Kulutin eilen sateista päivää Kuopion museossa. Keskiviikkoisin
museoon pääsee veikkauskortilla ilmaiseksi. Kummallisin uusi tieto oli, että
Kuopion ympäristössä sijaitsee venäläisten rakentamia juoksuhautoja
ja taistelupesäkkeitä. Sata vuotta sitten olimme osa Venäjää, mutta mitä
taisteluhaudat tekevät sisämaassa kaukana silloisen valtakunnan rajoista? Se selviää kohta.
Kuopion museossa ei kävijää vedetä nenästä. Päinvastoin.
Kuopion museorakennus on jo itsessään nähtävyys. Kivinen
jugendlinna rakennettiin vuonna 1907 nimenomaan museoksi. Linna keskellä
kaupunkia, tykkään. Tällä kertaa jätin luonnonhistoriallisen osaston väliin ja
marssin suoraan yläkertaan tutkimaan kulttuurihistoriallisia kokoelmia.
Ensimmäisessä huoneessa törmäsin venäläisiin sotilaisiin, juoksuhautoihin ja
konekivääripesäkkeeseen. Näyttelyn nimi on Ensimmäisellä puolustuslinjalla. 1.
maailmansodan jäljet Pohjois-Savossa.
Vuonna 1915 Venäjä taisteli Saksaa ja Itävalta-Unkaria
vastaan. Ilmassa leijui uhka Saksan hyökkäämisestä Suomen halki valtakunnan
pääkaupunkiin Pietariin. Sisä-Suomessa aloitettiin linnoitustyöt. Läntisin, ns.
ensimmäinen puolustuslinja kulki Pohjois-Savon kautta. Siihen kuului
juoksuhaudat ja kenttälinnoitukset Siilinjärven Hanhimäellä ja Tervon
Vallikankaalla, viidenkymmenen kilometrin säteellä Kuopiosta. Tarkoituksena oli
pysäyttää mahdollinen Lännestä tuleva saksalaisinvaasio, ennen kuin vihollinen
pääsee etenemään Pietariin asti.
Tervon juoksuhaudat olivat pitkään unohduksissa, kunnes
everstiluutnantti Pertti Huttunen teki vuonna 2008 aloitteen niiden kunnostamisesta
matkakohteeksi. Tänä vuonna Tervon kunnanvaltuusto esitti 10 000 euron
määrärahaa konekivääripesäkkeen ja yhdyshaudan jäljitelmien rakentamiseen. Aloite
herätti hilpeyttä, sillä nythän eletään vilkasta kuntaliitosten aikaa.
Vallikankaalle rakennettu sotahistoriallinen matkakohde sijaitsee Tervon ja
Kuopioon liittyneen Karttulan rajalla. Tervon kunnanhallituksen puheenjohtaja vitsaili
hankkeesta facebookissa:
Olenhan minä aina
tiennyt, että käymme tiukkaa taistelua pienen kunnan olemassaolon puolesta,
mutta ensimmäisen kerran teimme määrärahavarauksen konekivääripesäkettä varten.
Museossa oli konekivääripesäkkeen malli. Tällainen tulee Tervon ja Karttulan rajalle.
Savossa ei käyty ensimmäistäkään taistelua ja maailmansodan
jälkeen paikalliset käyttivät linnoitusten materiaalit rakennustarpeiksi.
Mielenkiintoista, miten ensimmäinen maailmansota on vaikuttanut myös täällä. Ensi
kesänä on tarkoitus tutustua juoksuhautoihin paikan päällä.
Ruotsinvallan aikaisia aseita. Museon kokoelma.
Kuopion museon savutupa
Savutuvat olivat yleisiä asumuksia
Pohjois-Savossa. Kun tupaa lämmitettiin, savu tuprusi vapaasti sisälle
huoneeseen. Hyvin rakennetuissa ja 4-5 m korkuisissa tuvissa lämmitysvaiheen
aikana savu leijaili niin korkealla, että ihmiset pystyivät kävelemään suorina
savun heitä häiritsemättä. Savuton tila saattoi olla jopa n. 1,5-2 m.
