Leivonmäen Kansallispuisto Joutsa, 4.10.2020

Lokakuisena sunnuntaina Pekka Pouta lupasi auringonpaistetta, mutta sää olikin pilvinen ja pari sadekuuroa sattui matkan varrelle. Pakkasin aamulla kamat ja suunnistin autolla kohti Keski-Suomea. Poikani tuli tyttöystävänsä kanssa Lahdesta ja tapasimme puolivälissä Joutsassa, Leivonmäen kansallispuistossa.

Koskikaran kierros alkaa Rutalahden koulun parkkipaikalta.

Ensimmäinen retkikohde oli Koskikaras kierros. Polku esittelee Rutajokea ja sen sympaattisia pikkukoskia. Itse kierros ei ollutkaan kakunpala, sillä eksyimme puolessa välissä ja jouduimme palaamaan samaa reittiä takaisin. Sillan kohdalla tuli vastaan pariskunta, joka oli yhtä pihalla kuin me.
"Me oletettiin, että täällä on karttatauluja"

Tällä kertaa patikointiin tällä kokoonpanolla.

Koskikaran kierroksen parkkipaikalla sijaitsee kyltti, jossa reitti on piirretty maastoon pienenä ympyränä ilman yksityiskohtia. Satunnaisen matkailijan parannusehdotus: paremmat opasteet kiitos.

Seuraavana oli vuorossa Harjunkierros. Samalla reissulla poikkesimme Joutsniemessä. Niemi kiemurtelee pitkänä ja loppupeleissä patikointimatka kaksinkertaistui 8.3 kilometriin. Se ei haitannut, sillä niemi oli näkemisen arvoinen.

.

Joutsniemen valloittajan on helppo hymyillä.

Maastopyöräilijöille harjumaasto on ihanteellinen.

Joutsniemen taukopaikalla sijaitsee laavu, kaksi nuotiopaikkaa, pari pitkää pöytää penkkeineen, puuliiteri ja vessa. Sosiaalisen etäisyyden säilyttäminen näin korona-aikana onnistui hyvin. 

Rutajärven vedenpintaa on laskettu rajusti 1800-luvulla. Tällä ehkäistiin kevättulvien aiheuttamia vahinkoja. Rutapohjan kanavan valmistuttua vuonna 1853 vedenpinta aleni noin kaksi metriä. Toisen kerran vedenpintaa laskettiin vuonna 1894 kokonaista 1,5 metriä. Hankkeiden vaikutuksesta Rutajärveen syntyi parisataa pikkusaarta. Joutsniemen rinteillä näkyy entistä rantakivikkoa.

Joutsniemen rannoilla sijaitsevat isot, neliönmalliset kiviröykkiöt liittyvät alueen paikallishistoriaan, todennäköisesti vesijättömaiden rajaamiseen. Röykkiöiden tarkkaa ikää ei tiedetä. Teksti: Luontoon.fi

Pieni anekdootti: Rutajärven rannalla sijaitsee F-1 kuljettaja Sebastian Vettelin huvila.

Kansallispuiston statusvaikutusta ei voi yliarvioida. Meikäläinenkin ajoi Kuopiosta kaksisataa kilometriä Joutsaan vain nähdäkseni Leivonmäen kansallispuiston. Kaksi uutta, Salla ja Evo, perustetaan muutaman vuoden sisällä. Upeaa! Kansallispuistot luovat glamouria ja houkuttelevat tavallisia sohvaperunoita metsään. Ihmiset saavat elämyksiä ja luonto kiittää suojelualueista. 

Leivonmäki on sympaattinen ja alueellisesti sirpaleinen kansallispuistolle aivan Rutalahden kylän kuppeessa. Meillä jäi näkemättä Haapasuo, jonka suojelemisesta koko kansallispuisto sai aikanaan alkunsa. Haapasuota ojitettiin ja kuivattiin turvesuoksi kunnes 1970-luvulla heräsi ajatus soiden suojelemisesta. Leivonmäki perustettiin vuonna 2002 ja se on järjestyksessään Suomen 35. kansallispuisto. Tämän(kin) alueen kohtalo oli siis vaakalaudalla. 2000-luvulle tultaessa ojat täytettiin ja suoalue ennallistettiin kaatamalla puut pois. Edellisen sukupolven virheet korjataan suo kerrallaan.

Tämän vuoden kansallispuistosaldo on 5:

Riisitunturin kansallispuisto, Oulangan kansallispuisto, Koloveden kansallispuisto, Tiilikkajärven kansallispuisto (esittely on vuodelta 2017) ja Leivonmäen kansallispuisto.

.

They Shall Not Grow Old

Pitkästä aikaa todella erilainen ja koskettava "They shall not grow old" vuodelta 2018 on ohjaaja Peter Jacksonin massiivinen elokuvallinen restaurointityö, joka herättää sata vuotta sitten käydyn ensimmäisen maailmansodan eloon. 

Uusimman tekniikan avulla vanhat arkistofilmit saivat värin ja niihin on jälkiäänitetty sotilaiden puhetta. Mykkäelokuvissa näkyvä puhe selvitettiin huuliltalukijoiden avulla. Lisäksi elokuvan kertojina toimivat sotilaat, joiden haastattelut on taltioitu ääninauhoille. Lopputuloksena sodan melskeisiin kadonneet miehet heräävät uudestaan eloon. Vaikuttavaa.

Dokumentti kertoo entisaikojen maailmasta, jossa eli vielä romantisoitu mielikuva sodasta. Nuoret miehet, joista suuri osa alle 20 vuotiaita, värväytyivät innolla armeijaan. Tiedossa oli seikkailua, jännitystä ja paluu jouluksi kotiin. Nykyaikaisen sodan brutaalisuus yllätti rintamalle lähteneet vapaaehtoiset. Miljoonat menettivät henkensä ja juoksuhaudoissa vietettiin neljä joulua. Elokuvassa alun mustavalkoisuus muuttuu rintamalle siirryttäessä väreihin. Kontranti vanhan ja uudistetun filmimateriaalin välillä on hämmentävä.

