keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Rakkaudentunnustus

Meitä suomalaisia miehiä moititaan usein siitä, että emme osaa näyttää tunteitamme. En yleensä kirjoita tunteista, koska aihealue on yksityinen ja herkkä. Eilisen kiihkeä illan ja alkuyön jälkeen tunnen kuitenkin vastustamatonta tarvetta purkaa tuntojani tänne blogiin. Tunne on niin pakahduttava, etten pysty pitämään sitä sisälläni. Teen siis julkisen rakkaudentunnustuksen, enkä häpeä mitään. Olen rakastunut jalkapalloon.

Kuva: Pixabay
Se ei ollut kuitenkaan rakkautta ensisilmäyksellä. Ei lähimainkaan. 70-luvulla televisiossa näytettiin lauantaisin Englannin 1. divisiooonan (nyk. Valioliiga) jalkapalloa, joka ei kiinnostanut pätkääkään. Asuimme Suonenjoella ja paikallisjoukkue SuPa (Suonenjoen Pallo) pelasi aladivareissa. Kun halusin tuhlata viikkorahoja, en ostanut lippua peliin vaan kävin Sokkarilla ostamassa Asterix sarjakuvalehden tai kävelin Paperikauppa Makkoseen tutkimaan postimerkkejä. Hangon LaPelta (Postimerkkiliike Lauri Peltonen Oy) juuri saapunut erä käytettyjä islantilaisia merkkejä päihitti jalkapallo-ottelulipun mennen tullen.

Kuva: Pixabay
Vuonna 1982 Espanjassa pidetyt jalkapallon MM-kisat olivat ensimmäiset, joita seurasin televisiosta. Erityisesti Paolo Rossi jätti lähtemättömän vaikutuksen teini-ikäisen mieleen. Brasiliaa vastaan hän teki hattutempun ja johdatti Italian 3-2 voitolla jatkoon. Välieräottelussa Puolaa vastaan Rossi teki taas Italian maalit ja maa meni 2-0 voitolla finaaliin, jossa Saksa kaatui 3-1. Tässäkin pelissä avausmaalin teki kukapa muukaan kuin Paolo Rossi (Wikipedia).

Kuva: Firstpost
Siitä lähtien olen seurannut kaikki jalkapallon MM- ja EM-kisat. Seurajalkapallo ei vain edelleenkään kiinnostanut ja jääkiekko oli penkkiurheilulaji numero yksi. 90-luvulla muutimme Kuopioon, mutta Kupsin peleihin "eksyin" vasta 2000-luvun alussa. Siitä se sitten lähti. Ensin otin annoksen kotimaista Veikkausliigaa, kunnes siirryin kovempiin peleihin ja vaihdoin Uefan Mestareiden liigaan. Addiktio oli valmis. Nyt talvet kuluvat Champions leaguen tv-pelejä katsoessa ja keväällä siirrän katseen kotimaan ruohokentille. Jääkiekko alkaa pikku hiljaa jäämään taka-alalle. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän "vihreä veran shakki" kiehtoo mieltä.


Kuva: Pixabay

Palaan vielä kiihkeään eilisiltaan. Mestareiden Liigan semifinaalissa ottivat toisistaan mittaa Katalonian jättiläinen FC Barcelona ja Englannin Liverpool. Ensimmäinen osaottelu päättyi Barcelonan 3-0 voittoon ja Liverpool oli mahdottoman tehtävän edessä: he tarvitsivat 4-0 voiton päästäkseen yhteismaaleilla (4-3) finaaliin. Barcelona on nelinkertainen Mestareiden liigan voittaja (viimeisin vuodelta 2015), Liverpool on voittanut kerran (2005). Kyseessä oli siis todellinen Daavid vrs. Goljat tyylinen mittelö. Liverpoolilla ei ollut mitään mahdollisuutta.

