Penkkiurheilun ystäville joulu tuli tänä vuonna etuajassa: Leijonat voittivat MM-kultaa Bratislavassa, Liverpool otti Champions Leaguen mestaruuden neljäntoista vuoden tauon jälkeen, Kups voitti Suomenmestaruuden ja Huuhkajat pääsevät ensimmäisen kerran jalkapallon EM-kisoihin ensi keväänä.
Tälle vuodelle toiveet ovat siis toteutuneet yli odotusten. Kirjoitin pukille kirjeen ensi vuotta silmällä pitäen: Rakas Joulupukki
Suomen mäkihyppy on aivan perseestä. Tarkoitan että sieltä ja syvältä. Tämän alennustilan takia Janne Ahonenkin kääntyisi haudassaan, ellei sattuisi olemaan elossa. No Matti Nykästä varmasti v***ttaa pilven reunalla. Voisitko joulupukki tuoda meidän hyppääjille kovan paketin tekniikkaa ja pari pehmeää paketillista onnea. Ja jos hypyt ei tästä parane, tuo niille vuoden päästä risuja.
Matti Nykänen astumassa armeijan palvelukseen. 1984 Kuvaaja: Kai Honkanen. www.Finna.fi
Suomen kestävyysjuoksu on aivan hanurista. Juha Väätäisen, Lasse Virenin, Kaarlo Maaningan ja Martti Vainion jälkeen ei ole ollut kuin yksittäisiä valonpilkahduksia: joku maratonvoitto ja keskimatkan mestaruus mutta siinä kaikki. Voisitko joulupukki tuoda kestävyysjuoksijoille hullunkiiltoa silmään ja korkeanpaikanleirillä rehellisin keinoin hankittua happirikasta verta suoniin. Minulle riittää, jos joku suomalainen juoksee ensi keväänä Tokiossa kultaa sekä viidentuhannen että kymmenentuhannenmetrin juoksussa. Ihan niin kuin Lasse aikoinaan. Ja voihan siihen päälle lätkäistä vielä Maratonin olympiavoiton. Onnistuihan se Paavo Nurmeltakin.
Suomi-Ruotsi yleisurheilun maaottelu Stadionilla. Lasse Viren johtaa. Kuva:
1980 Helsinki Valokuvaaja: Pasanen Reijo. www.Finna.fi
Kuopio Kalpa konttaa pahasti. Jotain tartteis tehdä ja nopeasti. Voisitko joulupukki tuoda Kalpalle pari kentällistä maailmanluokan tähtihyökkääjiä ja pari kivenkovaa pakkiparia. Heitä siihen mukaan vielä valmentaja Jukka Jalonen, että saadaan oikein iso ralli päälle. Mulle riittää, että toukokuussa Niiralanmontun kattoon ripustetaan SM-liigan mestaruusviiri.
Satakunnan kansa 7.2.1949. Kuvaaja Sven Raita. www.Finna.fi
Ja lopuksi sitten tämän Kuopion murheenkryyni ja häpeäpilkku, eli Mölymäen Savon Sanomat Areena. Hallitsevalla suomenmestarilla on koko Veikkausliigan surkein kotiareena. Vain yhdellä puolella kenttää on katettu katsomo ja toisella puolella aurinkokatsomoksi ristitty puupenkkihökötys. Ai että hävettää! Voisitko joulupukki käydä muutaman kuopiolaisen isorikkaan taskuilla ja tuoda puuttuvat miljoonat uuden jalkapallostadionin rakentamista varten. Kyllä niitä raharikkaita täältä löytyy. Ja voithan sinä piipahtaa tullessas vaikka Siilinjärven kautta. Siellä asuu tätä nykyä 50 kappaletta Eurojackpot-miljonäärejä. Luulis heidän sukanvarresta jotain löytyvän.
Vastaan ennen kuin ehditte kysyä, että ei. Rouva ei laittanut minua ulkoruokintaan vaan lähdin vapaaehtoisesti. Suomen Latu ry mainosti netissä "Nuku yö ulkona" tapahtumaa Tiilikkajärven kansallispuistossa ja pyysin poikaa mukaan telttailemaan. Elokuisena lauantaina pakkasimme rinkat ja suuntasimme kokan kohti Rautavaaraa.
