Puntit tutisee

Maailma muuttuu hurjaa vauhtia. Myös urheilumaailma. Katselin yleisurheilun Euroopan mestaruuskisoja ja sain huomata, ettei urheilukaan ole enää entisensä. Näin jotain, mitä en ole koskaan ennen nähnyt.

Euroopan mestaruuskisojen taso yleensä ottaen ei tietenkään ole niin kova kuin maailmanmestaruuskisojen. Niinpä suomalaisetkin ovat tapelleet finaalipaikoista ihan tosissaan. Mikä sitten oli häkellyttävin suoritus? Eetu Rantalan hieno alkueräjuoksu sadalla metrillä? Oskari Mörön Suomen ennätys neljänsadan metrin aidoissa? Ei mikään näistä. Itse asiassa hätkähdyttävin hetki ei edes liittynyt itse suorituksen lopputulokseen tai mitaleihin. Voisi sanoa, että kyseessä oli enemmänkin ulkourheilullinen seikka.

Seurasin miesten satasen alkueriä ja odotin, tempaiseeko joku alle kymmenen sekunnin. Sitten tapahtui jotain odottamatonta. En muista juoksijan nimeä ja kansalaisuuskin lienee sivuseikka. Kaveri taisi voittaa oman eränsä. Kun juoksu oli ohi, se näytettiin uusintana eri kuva kulmista. Hidastuksessa kiinnitin huomiota, että nykyajan juoksuhousut eivät jätä mielikuvitukselle mitään varaa. Tämä juoksija, joka vei erä nimiinsä, sattui omistamaan melko julman kokoisen etuheijarin. Kun kuvaa näytettiin edestä super slowmotionilla, juoksu lähenteli aikuisviihdettä. Jopa minä, heteromies, jäin tuijottamaan tuon lemmenvaltikan hypnoottista, huippuhidastettua liikettä. Herran jestas, ajattelin mielessäni.

Välierien aikana myös vaimo oli telkkarin ääressä. Jännitimme, miten Rantalan Eetulle käy omassa erässään. Jäi seitsemänneksi, joten se siitä. Kun vuoroon tuli juoksija, joka oli kiinnittänyt huomioni aikaisemmin, vinkkasin vaimoa seuraamaan kisaa. Juoksun lopuksi siirryttiin taas uusintoihin ja slowmotion -kuviin. Ja jälleen kerran tuo ihmishevonen täytti kuvaruudun. Sanoin vaimolle, että katsopas tuon kaverin shortseja. Oisko ne numeron liian pienet? Vaimon ilme oli näkemisen arvoinen kun hidastus alkoi. Hän mykistyi hetkeksi ja sanoi sitten ääneen: Herran jestas!

Kai se tuo lisäarvoa kisoille, kun niissä on silmänruokaa molemmille sukupuolille. Onhan kisoissa toki kauniita naisiakin, ei siinä mitään. Olen sitä sukupolvea, joka on kasvanut vähän eri maailmassa. En tiedä, miten Lasse Virenille olisi käynyt, jos hän olisi joutunut kipittämään yhtä tiukoissa trikoissa. Tai Martti Vainiolle. Ehkäpä hidastuskuvat entisaikojen suomalaistähdistä olisivat olleet enemmänkin korneja, mene tiedä. Mutta maailma muuttuu ja kaikkeen tottuu ja sopeutuu. Ehkä joskus tulevaisuudessa ympyrä sulkeutuu ja nähdään yleisurheilukisat, joissa kunnioitetaan antiikin perinteitä ja arvoja. Ja kisataan alasti.