Pieni karhunkierros ja Kiutaköngäs

Kun aikaisemmin kehoitin ihmisiä menemään metsään koska siellä ei ole koronaa, en odottanut sentään KAIKKIEN menevän metsään. Siltä se ainakin vaikutti, kun saavuimme aamu yhdeksältä Pienen karhunkierroksen lähtöpaikalle. Auto mahtui juuri ja juuri parkkiin kymmenien muiden ajoneuvojen joukkoon.

Myllykoskella(kin) oli ruuhkaa

Myllykoski

Patikoinnista vaikuttaa tulleen koko kansan huvia. Pieni karhunkierros on Suomen suosituin vaellusreitti ja vuosittain sen kiertää 60.000 patikoinnin ystävää. Veikkaan, että tänä vuonna rikotaan kävijämääräennätyksiä. Heinäkuussa Ruka-Kuusamon alueella rekisteröityjen yöpymisten määrä kasvoi huimat 45 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Tämä kasvu on tullut pelkästään kotimaisista matkailijoista, kun korona on karkoittanut kansainväliset turistit pois.

Ensimmäisellä riippusillalla jonotti bussilastillinen eläkeläisiä ja tamperelaisen koulun luokkaretkiryhmä. Tunnelma oli kuin Linnanmäen laitejonossa ja melko eksoottinen "laite" kosken ylittävä riippusilta onkin. Parikymmentä vuotta aiemmin letka olisi kulkenut sulavasti rotkon yli, mutta näin kännykkäaikana jokainen pysähtyi sillalle ikuistamaan maisemia. Odotimme vuoroamme rauhallisissa tunnelmissa. Lomalaisilla ei ole kiire minnekkään.

Kallioportin jylhiä maisemia

Reitti suositellaan kiertämään myötäpäivään ja viimeistään Kallioportin kohdalla ymmärtää miksi. Pitkät ja jyrkät portaat on huomattavasti mukavampi kulkea alaspäin kuin kiivetä ylös.

Reitti on helppokulkuinen ja vain korkeuserot aiheuttavat välillä sykkeennousua.

Pienellä karhunkierroksella ei tarvitse pelätä petoeläimiä. Turistit pitävät sellaista mekkalaa, että kaikki oravaa isommat kaikkoavat kilometrien päähän. Kuusamon suurpetokeskuksen opastetulla kierroksella saimme kuulla, että karhun näkökyky riittää nippa nappa erottamaan ihmisen viidenkymmenen metrin päästä. Hajuaisti karhulla on kuitenkin sitä luokkaa, että ihmisen tuoksu tuntuu nallen kuonoon jopa viiden kilometrin päähän.

Jos haluat nähdä eläviä karhuja, vieraile Kuusamon Suurpetokeskuksessa. 

Kävimme suurpetokeskuksessa patikointien välipäivänä. Toisen häkin kohdalla opas aloitti kertomaan samaa tarinaa, hiljeni ja totesi sitten meille: "Minä taisin jo kertoa tämän. Alkaa näin iltapäivästä mennä kasetti sekaisin".

Niin kummalliselle kuin se tänä päivänä kuulostaakin, nämä koskimaisemat olivat vaakalaudalla vielä sotien jälkeen. Kuusamon koskisodassa 1950-luvulla Oulankajoki ja Kitkajoki haluttiin padota ja valjastaa sähköntuotantoon. Koskien suojelijat, paikallinen lehtimies ja kirjailija Reino Rinne etunenässä, vetivät onneksi pidemmän korren ja Oulangan kansallispuisto perustettiin vuonna 1956. Nykyisin kansallispuiston pinta-ala on 290 neliökilometriä ja vuonna 2019 puistossa kävi 189.000 retkeilijää.

Kuva Kallioportin näköalapaikalta. Mittasuhteista saa viitteitä kuvan keskellä olevista sinistä ihmishahmoista. Kalliolta on pudotusta n. 60 metriä.

Tällä kierroksella korkeanpaikankammo nosti päätään parissa paikassa. Kallioportille oli onneksi rakennettu näköalatasanne kaiteilla, muuten hieno maisema olisi jäänyt meikäläiseltä näkemättä. Kierroksen kanjonit ovat todella syviä ja joen rantaa reunustavat kalliot kohoavat äkkijyrkästi kymmenien metrien korkeuteen. Alhaalla joella näkyi aika ajoin kumiveneellä melovia koskenlaskuporukoita. Koskenlaskijoiden määrä on kolminkertaistunut viime kesään verrattuna ja kauden kaikki lähdöt on myyty jo etukäteen loppuun.  

Kalliosaaren kohdalla avautui näkymä kilometrin pituiseen aallokkokoskeen. Huikea paikka koskenlaskulle.

Jokainen taukopaikka oli tungokseen asti miehitetty. Normaalisti tuo ei juuri haittaisi, mutta korona-aikaan myös metsässä saa olla varovainen. 

Siilastuvan taukopaikka

Jyrävä on komea 9-metrinen köngäs ja yksi Suomen suurimmista vesiputouksista

Parkkipaikalle palatessa meitä odotti uskomaton näky: autoja kaikkialla. Maantien varteen oli parkkeerattu ajoneuvoja jonoon, joka jatkui aina Kiutakönkään risteykselle asti eli koko kolmen kilometrin matkan!  Hurjaa!

Valokuvaaja työssään...

...ja työn tulos.

Mistä nämä ihmiset tulevat? Oli syyskuinen tiistai ja syyslomat vasta kuukauden päässä.

Kiutakönkään tiellä on "muutama" tiukempi mäki.

Kaverini Kake vinkkasi käymään samalla reissulla Kiutakönkäällä. Nähtävyys sijaitsee vain 20 km päässä Pienestä karhunkierroksesta. 

Kiutaköngäs on niin mahtava, että valokuvat eivät tee sille oikeutta. Kyseessä on putoksien sarja, jolla on pituutta 325 metriä, korkeuseroa 14 metriä ja korkein yksittäinen porras neljä metriä. 

Tukikohtamme (vuokramökki) sijaitsi Rukalla, josta matkaa Pienelle karhunkierrokselle tulee n. 22 km. Edellisen kerran kävin Rukalla joskus 70-luvulla perheen kanssa. Ruka, kuten koko Pohjois-Suomi, on kokenut totaalisen muodonmuutoksen noista ajoista.

Matkamuistomyymälä Rukalla. Kuvaaja Teuvo Kanerva 1977. Kuva: Finna.