Tiedotusvälineet ovat tuoneet sodan olohuoneisiimme, mutta sata vuotta sitten kotirintamalla ei ollut mitään käsitystä sodan todellisuudesta. Armeijat elivät juoksuhaudoissa ja hyökkäyskäsky vihollisen konekivääritulta vastaan oli silkkaa itsemurhaa. Sotilaat hakivat teevettä mutaisista sadevesilammikoista, joissa lojui kuolleita taistelutovereita. Osa miehistä menetti henkensä, osa järkensä ja osa terveytensä. Kun sota viimein loppui, kotiin palanneiden veteraanien juttuja ei haluttu kuunnella tai niihin ei uskottu. Neljä vuotta jatkunut teurastus meni yli inhimillisen käsityskyvyn.

Ensimmäinen maailmansota käytiin vuosina 1914 - 1918. Sodassa käytettiin ensimmäistä kertaa joukkotuhoaseita kuten taistelukaasuja ja laajoja pommituksia. Tämän seurauksena 16 miljoonaa sotilasta ja siviiliä menetti henkensä. Dokumentti keskittyy ns. länsirintamalle Belgiaan, jossa brittisotilaat taistelivat saksalaisia vastaan.

Näitä elokuvia tarvitaan lisää, ettei aihe pääse unohtumaan. Jokainen elokuvantekijäsukupolvi luo oman versionsa sodasta. Peter Jackson ei luo uutta, vaan herättää vanhaa henkiin. Hänen dokumenttinsa antaa äänen taisteluista selvinneille ja heidän kokemuksilleen. Vain he voivat kertoa, mitä länsirintamalla todella tapahtui. 

Siteeraan vielä lopuksi tuntematonta filosofia, joka kiteytti yhteen lauseeseen koko käsittelyssä olevan aihealueen syvimmän olemuksen: 

- Sota on perseestä.

Kuvat: Pixabay

Tein Trumpista meemin

Hei, mä tein meemin! Kyllä, näin pääsi käymään. Saas nähdä lähteekö tämä viraaliksi. Saa jakaa!

Meemin pohjana on Eetu Iston maalaus "hyökkäys" vuodelta 1899. Teoksessa Venäjän kaksipäinen kotka ahdistelee Suomi-neitoa yrittäen riistää tältä lakikirjan. 

Vähän taustaa:
Kun Venäjä valloitti Suomen Ruotsilta vuonna 1809, Venäjän hallitsija Aleksanteri I antoi vakuutuksen, että Suomen uskonto, lait ja erikoisoikeudet pidetään voimassa. Suomi liitettiin Venäjään autonomisena ruhtinaskuntana, jonka valtiomuodossa kansa oli vapaa.

.

Venäjän Tsaari Aleksanteri I (1777 - 1825)

Tämä hallitsijanvakuutus ja muut Suomen perustus­lait yritettiin kumota vuonna 1899. Venäjän keisari Nikolai II antoi 15. helmikuuta manifestin, josta alkoi ensimmäinen sortokausi. Autonomiaa kavennettiin ja Suomen valtio­päiville tarjottiin vain neuvoa-antava rooli. Venäjän Tsaarin lait ja asetukset koskivat nyt myös Suomea.

Suomen suurruhtinaskunta 1809 - 1917

Jotain tuttua tuossa on, kuten meemistä huomaa: kaksinaamainen Trump hyökkää vapaudenpatsaan suojelemaa perustuslakia vastaan. Trump lausui juhlallisen presidentinvalan neljä vuotta sitten ja lupasi suojella Amerikan kansaa ja sen perustuslakia. Samainen "tsaari" söi sanansa ja yrittää nyt kaikin keinoin murentaa maansa demokratiaa ja kaapata vallan itselleen. Pelottavinta tässä on se, että puolet kansasta uskoo häntä. 

Kuva: Pixabay

Voi olla, että jos Trump voittaa, kotioveani kolkuttaa kaksi Men in Blackia ja pian meikäläinen istuu häkissä oranssissa haalarissa osoitteena Guantanamo, Cuba.

Kahden kauppa

4.11. on kohtalon päivä, mutta enää ei jännitä. Lopputulos on niin selvä, ettei se voi muuksi muuttua. Valta vaihtuu.

Jokin muu lopputulos olisi suuri ihme. Viime hetken käännökset eivät enää pääse yllättämään. Ero on liian suuri. Sinänsä sääli, sillä en varsinaisesti pidä uudesta voittajasta. Edellinen oli paljon parempi: altavastaaja, joka raivasi tiensä huipulle vastoin kaikkia odotuksia. Yllättäjä, jolta kisan alussa kukaan ei odottanut suuria. Sitä paitsi tämä valtakausi on ollut todella piristävää vaihtelua status quohon. Aina ei tarvitse mennä niin kuin ennen.

Huomenna saamme sinetin vallan vaihtumiseen ja siihen on tyydyttävä. Hallitseva mestari ehti jo valittaa, että lopputulos tulee olemaan epäreilu ja vastoin kaikkia sääntöjä. Tällä kertaa korona puuttui peliin ja käänsi tilanteen ylösalaisin. Siihen on tyytyminen. Keskiviikon viimeisen ottelukierroksen jälkeen Kups ojentaa Veikkausliigan valtikan HJK:lle. Ensi vuonna otetaan sitten revanssi, se on varmaa.

PS: Hei muuten, asiasta toiseen: koska ne Usan pressanvaalit ovatkaan?

Kuva: Pixabay