Hyvää huomenta Vietnam, hyvää yötä Robin Williams

Pysäyttävä uutinen. Maailma on yhtä lahjakasta koomikkoa köyhempi. Mikä sai ihmisen, joka oli elokuvissaan niin hauska ja elinvoimainen, ajautumaan umpikujaan elämässään? Minne katosi huumori ja elämänilo? Loppupeleissä vain Robin tietää vastauksen, mutta ei ole täällä siitä kertomassa.

Minulle Robin Williams oli ensimmäisellä kerralla Ystäväni avaruudesta –sarjan Mork. Teinipoikaan hervoton huumori ja ”nano nano” tervehdys osui ja upposi. Mutta ensimmäinen leffa, joka jäi todella mieleen, oli Hyvää huomenta Vietnam. Robin Williamsin esittämä radiodj Adrian Cronauer saapui Vietnamiin viihdyttämään amerikkalaisia joukkoja, jotka taistelivat kommunismia vastaan kaukana kotoa. Williamsin monologi radioaalloilla oli hulvatonta mutta samalla kaiken taustalla oleva sodan todellisuus muutti komedia draamaksi. Hieno läpimurtorooli.

1989 Kuolleiden runoilijoiden seura räjäytti tajunnan. Sisäoppilaitoksen uusi opettaja, Robin Williamsin esittämä John Keating, opetti koulun poikia ajattelemaan omilla aivoillaan ja olemaan uskomatta auktoriteetteja. Mutta vanhat traditiot, jäykät perinteet ja tiukka kuri mursi koulupojista herkimmän ja tämä teki lopulta itsemurhan. Elokuvassa oli jälleen komiikkaa mutta vastapainona ajatuksia herättäviä huomioita elämästä. Tartu hetkeen -sanonta jäi elämään.

Fisher Kingin Parryna Robin pääsi revittelemään oikein kunnolla. Omituisen, reikäpäisen hahmon alta paljastui mies, jonka sydän ja mieli olivat murtuneet. Ehkäpä Williams oli näissä rooleissaan niin hyvä juuri siksi, että hän tiesi mitä esitti. En ole seurannut hänen elämänvaiheitaan valkokankaan ulkopuolella mutta uutiset heti itsemurhan jälkeen kertoivat, ettei Robin ollut elämässään kovinkaan onnellinen. Hän oli ilmeisesti eräänlainen herkkä klovni, joka piilotti kyyneleet huumorin taakse.

2002 ilmestyneet Tunnin kuva ja Insomnia esittelivät tähdestä aivan toisenlaisen puolen. Roolihahmot olivat synkkiä, pakkomielteisiä ja sairaita. Hymy oli hävinnyt, tilalla oli vain ilkeä irvistys ja kanssaihmisille vaarallinen, syrjään vetäytynyt psykopaatti. Ahdistavia mutta hyviä leffoja.

Kun loppu on mikä on jää pohtimaan, miksi? Jotenkin tuntuu, että tämä meni vastoin käsikirjoitusta. Vastoin sitä sanomaa, mitä koomikko itse levitti parhaissa elokuvissaan. Että vaikka elämä mättää, ei kannata luovuttaa. Aina on jotain, minkä vuoksi kannattaa jatkaa. Ja aina tulee jotain, mikä vie elämää eteenpäin. Sääli, ettei Robin itse enää jaksanut uskoa tuohon sanomaan.