Tervofest 2016: Sähköä ilmassa?

Koettiin pitkästä aikaa erilainen rockfestari: Tervofest Tervossa. Pienenä alustuksena kerrottakoon, että Tervo on tuhannenkuudensadan asukkaan kunta Pohjois-Savossa. Kaunis paikka kesällä, suosittelen käymään jos ajelet huudeilla.

Olimme tuttavapariskunnan mökillä valmistautumassa lähtöön, kun sähköt katkesivat. Jäi kahvit juomatta. Tervofest ilmoitti facebook sivullaan, että Lazy Bonez tekee soundcheckiä ja hoputtivat tulemaan paikalle klo 16.00. Huonon sään vuoksi tapahtuma oli siirretty jo aikaisemmin Tervon liikuntahalliin. Kun saavuimme paikalle, liikuntahalli oli pimeänä. Rauli-myrsky oli katkaissut sähköt myös täältä.

Liikuntahalli oli pimeänä. Ulkona raivosi Rauli-myrsky.

Siinä me sitten istuttiin muutaman muun kanssa pimessä salissa anniskelualueella. Aloitus tuntui todella eksoottiselle. Jostain ilmestyi paikalle mies, kitara ja nainen ja ilmoille pärähti mukiinmenevä akustinen version AC DC:n You shook me all night longista. Sunbells Duo piti extemporena huolen siitä, ettei musiikki loppunut sähkön puutteeseen.

Sunbells Duo

Viimein Lazy Bonez aloitti viisikymmentä minuuttia myöhässä. Bändi ei antanut tämän häiritä vaan rokkasi pirteästi. Toisen biisin aikana (Sweet Girl) sähköt menivät uudestaan ja sali pimeni. Hetken päästä setti pääsi jatkumaan kunnes uusi, pidempi sähkökatkos teki keikkaan puolen tunnin tauon. Kun soitto viimein jatkui, solisti Tommi Salmela kuulutti, että he joutuvat lyhentämään settiä. Special questina lavalle noussut Tarotin kitaristi Zachary Hietala soitti bändin mukana pari biisiä, kunnes Racing Heart päätti Lazy Bonezin keikan. 

Lazy Bonez

Kitarassa Zachary Hietala

Seuraavaksi myrskyn aiheuttamia virtahäiriöitä paikkaamaan hankittiin aggregaatti. Asennushommissa meni taas tovi, joten jatkoimme anniskelualueella. Liikuntahallin nurkkassa seisoi kylmäkaappi, joka oli myös pimeänä. Totesin huolestuneena myyjälle, että tännehän se aggregaatti pitää saada, ettei juomat pääse lämpenemään. Myyjä oli samaa mieltä.

Rozy Dream pääsi aloittamaan kolme varttia myöhässä. Jylhäsalmi kuulutti bändin turboahdetuksi Rolling Stonesiksi. Paljon luvattu, mutta ei tuo ihan pieleenkään mennyt. Kolmen miehen kombossa oli rockin pyhä kolminaisuus: kitara, basso ja rummut. Biisit olivat juurevaa rokken rollia tyyliin Peer Gunt – AC DC. Eli upposi meikäläisen musiikkimakuun kuin veitsi vanhaan ihmiseen. Sähkökatkoksista johtuen bändin setti typistyi puolituntiseksi rypistykseksi, jonka rokkarit vetivät tyhjälle salille. Harvalukuinen yleisö istui tiukasti anniskelualueen puolella. Hyi meitä.

Rozy Dream

Seuraavaksi lavalle astunut Mira Luoti, PMMP:n toinen puolisko, kertoi aluksi tulomatkastaan Tervoon. Ulkona myrsky oli yltynyt sellaisiin mittoihin, että puita kaatui ja maantiellä oli vaaratilanteita. Onneksi kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut. Miran setin aikana yleisöä uskaltautui jo lähemmäs lavaa ja jotkut jopa tanssivat. Itse keikka kuulosti Pee-Ämm-Ämm-Pee –mäiseltä, positiivisessa mielessä. Yleisön vähyys ei näyttänyt Miraa häiritsevän, vaan hän veti keikan kuin paikalla olisi ollut täysi sali. Encorena coverit Mustan Paraatin kappaleesta Peilitalo ja Kauko Röyhkän paskakaupunki, jonka kertosäkeessä Mira laulatti yleisöä. Yleisö lauloi mukana ja kohteliaisuussyistä jätti huomauttamatta artistille, että Tervo ei ole kaupunki. 

Mira Luoti veti yleisöä lavan eteen

Mira tuli yleisön sekaan tanssitamaan pientä fania, joka mykistyi totaalisesti saamastaan huomiosta.

Verjnuarmu pääsi aloittamaan jo melkein aikataulussa. Ennen festaria ihmettelin hieman, että bändi oli laitettu illan pääesiintyjäksi. Keikan alussa lavan eteen pakkautunut yleisö osoitti, että valinta oli oikea: Savolainen metalli uppoaa savolaisiin. Uuden levyn 1808 on loistava biisi ja Kuuvven sylen syvvyyvessä jo klassikko. Kertosäe menee näin:

Kuuvven sylen syvvyyvessä, mullan alla pimmeyvessä
Tänne minut paeskattiin, arkku kiinni naalattiin
Kuuvven sylen syvvyyvessä, verj´ pakenoo jo syvämmestä
Alla synkän mustan taevaan maot reikijä arkkuun kaevaa

Vaikka Verjnuarmu osaa hommansa, taitaa savoksi soitettu metalli olla suuremman menestyksen esteenä. Murre ja musiikkigenre eivät tavoita suurta yleisöä samalla lailla kuin esim. Lauri Tähkän ”pohojalaasittain” lauletut popiskelmät. Mutta omassa marginaaligenressään Verjnuarmu on ehdottomasti paras.

Verjnuarmu

Puijon Perkele: pahhuuvven sanansuattaja

Woema: syvvyyksien jylinä

Sähkökatkokset toivat iltaan eksotiikkaa ja hieman kotikutoisuuden tuntua. Yleisöä oli todella vähän. Illan päätteeksi totesimme, että taisi olla ensimmäiset ja viimeiset Tervofestin. Yleisökato oli selkeä viesti siitä, että tällaiselle tapahtumalle ei ole Tervossa tilausta. Sinänsä sääli, koska live on aina live. Käykää hyvät ihmiset keikoilla jos vain mahdollista. Saatte vähän sisältöä elämään.

Ulkona myytiin hampurilaisia

 Illan esiintyjät Youtubessa:

Verjnuarmu ja Kuhtumattomat vieraat

Koin tänään muutaman asian ensimmäistä kertaa eläessäni. En ole koskaan ennen ollut levynjulkistamistilaisuudessa. En ole koskaan ennen ollut Verjnuarmu -näyttelyssä. Enkä ole koskaan ennen ollut hevikeikalla Kuopion Museossa. On tässä sulattelemista.

Kuopion museo on sopivan goottimainen Verjnuarmu -näyttelylle

Kaikki sai alkunsa siitä, kun Verjnuarmu –näyttelyn suunnittelija ja taitelija Timo Kokko pyysi bändin faneilta valokuvia näyttelyä varten. Meillä sattui olemaan yksi erittäin onnistunut otos, jossa vaimo poseeraa solisti Puijon Perkeleen kainalossa Kuopiorockin keikan jälkeen. Vaimo laittoi kuvan sähköpostiin ja sai nopeasti vastauksen, että kuva on loistava. Kiitokseksi tästä hänen sähköpostiin ilmestyi Vip-kutsu bändin levynjulkkari/näyttelyn avajaisiin Kuopion Museoon. Päivämäärä oli 29.10.2015. 

Verjnuarmu on vuonna 2002 perustettu, savon murteella laulava metalliyhtye. Ja kun sanon murteella, tarkoitan murretta isolla M:llä. Bändi on julkaissut viisi albumia joiden nimet kertovat aihealueesta kaiken olennaisen: Muanpiällinen helevetti (2006), Ruatokansan uamunkoetto (2008), Lohduton (2010), Pimmeyvven Ruhtina (2012) ja 1808 (2015). Verjnuarmussa soittavat Puijon Perkele - pahhuuvven sanansuattaja (laulu ja kosketinsoittimet), Tervapiru -  kuuven kielen surmansoennut (kitara), Woema – syvvyyksien jylinä (bassokitara) ja Musta Savo – tuomijopäevän tahinhakkuu ja kuolonkorina (rummut ja murinalaulu). Laulujen sanoituksissa vilisee taistelut, sotilaat, tuonelat ja Verjnuarmun oma savolainen mytologia.

Sisäänkäynti näyttelyyn, welcome to hell

Kello 18 seurasimme muita kutsuvieraita Museon neljänteen kerrokseen ”Verjnuarmu – Kuhtumattomat vieraat” näyttelyyn. Aulassa saimme käteen mukilliset Iso-Kallan panimon lanseeraamaa Verjnuarmu -olutta. Olut on hyvin esikuvansa oloinen: tumma ja täyteläinen portteri. Näyttelyn laajuus pääsi yllättämään. Koko neljäs kerros on varattu Kuhtumattomille vieraille. Puolet näyttelystä esitteli bändin historiaa. Tilan perällä on esiintymislava ja taiteilijan huone, jossa on Kokon bändistä tekemiä kuvatöitä. Näyttelyn toinen puolisko esitteli uuden ”1808” –levyn teeman, eli vuonna 1808 Savon alueella riehuneet Suomen sodan taistelut. Viimeisessä huoneessa on iso screeni, jossa pyörii taltio bändin vuoden 2012 Kuopiorockin keikasta.

Puijon Perkele

Viimein lavalle astelivat Puijon Perkele, Tervapiru ja Woema. Bändi kiitteli yleisöä ja sponsoreja ja esitti sitten neljä kappaletta puoliakustisesti. Kappaleiden joukossa kuultiin mm. klassikko Laalavat jouset ja uudelta levyltä Verenseisaattaja. Olen toki tykännyt bändistä aikaisemminkin mutta tämä keikka riisuttuine soundeineen pääsi yllättämään. Verjnuarmun kappaleet ovat todella melodisia ja jotenkin kalevalamaisen kauniita. Maailman ensimmäinen savometallibändi nostaa kapean genrensä riman todella korkealle.

Näyttely on aiheen mukaisesti synkkä mutta samalla runsas ja mielenkiintoinen. Sanalla sanoen ainutlaatuinen. Kuhtumattomat vieraat on nähtävissä Kuopion museossa 3.9.2015 saakka. Voin suositella myös musiikista pitämättömille. Jos käyt museossa, piipahda samalla synkässä neloskerroksessa katsomassa erilaista kuvataidetta ja Suomen sodan rekvisiittaa.

Woema, Kuopiorock 2014

Puijon Perkele, Kuopiorock 2014

 Verjvirta

Laalavat jouset

Kuopiorock 25. - 26.7.2014: Let me take you far away, You'd like a holiday

Tänä kesänä Kuopiorock ei jäänyt säästä kiinni. Päivälämpötila huiteli + 25 C tienoilla ja taivas oli pilvetön. Keli oli jopa niin kuuma, että keikalla suihkutettiin yleisöä vesiletkuilla auringonpistoksen välttämiseksi. Tuli tarpeeseen, kertoo nimimerkki eturivissä heilunut.

Olemme vaimon kanssa jättäneet tapahtuman parina viime kesänä väliin, mutta tällä kertaa lomat ja aikataulut natsasivat kohdalleen, joten päätimme ostaa liput jo hyvissä ajoin. Jossain vaiheessa keväällä ilmoitettiin, että pääesiintyjäksi tulee Scorpions. Kasarikasvattina tämä sopi paremmin kuin hyvin. ”Yllättäen” perjantaina rokkikansan keski-ikä oli ainakin kymmenen vuotta alempi kuin lauantaina. Muutama muukin keski-ikäinen löysi tiensä Väinölänniemelle lauantaina kun main even oli tiedossa.

Tuure Kilpeläinen

Perjantai polkaistiin käyntiin Tuure Kilpeläisen tahdeissa. Meille kaveri oli tuntematon kuuluisuus. Bändin lattarisaundit ja letkeä meininki sopivat hellekelille loistavasti. Päivä oli kuumimmillaan ja Väinölänniemen stadionin päälle nurmen suojaksi laitettu musta kangasmatto ei paljoa tilannetta helpottanut. Bändi ja keli eivät jättäneet kylmäksi. Tuure piti huumoria yllä ja basistin asu oli ehkä viikonlopun seksikkäin.

Poisonblack

Sitten siirtymä seuraavalle stagelle ja virvoittava juoma käteen. Levitimme vaimon kanssa viltin nurmelle ja jäimme odottamaan tulevaa. Tarkoitus oli katsoa Stigiä mutta heti alkutahdeista tajusimme, että majoituimme väärän lavan eteen. Ei siinä mitään, Poisonblack säesti meidän janojuomia ja sitten vaihdettiin rantalavalle.

Stig

Stigin keikasta meni ohi vartti sekä se Niks ja naks, jonka vaimo olisi halunnut kuulla. Loppukeikalla Stig heitti mm. coverin Dingon Nahkatakkinen tyttö –biisistä ja joku yleisöstä huusi ääneen sen, mitä ajattelin hiljaa mielessäni: Sähän laulat paremmin kuin Neumann!

Haloo Helsinki

Haloo Helsingin Elli

Takaisin päälavalle, jonne kerääntyi jo huomattavasti enemmän porukkaa kuin Tuure Kilpeläisen aikana. Haloo Helsinki aloitti setin mutta äänen jumalat olivat eri mieltä ja bändi lopetti parin tahdin jälkeen. Sitten hieman kalibrointia Queenin We Will Rock You –biisin suomenkielisen muunnelman aikana ja eikun menoksi. Keikkaa kuunnellessa tuntui hurjalle, että bändi on ollut koossa seitsemän vuotta ja tehnyt vasta neljä albumia. Tunnin settiin ei osunut yhtään heikkoa hetkeä ja laulaja Ellin ääni parani keikan edetessä. Päivän paras kotimainen veto.

Turmion Kätilöt

Päivän kuopiolainen akti meille oli Turmion Kätilöt. Takuuvarmaa teknometallia, jolla on vankka kohdeyleisönsä. Kyllähän Tirehtööri, Verta ja lihaa ym. on tuttuja biisejä, ei siinä mitään. Live on live ja Kätilöt on ehdottomasti hyvä livebändi.

Therapy?

Therapy? oli perjantain bändeistä se, jota odotin eniten. Olin ilmeisesti yksi harvoista, koska päälavan eteen saapui ilta kahdeksan aikaan hävettävän vähän yleisöä. Therapy? ei antanut sen häiritä, vaan bändin keulamies, laulajakitaristi ja ainoa alkuperäinen jäsen Andy Cairns esiintyi, kuin meitä olisi ollut satakertainen määrä. Slovarin Diane Andy esitti playbackina soitetun jousiorkesterin säestyksellä, mikä ei itse asiassa ärsyttänyt lainkaan. Hieno biisi.

Therapyn laulaja bongasi yleisössä paidan, jonka halusi esitellä kaikille. "Never seen anything like this Before". Sitten hän huudatti yleisöä: I love Anal!

Tältä kaverilta piti ihan kysyä, onko alkuperäinen paita. Aito oli.

Illan hämärtyessä puistolavalle nousi Verjnuarmu. Bändi soittaa metallia savoksi, mitä on vaikea kuvailla. Kannattaa kuunnella. Tosin ymmärrän, että jos kuulija on esim. pohjanmaalta, Verjnuarmun lyriikka ei välttämättä aukea:

Verjnuarmun Tervapiru

Verjnuarmun Puijon Perkele

”Virittyy jänteet laalaa jouset kuoleman laaluva
Tuhannet soettajat laaluun yhtyy, taevas täättyy mustista nuolista
Se saje kun tulloo vaenooja parkuu kuolemanpelekova
Tuhannet viholliset joukkona kuatuu, tanner täättyy verestä ja suolista”

Popeda

Puoli yksitoista päälavan edessä oli illan suurin yleisömassa. Kun bändi aloitti soiton tajusin, että olin nähnyt sen livenä viimeksi kolmekymmentävuotta sitten. Helvetti, olen vanha pieru! Pate Mustajärvi sen sijaan ei ollut muuttunut sitten viime näkemän. Niskatukka oli poissa, mutta muuten äijä tuntui olevan elämänsä kunnossa ja veti Popedan kanssa kunnon shown. Good for him. Meille vaimon kanssa Popeda kuuluu osastoon mukava nähdä livenä, levyä en osta.

Scandinavian Music Group

Lauantai ja fressinä aloitukseen. Klo 14.00 rantalavalle astui Scandinavian Music Group. Tiesin kappaleen Hullu rakkaus mutta muuten ei ollut mitään hajua, mitä tuleman piti. Herran jestas, keikkahan oli aivan loistava! Taas hellepäivälle sopivan sulavaa ja rentoa menoa ryyditettynä katkeransuloisilla sanoituksilla. Varsinkin kappale Ei paniikkia osui ja upposi. Kuuntelin myöhemmin youtubesta pari bändin biisiä ja huomasin, mikä ainakin meikäläisen korviin särähti ensi kuulemalla: Levytetyt biisit ovat hieman hajuttomia ja mauttomia verrattuna liveversioihin.

Vettä kului Tähkän Laurilla ja yleisöllä

Klo 15.00 päälavan avasi Lauri Tähkä. Emme ole Tähkä –faneja mutta kaveri osaa kyllä ottaa yleisönsä. Tähkä ilmoitti heti keikan alussa, että lavalta yleisön eteen poistuminen on kielletty 100.000 euron sakon uhalla. Joku yleisöstä huusi, että maksetaan porukalla. Lauri tähän, että laitetaanko puoleksi viiskyttonnia ja viiskyttonnia? Koko juttu oli tietenkin huuhaata ja kohta Tähkä juoksi yleisön edessä aidatulla alueella ja lainasi vielä jonkun naisen hellehattua. Hyvä ja energinen keikka kaiken kaikkiaan.

Juha Tapio

Viiden aikaan samoille lauteille asteli Juha Tapio, meikäläisen favorite. Keikka käynnistyi erittäin onnistuneella slovariversiolla kappaleesta Sitkeä sydän. Olisin itse toivonut enemmän Juhan vanhempaa tuotantoa mutta minkäs teet, totta kai uudet biisit menevät edelle. Toki Ohikiitävää ja Mitä silmät ei nää kuultiin, kuten varmasti aina. Keikka oli vedetty stadionmoodiin ja paria biisiä venytettiin pitkään ja pitkään. Vähän liian pitkään. Olen nähnyt Juha Tapion Kuopion Musiikkikeskuksella ja pidin enemmän sen keikan intiimistä tunnelmasta. Se ei olisi välttämättä toiminut festareilla, joten olkoon menneeksi tämä suomalainen Bruce Springsteen –versio.

Klamydia, mitä tästä bändistä pitäisi sanoa? Nostan hattua, että kaverit ovat veivanneet punkkia ilman kompromisseja jo… 26 vuotta. Yleisö oli messissä samoin kun edellisen päivän Popedan keikalla, joten oletan yleisön olleen suhtkoht samaa.