Miten sitten kävikään? Ensimmäisen puoliajan jälkeen Liverpool johti 1-0. Tämä ei tietenkään vielä riittänyt, mutta toisella puoliajalla koettiin ihme: kotijoukkue latoi kaksi maalia kahdessa minuutissa ja äkkiä yhteismaalit olivatkin tasan 3-3. Peli oli siis täysin auki. Barcelonan riveissä pelannut maailman paras jalkapalloilija Lionel Messi ei saanut mitään aikaiseksi ja puoliajan lopussa tapahtui jotain ennennäkemätöntä: Kulmapotkutilanteessa Liverpoolin pelaaja lähti kävelemään pois kulmalipulta antaakseen laukaisuvuoron pelikaverille. Äkkiä hän tajusi tilaisuuden tulleen, ryntäsi takaisin ja antoi millintarkan kulmapotkun maalille, josta joukkuetoveri jatkoa pallon reppuun hölmistyneiden katalaanien katsoessa vierestä. 4-0 ja Liverpool finaaliin! (maalivideo Youtubesta)


Tässä pelissä oli kaikkea: suuri ja mahtava vihollinen valmiina murskaamaan vastustajan. Nurkkaan ahdistettu altavastaaja nousee kuin ihmeen kaupalla kanveesista. Voittomaali saa nerokkuudessaan katsojan haukkomaan henkeä. Kyynelehtivät fanit katsomossa, kun pillin vihellys päättää pelin. Ottelun sankarit halaavat toisiaan ja kiittävät yleisöä, joka ei koskaan lakannut uskomasta ihmeeseen. Hävinneet onnittelevat voittajia ja poistuvat näyttämöltä.

Tämän takia rakastan jalkapalloa.

PS: Tänään lisää klo 22.00 kun ratkeaa, kumpi tulee Liverpoolia vastaan finaaliin: Ajax vai Tottenham.

kuva: Pixabay

tiistai 7. toukokuuta 2019

Muistoja

Makaan kotona flunssassa ja päivät kuluu telkkarin ääressä. Satuin löytämään mielenkiintoisen dokkarin Yle Areenasta:  Muisti - totta vai tarua? (katsottavissa heinäkuulle 2019 asti) Voin suositella kaikille teille, jotka muistatte asioita erinomaisesti tai olette tavallista huonomuistisempia. Kumpikaan ei välttämättä pidä paikkansa.

Kuvat: Pixabay
Dokumentissa kerrotaan, miten ihmisen muisti toimii. Hämmästyttävää kyllä tuore muisto tapahtumasta ei olekkaan välttämättä luotettava tai edes aito. Muisto on altis muutoksille ja vuoden päästä noin puolet siitä on joko vääristynyttä tai valetta. Ihminen ei tee tätä tietoisesti. Joka kerta kun muistosta puhutaan, se muovautuu uudestaan ja tapahtuu eräänlainen "rikkinäinen puhelin" -efekti. Ihmismielellä on taipumus muuntaa ja parannella muistoa ja jos tälle saa vielä positiivista palautetta, se vahvistaa väärää muistikuvaa. Näin on tapahtunut esim. rikoksen silminnäkijähavannoille: ihminen tunnistaa valokuvista väärän henkilön ja kun poliisi vahvistaa, että kyseistä henkilöä on epäilty, silminnäkijä tulee itsevarmemmaksi ja todistaa väärin myös oikeudessa. 90-luvulta alkaen Yhdysvalloissa on vapautettu 350 syyttömänä vangittua uusien DNA todisteiden avulla. Ja tämä on tutkijoiden mukaan vasta jäävuoren huippu.


Kanadalaisessa tutkimuksessa luotiin valemuistoja. Tämä tapahtui hämmentävän helposti. Ryhmä aikuisia koehenkilöitä kutsuttiin haastatteluun. Sitten sepitettiin tarina: tutkija väitti koehenkilön vanhempien kertoneen, että tämä oli tehnyt lapsuudessaan jonkin rikoksen, jonka seurauksena hän joutui tekemisiin poliisin kanssa. Kun koehenkilö totesi, ettei muista koko tapahtumaa, tutkija tarjoutui auttamaan suggestion avulla. Suggestiossa hänelle annettiin vinkkejä mistä on kysymys. Seuraavassa istunnossa seitsemälläkymmenellä prosentilla koehenkilöistä oli jo hataria "muistikuvia" ja kolmannessa istunnossa nämä tunnustivat rikoksen ja kertoivat siihen liittyviä yksityiskohtia. Kyseessä saattoi olla väkivaltaiseksi äitynyt riitä kaverin kanssa tms. Kun he lopulta kuulivat, että tarina ei ollut totta, koehenkilöiden oli vaikea uskoa tätä. Valemuistosta ehti muodostua oikea muisto.


