Dublinin lentoasemalla meitä odotti jonkinmoinen kaaos: matkalaukkujen purkutila oli täynnä... matkalaukkuja. Niitä oli hujan hajan pitkin käytäviä, ilmeisesti tarkoitettuna lastattavaksi jatkolennoille. Good luck sanon minä. Onneksi meillä oli suora lento Helsingistä ja laukut tulivat samalla kyydillä. Myöhemmin selvisi, että työvoimapulan vuoksi sama kaaos vallitsi muillakin kentillä ympäri maailmaa. Korona-aika on tehnyt tehtävänsä.
Kentältä matkustimme hotelliin puheliaan kuskin kyydissä. Matka kustansi neljältä henkilöltä 30 € eli jos olet liikkeellä isommalla seurueella, taksi on hyvä vaihtoehto.
 |
| Rakennustyömaataulu herätti hilpeyttä. |
Kun majoittautuminen oli suoritettu ja laukut purettu, lähdimme tutustumaan ja aistimaan irlantilaisuutta. Nopeiten se tapahtuu maistelemalla irlantilaisia viskejä. Kake ja Tiina suosittelivat Teeling Whiskey Distilleryn viskitaistingiä joten ei muuta kuin tuumasta toimeen.
 |
| Teeling Whiskey Distillery on uusi, vuonna 2015 perustettu panimo Dublinin laitakaupungilla. Paikan kotisivut löytyvät tästä: Teeling |
 |
| Ennen kierrosta jouduimme hieman odottamaan. Kanapiirakka ja makkararulla, kiitos. |
 |
| Kierroksen alustuksen piti iäkäs herrasmies, joka tuntui tietävän kaiken viskistä. Harmi, että paikalla kuulunut melu peitti välillä äänen alleen ja osa tarinasta jäi kuulematta. |
 |
| Irlantilaista viskiä tislataan käytetystä ohramaltaasta kolmeen kertaan ja lopputuloksena on 80 % alkoholia. Tämä jytäkkä mehu laimennetaan vedellä noin 63 %:iin, ennen kuin se varastoidaan tynnyreihin vähintään kolmeksi vuodeksi. Tammitynnyrit antavat viskille luonteenomaisen kellertävän värin. Lopuksi viski sekoitetaan, että saadaan mahdollisimman tasalaatuinen juoma ja pullotusvaiheessa vielä laimennetaan haluttuun vahvuuteen (yleensä 40 %) lisäämällä joukkoon vettä. |
 |
| Opastettu kierros + 4 viskimaistiaista kustansi 30 €. Suosittelen |
Viskitaistingin jälkeen meidät ohjattiin myymälään ja pienessä hiprakassa oli otollista ostaa tuliaisia: pieniä matkamuistopulloja, jääkaappimagneetti, sadeviitta ja taskumatti.
Kun viskiä haudutetaan tynnyreissä vuosikausia, osa siitä haihtuu ja tynnyrit vajuvat. Ennen aikaan tätä ilmiötä selitettiin niin, että taivaan enkelit käyvät tissuttelemassa muhivaa viskisatsia silloin kun kukaan ei ole näkemässä. Tästä on tullut sanonta "Angels' share". Aiheesta on tehty myös loistava veijarikomedia, suomalaiselta nimeltään Enkelten siivu. Kuvalinkissä on leffatraileri. Kannattaa katsoa!
Viskin maistelu oli mukavaa ja aiheutti sievoisen hiprakan. Seitinohut irlantilainen päiväkänni olisi kuitenkin helposti muuttunut viskin tissuttelulla köydenpaksuiseksi suomalaiseksi humalaksi, joten loppupäiväksi jätimme väkevät pois ja tyydyimme miedompiin juomiin. Ja niitähän riittää, olimmehan "mustan oluen" luvatussa maassa.
Paluumatkalla hotelliin tuli vastaan St. Patrickin katedraali joka imaisi meidät sisäänsä. Yli 800 vuotta vanha kirkko oli upea ja täynnä turisteja. Vasta sisällä muistin, että kannoin kädessäni Teeling Whiskey Distillery -kassia. Kukaan ei näyttänyt kuitenkaan välittävän eikä taivaasta iskenyt salamaa joten arvelin että asia on okei.
 |
| St. Patrickin katedraali, rakennettu vuosina 1191 - 1270. |
 |
| Jonathan Swiftin rintakuva. Hän oli kirjailija ja anglikaanipappi, joka kirjoitti mm. Gulliverin retket -kirjan ja toimi St. Patrickin katedraalin tuomiorovastina. |
Paikka vaikutti hieman "maallistuneen", sillä suuren kirkkosalin päädyssä oli iso matkamuistomyymälä, josta lähti mukaan keittiömagneetti ja postikortti. Samaan aikaan ulkona taivas valutti vettä urakalla. Kun sade lakkasi lähdimme ulos ja kirkon ovella paikallinen nainen huikkasi meille: "Rain is over for now but don't let the weather fool Ya!" Niin totta! Reissun jokaisena päivänä satoi, milloin enemmän ja milloin vähemmän.
 |
| Myös täällä törmäsi Ukrainan sodan kaikuihin. |
Illan päätteeksi suunnistimme syömään Temple Barin alueelle. Matkalla vastaan tuli epäilyttävän monta kilttiasuista miestä iloisessa humalassa. Mitä täällä tapahtuu? Kävi ilmi, että seuraavana päivänä Dublinissa pelattiin Kansojenliigan futismatsi Irlanti - Skotlanti. Skotit ottivat pelietkot asiaan kuuluvalla hartaudella ja juhlivat mahdollista voittoa jo etukäteen. Asiallista meininkiä.
 |
| Skotlantilaiset valmistautumassa seuraavan päivän otteluun, hilpeästi ja äänekkäästi. |
 |
| Illallispaikaksi valikoitui tämä pub. |
 |
| Tilasin listalta irlantilaista lihapataan. Lautasella on muussia ja sen alla iso annon lihaisaa kastiketta. Valokuva ei paljoa kerro mutta kyseessä on yksinkertainen ja hyvä ruoka. Hintataso Suomen luokkaa. |
 |
| Melkein jokaisesta pubista kantautui irlantilaista kansanmusiikkia. Meidän paikassa musisoinnista huolehti tämä veteraanikolmikko. |
 |
Illan päätteeksi teimme vielä pyhiinvaellusmatkan keskustassa sijainneeseen The Clarence hotelliin. Mulle kovana U2 fanina paikka on merkityksellinen, sillä sen omistaa bändin laulaja ja kitaristi. Kävimme vielä Kaken kanssa hotellin ala-aulassa, mutta Bono ja The Edge eivät olleet kotona. |
Kake sanoitti sosiaaliseen mediaan Thin Lizzyn "Boys are back in town" -biisin uudestaan, koska mulle tämä reissu Dubliniin oli eka kerta:
"One middle-aged guy is back in town and an other one is in town for the first time"
Kuulosti asialliselle, mutta ei tuosta biisiä saisi tekemälläkään.
 |
Thin Lizzyn edesmenneen laulajan Phil Lynottin muistomerkki Temple Barissa. |
"Guess who just got back today?
Them wild-eyed boys that'd been away
Haven't changed, had much to say
But man, I still think them cats are crazy
The boys are back in town
I said the boys are back in town"
Thin Lizzy: Boys are back in town
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti