Kuopiorock 25. - 26.7.2014: Let me take you far away, You'd like a holiday

Tänä kesänä Kuopiorock ei jäänyt säästä kiinni. Päivälämpötila huiteli + 25 C tienoilla ja taivas oli pilvetön. Keli oli jopa niin kuuma, että keikalla suihkutettiin yleisöä vesiletkuilla auringonpistoksen välttämiseksi. Tuli tarpeeseen, kertoo nimimerkki eturivissä heilunut.

Olemme vaimon kanssa jättäneet tapahtuman parina viime kesänä väliin, mutta tällä kertaa lomat ja aikataulut natsasivat kohdalleen, joten päätimme ostaa liput jo hyvissä ajoin. Jossain vaiheessa keväällä ilmoitettiin, että pääesiintyjäksi tulee Scorpions. Kasarikasvattina tämä sopi paremmin kuin hyvin. ”Yllättäen” perjantaina rokkikansan keski-ikä oli ainakin kymmenen vuotta alempi kuin lauantaina. Muutama muukin keski-ikäinen löysi tiensä Väinölänniemelle lauantaina kun main even oli tiedossa.

Tuure Kilpeläinen

Perjantai polkaistiin käyntiin Tuure Kilpeläisen tahdeissa. Meille kaveri oli tuntematon kuuluisuus. Bändin lattarisaundit ja letkeä meininki sopivat hellekelille loistavasti. Päivä oli kuumimmillaan ja Väinölänniemen stadionin päälle nurmen suojaksi laitettu musta kangasmatto ei paljoa tilannetta helpottanut. Bändi ja keli eivät jättäneet kylmäksi. Tuure piti huumoria yllä ja basistin asu oli ehkä viikonlopun seksikkäin.

Poisonblack

Sitten siirtymä seuraavalle stagelle ja virvoittava juoma käteen. Levitimme vaimon kanssa viltin nurmelle ja jäimme odottamaan tulevaa. Tarkoitus oli katsoa Stigiä mutta heti alkutahdeista tajusimme, että majoituimme väärän lavan eteen. Ei siinä mitään, Poisonblack säesti meidän janojuomia ja sitten vaihdettiin rantalavalle.

Stig

Stigin keikasta meni ohi vartti sekä se Niks ja naks, jonka vaimo olisi halunnut kuulla. Loppukeikalla Stig heitti mm. coverin Dingon Nahkatakkinen tyttö –biisistä ja joku yleisöstä huusi ääneen sen, mitä ajattelin hiljaa mielessäni: Sähän laulat paremmin kuin Neumann!

Haloo Helsinki

Haloo Helsingin Elli

Takaisin päälavalle, jonne kerääntyi jo huomattavasti enemmän porukkaa kuin Tuure Kilpeläisen aikana. Haloo Helsinki aloitti setin mutta äänen jumalat olivat eri mieltä ja bändi lopetti parin tahdin jälkeen. Sitten hieman kalibrointia Queenin We Will Rock You –biisin suomenkielisen muunnelman aikana ja eikun menoksi. Keikkaa kuunnellessa tuntui hurjalle, että bändi on ollut koossa seitsemän vuotta ja tehnyt vasta neljä albumia. Tunnin settiin ei osunut yhtään heikkoa hetkeä ja laulaja Ellin ääni parani keikan edetessä. Päivän paras kotimainen veto.

Turmion Kätilöt

Päivän kuopiolainen akti meille oli Turmion Kätilöt. Takuuvarmaa teknometallia, jolla on vankka kohdeyleisönsä. Kyllähän Tirehtööri, Verta ja lihaa ym. on tuttuja biisejä, ei siinä mitään. Live on live ja Kätilöt on ehdottomasti hyvä livebändi.

Therapy?

Therapy? oli perjantain bändeistä se, jota odotin eniten. Olin ilmeisesti yksi harvoista, koska päälavan eteen saapui ilta kahdeksan aikaan hävettävän vähän yleisöä. Therapy? ei antanut sen häiritä, vaan bändin keulamies, laulajakitaristi ja ainoa alkuperäinen jäsen Andy Cairns esiintyi, kuin meitä olisi ollut satakertainen määrä. Slovarin Diane Andy esitti playbackina soitetun jousiorkesterin säestyksellä, mikä ei itse asiassa ärsyttänyt lainkaan. Hieno biisi.

Therapyn laulaja bongasi yleisössä paidan, jonka halusi esitellä kaikille. "Never seen anything like this Before". Sitten hän huudatti yleisöä: I love Anal!

Tältä kaverilta piti ihan kysyä, onko alkuperäinen paita. Aito oli.

Illan hämärtyessä puistolavalle nousi Verjnuarmu. Bändi soittaa metallia savoksi, mitä on vaikea kuvailla. Kannattaa kuunnella. Tosin ymmärrän, että jos kuulija on esim. pohjanmaalta, Verjnuarmun lyriikka ei välttämättä aukea:

Verjnuarmun Tervapiru

Verjnuarmun Puijon Perkele

”Virittyy jänteet laalaa jouset kuoleman laaluva
Tuhannet soettajat laaluun yhtyy, taevas täättyy mustista nuolista
Se saje kun tulloo vaenooja parkuu kuolemanpelekova
Tuhannet viholliset joukkona kuatuu, tanner täättyy verestä ja suolista”

Popeda

Puoli yksitoista päälavan edessä oli illan suurin yleisömassa. Kun bändi aloitti soiton tajusin, että olin nähnyt sen livenä viimeksi kolmekymmentävuotta sitten. Helvetti, olen vanha pieru! Pate Mustajärvi sen sijaan ei ollut muuttunut sitten viime näkemän. Niskatukka oli poissa, mutta muuten äijä tuntui olevan elämänsä kunnossa ja veti Popedan kanssa kunnon shown. Good for him. Meille vaimon kanssa Popeda kuuluu osastoon mukava nähdä livenä, levyä en osta.

Scandinavian Music Group

Lauantai ja fressinä aloitukseen. Klo 14.00 rantalavalle astui Scandinavian Music Group. Tiesin kappaleen Hullu rakkaus mutta muuten ei ollut mitään hajua, mitä tuleman piti. Herran jestas, keikkahan oli aivan loistava! Taas hellepäivälle sopivan sulavaa ja rentoa menoa ryyditettynä katkeransuloisilla sanoituksilla. Varsinkin kappale Ei paniikkia osui ja upposi. Kuuntelin myöhemmin youtubesta pari bändin biisiä ja huomasin, mikä ainakin meikäläisen korviin särähti ensi kuulemalla: Levytetyt biisit ovat hieman hajuttomia ja mauttomia verrattuna liveversioihin.

Vettä kului Tähkän Laurilla ja yleisöllä

Klo 15.00 päälavan avasi Lauri Tähkä. Emme ole Tähkä –faneja mutta kaveri osaa kyllä ottaa yleisönsä. Tähkä ilmoitti heti keikan alussa, että lavalta yleisön eteen poistuminen on kielletty 100.000 euron sakon uhalla. Joku yleisöstä huusi, että maksetaan porukalla. Lauri tähän, että laitetaanko puoleksi viiskyttonnia ja viiskyttonnia? Koko juttu oli tietenkin huuhaata ja kohta Tähkä juoksi yleisön edessä aidatulla alueella ja lainasi vielä jonkun naisen hellehattua. Hyvä ja energinen keikka kaiken kaikkiaan.

Juha Tapio

Viiden aikaan samoille lauteille asteli Juha Tapio, meikäläisen favorite. Keikka käynnistyi erittäin onnistuneella slovariversiolla kappaleesta Sitkeä sydän. Olisin itse toivonut enemmän Juhan vanhempaa tuotantoa mutta minkäs teet, totta kai uudet biisit menevät edelle. Toki Ohikiitävää ja Mitä silmät ei nää kuultiin, kuten varmasti aina. Keikka oli vedetty stadionmoodiin ja paria biisiä venytettiin pitkään ja pitkään. Vähän liian pitkään. Olen nähnyt Juha Tapion Kuopion Musiikkikeskuksella ja pidin enemmän sen keikan intiimistä tunnelmasta. Se ei olisi välttämättä toiminut festareilla, joten olkoon menneeksi tämä suomalainen Bruce Springsteen –versio.