Dokumentti rauhoitti hieman mieltäni. Ehkä se, että en muista jotain tapahtumaa tai muistan toisin kuin kaverit on vain inhimillistä. Kun luen matkakertomuksiani vuosien takaan huomaan, että ole unohtanut niistä jo suuren osan. Muistiin jää jäljelle vain kohokohdat ja tilanteet, jotka erottuvat arjesta. Tämän dokumentin jälkeen en ole enää niin varma, ovatko nekään oikeita. Onneksi asioita voi tarkistaa valokuvista ja blogista.



Dokumentissa kerrottiin myös ihmisistä, joilla on supermuisti. Tällainen henkilö muistaa vuosien jälkeen asioita päivien ja jopa tuntien tarkkuudella. Supermuistin omaavat ihmiset saattavat kärsivät lahjastaan, kun elämässä sattuu negatiivisia asioita. Esim. läheisen kuolema on rankka kokemus. Normaalin ihmisen muisti pehmentää surua ja vuosien päästä muisto ei ole enää niin kivulias. Supermuistisilla menetys ja trauma palaavat mieleen aina yhtä voimakkaana kuin tapahtumahetkellä, eli he eivät pääse "pakoon muistojaan". Ehkä tämä on yksi syy siihen, miksi evoluutio on muovannut ihmisen muistin sellaiseksi kuin se on.

Siteeraan yhtä ohjelmassa esitettyä lausetta, joka osui ja upposi:

Ikääntyessä luottamus muistoihin kasvaa, kun taas tarkkuun laskee. Vanhemmiten luotamme vahvemmin vääriin muistoihin.

PS: minulla on pieni kikka näiden blogitekstien muistojen tarkistamiseen: jos tunnisteena on Outoja tositarinoita, postaus perustuu tositapahtumiin. Tunniste Tosi outoja tarinoita taas tarkoittaa, että tarina on pääasiassa sepitettyä potaskaa.

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Munarikasta Vappua!


Vanhoilla ja väsyneillä miehillä on vanhat ja väsyneet jutut. En ole poikkeus. Selailin facebookin menneitä vappupäivityksiä ja ajattelin että hitto: joskus sitä on osannut olla hauska! Nyt yrittää vain osata olla.

No enivei, toivotan kaikille lukijoille hauskaa ja simaisaa vappua. Torilla tavataan. Ja ai niin: keksin minä yhden (omasta mielestä) uuden vappuvitsin. Se menee näin:

Tiedättekö, millä nimellä kutsutaan vapunaaton ja vappupäivän välistä yötä Pohjanmaalla? 

- vappupimiä.

#vappu #hauskaavappua #vappupimiä

Kuvassa bloggaaja 90-luvun hillittömissä vapputunnelmissa.


sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Viidenkympin ja kuoleman välissä

60-luvulla syntyneitä miehiä tuntuu lähtevän ajasta iäisyyteen kiihtyvällä tahdilla. Viimeisimpänä Puolikuu yhtyeen kitaristi-laulaja Kari Pesonen (58 v). Tämä on aiheuttanut säpinää ikätovereissani. Yleinen fiilis on, että jotain tarttis tehdä. Muuten ottaa ohraleipä.

