaana karsinoissaan. Kävimme kiivaan keskustelun, jonka päätteeksi vaimo keitti puuronsa ja minä söin muna-pekoni aamupalan. Välillä nyppii, että kaikki pitäisi tehdä toisen mielen mukaan. Vaimo valittaa, että painelen joka ilta lammelle kalastamaan enkä ota häntä mukaan minnekään. Mukaan minnekään? Eikös me olla yhdessä tässä helvetin raketissa matkalla Marsiin? Minne tässä vielä pitäisi yhdessä mennä?

Kahdeksan kuukautta takana

Kuulepas päiväkirja. Täällä on vähän sukuvihaa villissä lännessä. Emäntä ihmetteli, kun ohrasato oli tässä kuussa niin pieni. Ei tahtonut aamupuuroon riittää tarpeita. Minä olin kuin en olisi tiennyt asiasta mitään, mutta käryhän siinä lopulta kävi. Rakensin nimittäin muutama viikko sitten navetan taakse pontikkapannun ja tiputtelin kirkasta yön kuhjeessa. Oli muuten emäntä hurjana! Ei ole tarvinnut niitä munia avaruuteen heitellä, kun vaimo viskelee minua niillä aina kun mahdollista. Ottaa päähän niin, että käyn kompostilla kaivamassa piilottamani kanisterin ja painelen lammelle virvelöimään. Tulkoon sinne mesoamaan jos haluaa. Tämä poika lähtee nyt.

Kymmenen kuukautta takana

Päiväkirja, perkele. Et ikinä usko. Akka teki semmoisen tempun että oksat pois. Oli viittä vaille etten laittanut koko elättiä vararaketilla kotimatkalle. On ottanut pattiin niin, että virvelöintikin on jäänyt. Ihmettelin jo tovin, kun rauha palasi alukseen eikä tuo enää motkottanut minun kalastusreissuista. Sain mennä ja tulla ja ruoka odotti valmiina pöydässä. Sitten käräytin sen itse teossa. Radiohuoneessa tsättäili amerikkalaisen astronautin kanssa. On kuulemma joku Jim ja päivystää Kuussa. Eikä heillä kuulemma mitään sen vakavampaa, mitä nyt ajatuksia vain vaihtavat. Mitä helvettiä? Sain semmoisen raivarin, että kävin pellolla potkimassa multaa ja heittelin talikolla juurekset tekojokeen. Tähänkö on tultu? Vähän jos mies herpaantuu ja lihoo viisitoista kiloa kymmenessä kuukaudessa plus kasvattaa ZZTop –parran, niin heti on akka etsimässä uutta sulhoa. Tätä en anna anteeksi. Muutan peltomoduliin ja rakennan lehmänpaskasta majan. Siinäpähän tsättäilee Zäkkinsä kanssa …tana.

Kaksitoista kuukautta, perillä

Se on morjens päiväkirja. Ei ole tehnyt paljoa mieli kirjoitella. Eikä siivota. Eikä peseytyä. Eikä harjata hampaita. Kattelin tuossa aamulla kuvajaista lammen pinnasta ja tiedätkö mitä: Sieltä tuijotti vastaan Tom Hanks elokuvasta Castaway! Tiedäthän, semmoinen resuinen risuparta. Sillä erotuksella että Hanks oli aika riutunut mutta meikäläisellä vaaka paukkuu jo satasen yli.

Akan kanssa on vaihdettu pari sanaa, ei sen kummempaa. Tuumasi mulle, että kun saavumme Marsiin, sinä voit sitten painua hevon perseeseen. Kiittelin kovasti ja totesin, että toivottavasti jonkinlainen meteoriitti tulee ja pyyhkäisee muijan universumista. Sanailu jatkui aikansa kunnes molemmat saimme tarpeeksi ja muija paineli keittiömoduliin ja minä ulkohuussiin. Olen rakentanut sellaisen peltomodulin perälle ja voin vakuuttaa, että hyönteiset tykkää. Täällä on kohta enemmän kärpäsiä kuin Savon kesäyössä. Mistä tulikin mieleen, että ei ole enää ikävä maata. En palaa enää koskaan takaisin. Kun saavumme Marsin kiertoradalle, lähetän akan laskeutumisaluksella planeetalle ja painelen sitten itse sinne hevon perseeseen eli jatkan matkaani Uranukseen.