Klamydia, mitä tästä bändistä pitäisi sanoa? Nostan hattua, että kaverit ovat veivanneet punkkia ilman kompromisseja jo… 26 vuotta. Yleisö oli messissä samoin kun edellisen päivän Popedan keikalla, joten oletan yleisön olleen suhtkoht samaa.

Klamydia

Ei siinä mitään, huonoa läppää, suoraa rypistystä ja tarttuvia kertosäkeitä:

”Joka minttumaari turpaa kii ja pelti kii
kolme pulloo leijonaa ja jokaista vietiin.
Ilmassa outoa taikaa on
niityllä kirmaa raavas mies alaston.

Ota vaatteet pois, joku hullu huusi, vaatteet pois oli heitä kuusi
eikä järjissään, takuulla ollut yksikään”

Sanni

Tunnelmasta toiseen. Siirryimme keikan jälkeen rantalavalle, jossa esiintyi Sanni. Kevyttä suomipoppia, radiosta tuttuja hittejä. Sannin taustalla soitti nuoria jannuja, joten ikäryhmän molemmille sukupuolille oli silmänruokaa. Joku nuorimies edessämme totesi, että lavalla esiintyy hänen tuleva vaimonsa. Eihän siinä, ei muuta kuin Saku Sammakko kosiomatkalle huhuu.

Sanni ei kiinnostanut meitä parin biisiä enempää, joten siirryimme anniskelualueelle. Siellä sattui jotain sangen omituista. Noin kolmekymppinen mies lyöttäytyi meidän pöytään, jutteli mukavia mummostaan ja niin edelleen ja kysyi sitten viattomasti, mitä päihteitä käytämme. Vastasin siihen että olutta. Kaveri kysyi, että mitä muita päihteitä käytämme. Siinä vaiheessa vaimo töni tanakasti meikäläistä kyynärpäällä kylkeen ja hätävalheen turvin poistuimme pöydästä. Diileri ei tälläkään kertaa saanut kaupiteltua mitään, kuten ei kerran aikaisemminkaan (tarinassa meillekin on diilattu).

The Scorpions

Ilman hepoa, ruohoa, amfetamiinia ym. piristeitä siirryimme väkijoukkoon, joka odotti lauantai-illan pääesiintyjää. Olen nähnyt Scorpionsit kerran aikaisemmin vuonna 1998 joten olin hieman hajuilla, mitä tuleman piti. Keikka oli siltikin odotuksia parempi. Lavalle asteli Klaus Maine, Rudolf Schenker ja Matthias Jabs, yhteensä 191 vuotta! Nuoremmat jannut olivat basisti Pawel Maciwoda (47 v), joka oli selkeästi Stigin basistin kaksoisveli, sekä rumpali James Kottak (52 v).

Maine toivotti hyvää iltaa Kuopio ja otti heti yleisön haltuun. Alussa rypistettiin rankemmilla biiseillä ja porukka rokkasi. Puolivälissä muistettiin Ukrainassa alas ammutun lentokoneen kuolonuhreja kappaleella Send me an Angel ja sitten mentiin taas kovempaa. Hyvin rakennettu show.

Välillä Maine kehui Suomea ja järvimaisemia. Paras yleisön nuoleskelu tapahtui kappaleen Big City Nights aikana, jolloin bändin takana olevalle valtavalle videoscreenille ilmestyi sana: KUOPIO. Suuren kaupungin yöt. hell yeah!! Encorena kuultiin Still Lovin’ You, Wind of Change ja Rock You Like a Hurricane. Pakko tunnustaa: vaikka kaksi ensimmäistä balladia ovat kuluneempiakin kuluneempia, ne toimivat livena aivan mahtavasti. Siellä me laulettiin loppuunmyydyn Kuopiorock –yleisön mukana täysin palkein. Ammattimiehet ovat ammattimiehiä.

Dinosaurukset ovat kuolemassa. The Scorpions on yksi niistä. Ei nämä vaille seitsenkymppiset äijät enää montaa vuotta lavoilla heilu. Käykää bongaamassa, ennen kuin dinosaurus häviää sukupuuttoon.