Kuvat: Pixabay
 Yksi kaveri teki ruokaremontin ja ryhtyi kasvissyöjäksi. Veikkaan, että lihalakko romuttuu viimeistään juhannuksena. Toinen toveri lenkkeilee hullun lailla ja tähtää syksyllä elämänsä ensimmäiselle maratonille. Kolmas ravaa erilaisissa tutkimuksissa ja skannauttaa koko kehonsa. Mitään ei ole löytynyt ja kaveri alkaa olla totaalisen kyrpiintynyt, kun ei saa rahoilleen vastinetta. "Kyllä tuohon hintaan pitäisi jotain löytyä".


Kaverit ihmettelivät, enkö aio tehdä asia eteen mitään. Kukaan meistä ei ole immuuni kuolemalle. Vastasin, että totta hitossa teen: laadin testamentin ja hoitotahdon sekä suunnittelen omat hautajaiseni. Sähköpostin luonnoksissa odottaa jo hautajaiskutsuviesti. Kun tunnen lähdön lähestyvän, painan viimeisillä voimillani sent -nappulaa. Ajattelin ostaa myös arkun valmiiksi. Sijoitan sen autotalliin ja jos ehdin, vaihdan viime hetkellä rippipuvun päälle ja asetun siihen käden ristissä rinnalle makaamaan. Haluan päästää jälkeläiset mahdollisimman helpolla: riittää kun laitatte kannen kiinni ja ukko uuniin tuhkattavaksi.


Ikä tuo tullessaan vaivoja, mutta onneksi ei vielä mitään vakavampaa. Muutama vuosi sitten käsi alkoi puutua ja tutkimusten jälkeen syyksi selvisi niskanikaman rappeuma. Tämä aiheutti hermojumin, joka vaikutti käteen. Muutamalla jumppaohjeella ja käynnillä fysikaalisessa vaiva pysyy kurissa ja sen kanssa voi elää. Lääkäri kyseli minulta elämäntavoista ja liikuntatottumuksista. Kun kerroin pelaavani sulkapalloa hän totesi, että tällä saattaa olla vaikutusta vaivaani. Liikunta on kyllä hyväksi, mutta nikamarappeuman vuoksi hän suositteli varomaan ääriliikkeitä. Vastasin, että se on onneksi helppoa, koska en ole uusnatsien tai vastaavien ääriliikkeiden jäsen. Lääkäri ei sanonut tähän enää mitään.

Hyvin kiteytetty Demi. Tiedän täsmälleen, miltä sinusta tuntuu (Kuvakaappaus elokuvasta Half Light).



lauantai 20. huhtikuuta 2019

Rakasta lähimmäistäsi niin kuin... äh

Tiedättekö ketään toista henkilöä, jonka kuolinpäivä vaihtelee vuodesta toiseen? En minäkään. Vakavasti ottaen Jeesus ei ollut ihan turha kaveri, koska häntä muistellaan vielä kahden tuhannen vuoden jälkeen. Ateistinkin kalenteri kulkee "jälkeen Kristuksen" ajassa.

Kirjalliset lähteet todistavat, että Jeesus oli oikeasti olemassa. Ateistina en ota kantaa, kenen poika hän loppujen lopuksi oli. Siitä voidaan olla montaa mieltä. Arvostan kuitenkin Jeesuksen moraalisääntöjä, jotka tulivat ihmiskunnalle tarpeeseen. Oli aika radikaalia antaa käskyjä älä tapa tai älä tee huorin aikana, jolloin osa ihmisistä syntyi orjiksi, naisilla ei ollut oikeutta omaan vartaloonsa ja rikolliset teloitettiin ristiinnaulitsemalla. Jeesuksella oli ns. munaa tarttua yhteiskunnan epäkohtiin.

Yksi hänen moraalisääntönsä on ehkä mahdoton toteuttaa: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Siinä on rima asetettu vähän liian korkealle. Omalta osaltani voin todeta, että rakastan vain lapsiani enemmän kuin itseäni. Muut tulevat arvoasteikossa meikäläisen jälkeen. Väitän, etten ole tässä asiassa ainoa. Ihminen on pohjimmiltaan itsekäs olento ja suurin osa meistä tavoittelee henkilökohtaista hyvää. Lähimmäisen rakastaminen on vähän liioiteltua.