Matalimmissa ja huonommin rakennetuissa tuvissa savu saattoi laskeutua hyvinkin
alas. Tällöin sisälle jääneet ihmiset joutuivat painautumaan lattialle
pitkäkseen odottaessaan savun poistumista.
Tältä näytti ensimmäinen, puinen Puijontorni vuonna 1856.
70-luvun matkailua
70-luvulla oli hauskan nimisiä telttoja.
Alli Karvosen kahvikauppa
Tuoreet pavut lajiteltuna omiin laareihinsa
Alli Karvosen kahvikauppa Kuopion museossa. Kahvikauppa toimi Puijonkadulla vuosina 1933 - 1969. Ennen vanhaa nuoret saivat luvan juoda kahvia vasta kun olivat käyneet rippikoulun.
Ruotsin ja Venäjän vallan vaikutus näkyi aikoinaan katujen nimissä ja virastotalojen kylteissä
Museon tornissa oleva näyttelytila
Lignell & Piispasen alkoholitehdas on toiminut Kuopiossa vuodesta 1852. Olennainen osa paikkakunnan yrityshistoriaa.
Stipendiaatit keräsivät museolle lähiseudulta kulttuuriin liittyviä asioita ja esineitä.
Koettiin pitkästä aikaa erilainen rockfestari: Tervofest
Tervossa. Pienenä alustuksena kerrottakoon, että Tervo on tuhannenkuudensadan asukkaan kunta
Pohjois-Savossa. Kaunis paikka kesällä, suosittelen käymään jos ajelet
huudeilla.
Olimme tuttavapariskunnan mökillä valmistautumassa lähtöön,
kun sähköt katkesivat. Jäi kahvit juomatta. Tervofest ilmoitti facebook
sivullaan, että Lazy Bonez tekee soundcheckiä ja hoputtivat tulemaan
paikalle klo 16.00. Huonon sään vuoksi tapahtuma oli siirretty jo aikaisemmin Tervon liikuntahalliin. Kun saavuimme paikalle, liikuntahalli oli pimeänä. Rauli-myrsky oli katkaissut sähköt myös täältä.
Liikuntahalli oli pimeänä. Ulkona raivosi Rauli-myrsky.
Siinä me sitten istuttiin muutaman muun kanssa pimessä salissa anniskelualueella. Aloitus tuntui todella eksoottiselle. Jostain
ilmestyi paikalle mies, kitara ja nainen ja ilmoille pärähti mukiinmenevä
akustinen version AC DC:n You shook me
all night longista. Sunbells Duo piti extemporena huolen siitä, ettei musiikki loppunut
sähkön puutteeseen.
Sunbells Duo
Viimein Lazy Bonez aloitti viisikymmentä minuuttia
myöhässä. Bändi ei antanut tämän häiritä vaan rokkasi pirteästi. Toisen
biisin aikana (Sweet Girl) sähköt menivät uudestaan ja sali pimeni. Hetken
päästä setti pääsi jatkumaan kunnes uusi, pidempi sähkökatkos teki keikkaan
puolen tunnin tauon. Kun soitto viimein jatkui, solisti Tommi Salmela kuulutti, että he joutuvat lyhentämään settiä. Special questina lavalle noussut
Tarotin kitaristi Zachary Hietala soitti bändin mukana pari biisiä,
kunnes Racing Heart päätti Lazy
Bonezin keikan.
Lazy Bonez
Kitarassa Zachary Hietala
Seuraavaksi myrskyn aiheuttamia virtahäiriöitä paikkaamaan
hankittiin aggregaatti. Asennushommissa meni taas tovi, joten
jatkoimme anniskelualueella. Liikuntahallin nurkkassa seisoi kylmäkaappi, joka oli myös pimeänä. Totesin huolestuneena myyjälle, että
tännehän se aggregaatti pitää saada, ettei juomat pääse lämpenemään. Myyjä oli samaa mieltä.