Klamydia

Ei siinä mitään, huonoa läppää, suoraa rypistystä ja tarttuvia kertosäkeitä:

”Joka minttumaari turpaa kii ja pelti kii
kolme pulloo leijonaa ja jokaista vietiin.
Ilmassa outoa taikaa on
niityllä kirmaa raavas mies alaston.

Ota vaatteet pois, joku hullu huusi, vaatteet pois oli heitä kuusi
eikä järjissään, takuulla ollut yksikään”

Sanni

Tunnelmasta toiseen. Siirryimme keikan jälkeen rantalavalle, jossa esiintyi Sanni. Kevyttä suomipoppia, radiosta tuttuja hittejä. Sannin taustalla soitti nuoria jannuja, joten ikäryhmän molemmille sukupuolille oli silmänruokaa. Joku nuorimies edessämme totesi, että lavalla esiintyy hänen tuleva vaimonsa. Eihän siinä, ei muuta kuin Saku Sammakko kosiomatkalle huhuu.

Sanni ei kiinnostanut meitä parin biisiä enempää, joten siirryimme anniskelualueelle. Siellä sattui jotain sangen omituista. Noin kolmekymppinen mies lyöttäytyi meidän pöytään, jutteli mukavia mummostaan ja niin edelleen ja kysyi sitten viattomasti, mitä päihteitä käytämme. Vastasin siihen että olutta. Kaveri kysyi, että mitä muita päihteitä käytämme. Siinä vaiheessa vaimo töni tanakasti meikäläistä kyynärpäällä kylkeen ja hätävalheen turvin poistuimme pöydästä. Diileri ei tälläkään kertaa saanut kaupiteltua mitään, kuten ei kerran aikaisemminkaan (tarinassa meillekin on diilattu).

The Scorpions

Ilman hepoa, ruohoa, amfetamiinia ym. piristeitä siirryimme väkijoukkoon, joka odotti lauantai-illan pääesiintyjää. Olen nähnyt Scorpionsit kerran aikaisemmin vuonna 1998 joten olin hieman hajuilla, mitä tuleman piti. Keikka oli siltikin odotuksia parempi. Lavalle asteli Klaus Maine, Rudolf Schenker ja Matthias Jabs, yhteensä 191 vuotta! Nuoremmat jannut olivat basisti Pawel Maciwoda (47 v), joka oli selkeästi Stigin basistin kaksoisveli, sekä rumpali James Kottak (52 v).

Maine toivotti hyvää iltaa Kuopio ja otti heti yleisön haltuun. Alussa rypistettiin rankemmilla biiseillä ja porukka rokkasi. Puolivälissä muistettiin Ukrainassa alas ammutun lentokoneen kuolonuhreja kappaleella Send me an Angel ja sitten mentiin taas kovempaa. Hyvin rakennettu show.

Välillä Maine kehui Suomea ja järvimaisemia. Paras yleisön nuoleskelu tapahtui kappaleen Big City Nights aikana, jolloin bändin takana olevalle valtavalle videoscreenille ilmestyi sana: KUOPIO. Suuren kaupungin yöt. hell yeah!! Encorena kuultiin Still Lovin’ You, Wind of Change ja Rock You Like a Hurricane. Pakko tunnustaa: vaikka kaksi ensimmäistä balladia ovat kuluneempiakin kuluneempia, ne toimivat livena aivan mahtavasti. Siellä me laulettiin loppuunmyydyn Kuopiorock –yleisön mukana täysin palkein. Ammattimiehet ovat ammattimiehiä.

Dinosaurukset ovat kuolemassa. The Scorpions on yksi niistä. Ei nämä vaille seitsenkymppiset äijät enää montaa vuotta lavoilla heilu. Käykää bongaamassa, ennen kuin dinosaurus häviää sukupuuttoon.