Meillä on työpaikalla, tuttavapiirissä ja jopa sukulaisissa ihmisiä, joita ei vain voi "rakastaa kuin itseä". Tyyppi, jonka sanomiset ja tekemiset nostattavat niskavillat pystyyn. Ehdotankin, että laskemme rimaa hieman alemmas. Ei meidän tarvitse rakastaa sitä v-mäistä työtoveria, ärsyttävää tuttavaa tai rasittavaa lähisukulaista. Riittää, että tulemme toimeen, kun olemme tekemisissä toistemme kanssa. Ja jos pinna meinaa palaa tähän henkilöön, pidä aina mielessä se kuudes käsky: älä tapa.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Kuva: Pixabay


perjantai 12. huhtikuuta 2019

Oletko aina äänestänyt väärin?

Kysyn aivan tosissani. Oletko aina äänestänyt väärin? Todennut jälkikäteen, että eihän tämä näin pitänyt mennä. Mitä helvettiä minä siellä äänestyskopissa ajattelin?

Ei hätää. Tuossa ei ole mitään hävettävää. Jenkit äänestivät presidentiksi Trumpin, britit liputtivat Brexitin puolesta ja turkkilaiset päästivät valtaan Recep Erdoganin, josta kuoriutui pesunkestävä diktaattori. Osataan sitä sössiä muuallakin.


Poikien kanssa tutustumassa eduskuntataloon, monta kesää sitten
Sanotaan että demokratia on rikki. Silloinhan se pitää korjata ja pian. Minulla on ehdotus, eräänlainen Demokratia 2.0. Pidetään tuplavaalit ja varmistetaan, että kansa tajuaa mitä tekee ja saa tahtonsa läpi. Miten tämä tapahtuu käytännössä?

Otetaan esimerkiksi tulevat eduskuntavaalit. Ennakkoäänestys on päättynyt ja ensi sunnuntaina annetaan varsinaisen vaalipäivän äänet. Äänestyspaikat sulkeutuvat klo 20 ja sen jälkeen alkaa jännitys. Lopputulos on valmis puoleen yöhön mennessä.
 Nyt siirrytään vaiheeseen Demokratia 2.0. Jos äänestysprosentti jää alle 90, järjestetään kahden viikon päästä uusintaäänestys. Nykyisellä äänestysaktiivisuudella, tai paremminkin äänestyspassiivisuudella toinen kierros on vuorenvarma. Toiselle kierrokselle otetaan mukaan ensimmäisen kierroksen äänet, eikä ketään pudoteta pois. Jokainen saa toisen mahdollisuuden äänestää suosikkiaan tai jotakin muuta vaihtoehtoa.


Mitä järkeä, kysyit sinä. Paljonkin! Listaan tähän asiat, mitä uusintaäänestys tuo tullessaan:

- Ensimmäisellä kierroksella äänestämättä jättäneet heräävät huomaamaan, että tulos on viemässä (heidän kannaltaan) maata päin helvettiä. Nukkuvien puolue aktivoituu ja saapuu vaaliuurnille antamaan äänensä.

- Voittajapuolue on voittanut vasta ensimmäisen erän. Kannattajien pitää olla mukana yhtä sankoin joukoin myös toisella äänestyskierroksella, että johtoasema säilyy loppuun asti. Toisaalta muut puolueet kokoavat voimiaan ja saavat omat nukkuvat kannattajansa mukaan äänestämään toiselle kierrokselle.

- Aku Ankkaa ja Mustanaamiota äänestäneet eivät jaksa enää vaivautua toisella kierroksella vaaliuurnille, koska vitsi on jo heitetty. Toisella kierroksella tulee vähemmän hylättyjä ääniä ja urheilutermein tulostaso paranee.