Rozy Dream pääsi aloittamaan kolme varttia myöhässä.
Jylhäsalmi kuulutti bändin turboahdetuksi
Rolling Stonesiksi. Paljon luvattu, mutta ei tuo ihan pieleenkään mennyt. Kolmen
miehen kombossa oli rockin pyhä kolminaisuus: kitara, basso ja rummut. Biisit
olivat juurevaa rokken rollia tyyliin Peer Gunt – AC DC. Eli upposi meikäläisen
musiikkimakuun kuin veitsi vanhaan ihmiseen. Sähkökatkoksista johtuen bändin
setti typistyi puolituntiseksi rypistykseksi, jonka rokkarit vetivät tyhjälle salille. Harvalukuinen yleisö istui tiukasti anniskelualueen puolella. Hyi
meitä.
Rozy Dream
Seuraavaksi lavalle astunut Mira Luoti, PMMP:n toinen
puolisko, kertoi aluksi tulomatkastaan Tervoon. Ulkona myrsky oli yltynyt
sellaisiin mittoihin, että puita kaatui ja maantiellä oli vaaratilanteita. Onneksi
kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut. Miran setin aikana yleisöä uskaltautui jo
lähemmäs lavaa ja jotkut jopa tanssivat. Itse keikka kuulosti Pee-Ämm-Ämm-Pee –mäiseltä,
positiivisessa mielessä. Yleisön vähyys ei näyttänyt Miraa häiritsevän, vaan
hän veti keikan kuin paikalla olisi ollut täysi sali. Encorena coverit
Mustan Paraatin kappaleesta Peilitalo ja Kauko Röyhkän paskakaupunki, jonka
kertosäkeessä Mira laulatti yleisöä. Yleisö lauloi mukana ja
kohteliaisuussyistä jätti huomauttamatta artistille, että Tervo ei ole
kaupunki.
Mira Luoti veti yleisöä lavan eteen
Mira tuli yleisön sekaan tanssitamaan pientä fania, joka mykistyi totaalisesti saamastaan huomiosta.
Verjnuarmu pääsi aloittamaan jo melkein aikataulussa. Ennen
festaria ihmettelin hieman, että bändi oli laitettu illan pääesiintyjäksi. Keikan alussa lavan eteen pakkautunut yleisö osoitti, että valinta oli oikea: Savolainen
metalli uppoaa savolaisiin. Uuden levyn 1808
on loistava biisi ja Kuuvven sylen
syvvyyvessä jo klassikko. Kertosäe menee näin:
Kuuvven sylen syvvyyvessä, mullan alla pimmeyvessä Tänne minut paeskattiin, arkku kiinni naalattiin Kuuvven sylen syvvyyvessä, verj´ pakenoo jo syvämmestä Alla synkän mustan taevaan maot reikijä arkkuun kaevaa
Vaikka
Verjnuarmu osaa hommansa, taitaa savoksi soitettu metalli olla suuremman
menestyksen esteenä. Murre ja musiikkigenre eivät tavoita suurta yleisöä
samalla lailla kuin esim. Lauri Tähkän ”pohojalaasittain” lauletut popiskelmät.
Mutta omassa marginaaligenressään Verjnuarmu on ehdottomasti paras.
Verjnuarmu
Puijon Perkele: pahhuuvven sanansuattaja
Woema: syvvyyksien jylinä
Sähkökatkokset toivat iltaan eksotiikkaa ja hieman
kotikutoisuuden tuntua. Yleisöä oli todella vähän. Illan päätteeksi totesimme,
että taisi olla ensimmäiset ja viimeiset Tervofestin. Yleisökato oli selkeä
viesti siitä, että tällaiselle tapahtumalle ei ole Tervossa tilausta. Sinänsä sääli, koska
live on aina live. Käykää hyvät ihmiset keikoilla jos vain mahdollista. Saatte
vähän sisältöä elämään.