- Protestiäänestäjät säikähtävät, että heidän läpällä antama ääni onkin viemässä sitä ärsyttävää öyhöttäjää oikeasti eduskuntaan. Ei helvetti! Tässä tullaan kohtaan oletko aina äänestänyt väärin. Sinulla on nyt mahdollisuus korjata tilanne ja antaa toisella kierroksella ääni sellaiselle ehdokkaalle, jonka uskot oikeasti jakavan kanssasi samoja arvoja. Toinen kierros on siunaus monessa tilanteessa. Mietin, miten esim. Brexit-äänestyksessä olisi lopulta käynyt, jos britit olisivat saaneet äänestää vielä toisen kerran...



Kun Demokratia 2.0 on koettu kerran, on seuraavalla kerralla helpompi saada äänestäjät täyttämään kansalaisvelvollisuuttaan. Motivaatioksi riittää, että jos äänestysprosentti nousee heti eka kerralla yli yhdeksänkymmenen prosentin, ei kenenkään tarvitse enää kuunnella puoluejohtajien möyhäämistä tv:n vaalitenteissä ja torit tyhjenevät tyhjänpäiväisten flaijereiden jakajista. Homma kerralla pakettiin, valtakunnassa kaikki hyvin ja kansalaiset rauhoittuvat neljäksi vuodeksi kotisohville jupisemaan, minkälaisia idiootteja sinne Arkadianmäelle taas pääsikään.


Minulla on vielä toinenkin ehdotus, joka saattaa kuulostaa todella radikaalilta. Meillä on naapurina Venäjä, joka sotkeutuu milloin minkäkin maan vaaleihin ja pyrkii vaikuttamaan niiden lopputulokseen. Koska naapurimme on suurvalta, pitää sen toiveet ottaa huomioon myös tässä asiassa. Siksi ehdotankin kompromissia. Annetaan Venäjälle äänestysoikeus Suomen eduskuntavaaleissa, kunhan naapuri vastavuoroisesti lupaa olla trollaamatta meidän vaaleja. Tehdään diili Putinin kanssa. Uskon, että hän tarttuu tarjoukseen ilomielin.

Putin matkalla äänestämään Uudenmaan vaalipiirissä
Tässä asiassa mennään tietenkin Suomen valtion lakien ja asetusten mukaisesti. Vladimirille annetaan äänioikeus ja hän saa itse valita, missä vaalipiirissä sen käyttää. Olisihan se siistiä nähdä naapurin Presidentti esim. Kuopion kaupungintalon äänestyskopissa ja sen jälkeen pudottamassa lappunsa laatikkoon. Mitään bonusta Putin ei äänestyksessä saisi, vaan ääni on yksi muiden joukossa. Jotenkin hellyttävää ajatella, että joku muukin äänestäisi Väyrysen Paavon Seitsemän tähden liikettä kuin hänen omat ehdokkaansa ja heidän perheenjäsenet.

Valokuvat: ensimmäinen omista arkistoista, loput Pixabay


sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, mambasta ei päivääkään

Kävin lenkillä ja yritin tutkailla kevään merkkejä. Lämpimästä säästä huolimatta merkit loistivat vielä poissaolollaan. Selvitin hieman, mitä merkkejä kuuluu kevääseen. Tässä listaa:

- Paju ja leppä kukkivat.
- Muuttolinnut saapuvat etelästä.
- Leskenlehdet puhkeavat kukkaan.
- Kyykäärmeet lämmittelevät aurinkoisilla paikoilla.
- Sitruuna- ja Nokkosperhoset lähtevät lentoon.
- Jäät lähtevät järvestä.

Kuva: Pixabay

Kaikki tietävät kevään ennusmerkeistä sanonnan Puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Eräs vääräleukainen kaveri vitsaili, että kyseessä onkin rikoslakiin tehty tarkennus koskien rangaistuksia eläimiin sekaantumisesta. No, nämä on näitä.

Kaupungissa luonnon heräämistä on hieman haastavaa seurata, joten kannattaa tarkkailla vaihtoehtoisia ennusmerkkejä. Yksi pomminvarma kevään merkki on lyhtypylväisiin ilmestyvät kondomimainokset. Kun katukuvassa näkyy Mamba-, Sultan- ja Okeido-julisteita, kevääseen ei ole enää päivääkään.

Kevät ei ole vielä alkanut.