Tiilikkajärven kansallispuisto sijaitsee Ylä-Savossa Rautavaaralla. Kartta: Luontoon.fi
Tarkemmin ajatellen vaimo kyllä ehdotti minulle tätä sanoen: toi on ihan sun juttu. Hän ei kuitenkaan itse ilmoittautunut mukaan. Onko tässä sittenkin joku viesti rivien välissä: nuku yösi ulkona...
Miksun kanssa reissussa, jälleen kerran
Tiilikkajärven eteläpuoli on tuttu parin vuoden takaa. Postasin reissusta tässä. Tällä kertaa suuntasimme Pohjoisniemelle ja tarkemmin ottaen Kosevaan, jossa on maastoleirintään sopivat fasiliteetit: puucee, liiteri ja tulipaikka.
Koseva
Puuceen säppinä oli veikeä puuhauki.
Kenttäkeittiö.
Kosevan telttakylä.
Paikalle saapui parikymmentä telttakuntaa lapsiperheitä ja vanhempaa porukkaa. Päivä oli rento. Paistoimme nuotion ääressä makkaraa, kävimme kävelemässä niemen kärjessä ja Miksu kävi uimassa.
Pohjoisniemen kärki. Etelässä oleva Kalmaniemi on vain parinsadan metrin päässä. Järvi on kuulemma niin matala, että yli pääsee kahlaamalla. Jäi kokeilematta.
Miksu testaa järviveden lämpöä.
Niemen kärkeen saapui kaksi kaverusta, jotka olivat liikkeellä kanooteilla. He kertoivat, että Tiilikkajärven etelärannalla Venäjänhiekalla majoittui samaan aikaan satakunta opiskelijaa telttoineen ja meno oli hieman railakkaampaa kuin meillä.
Tämä olisi ollut mielenkiintoinen nähtävyys. Täyssinän rauha solmittiin Ruotsin ja Venäjän välillä 18. toukokuuta 1595 Täyssinässä Venäjällä. Uusi valtakuntien välinen raja kulki halki Suomen ja merkittiin maastoon rajakivillä. Tämä rajakivi sijaitsee keskellä järveä.
Rajakivi on jossain tuolla. Olisi tarvittu venettä.
Yö oli säkkipimeä mutta kohtuullisen lämmin. Makuupussissa tarkeni hyvin. Tosin ohuella makuualustalla nukkuminen kostautui jälkikäteen ja lonkka kipuili kunnolla. Ensi kerralla pitää ottaa pehmustetta mukaan. Jenkkakahvat eivät yksistään riitä patjan korvikkeeksi.
Niemellä on useita upeita hiekkarantoja.
Aamunuotiolla pääpuheenaihe oli Siilinjärvelle osunut Eurojackpotin päävoitto: Viidenkymmenen hengen porukka voitti yhteensä huikeat 92 miljoonaa euroa! Porukkakuponki oli tehty paikallisessa K-Supermarketissa ja joku tiesi kertoa, että yhteensä seitsemän työntekijää irtisanoi itsensä voiton jälkeen. 1,8 miljoonaa on jo sellainen potti, että työnteko ei välttämättä enää maistu.
Meidän porukka tuumasi, että tällä leirillä ei taida olla yhtään miljonääriä. Vanhemmat miehet heittivät toisilleen savolaista herjaa:
- Vuan ootko sinä voittanut, kun noin hövelisti tarjoat muille kahvia?
- Näytäppä, onko sulla repussa kultainen kuksa!
Meikäläinenkin uskalsi aamu-uinnille. Vesi ei ollut niin kylmää kun pelkäsin.
Kävellessämme rinkka selässä vaivaiset kaksi kilometriä parkkipaikalta telttapaikalle huomasin, että kuntoni on päässyt pahasti rapistumaan. Siitä heräsi ajatus, että tarttis tehdä jotain. Nykyään PT:t ovat kuulemma suosittuja. Semmoinen henkilökohtainen apu, joka auttaa liikunnassa ja urheilusuorituksissa. Lämpenin aiheelle ja kyselin tutuilta kokemuksia, kunnes tajusin käsittäneeni asian "vähän" väärin. PT on lyhenne personal trainerista, ei personal trailerista.
Mutta kyllä personal trailer varmaan telttayön voittaisi.
Eurojackpotissa ei lykästänyt, joten piti lähteä lauantaina töihin. Eipä sillä, että tekisin töitä rahasta. Lähinnä vain rakkaudesta lajiin...(just joo). Mutta jos jättipotti sattuu kohdalle, suunnittelen varalle To do -listan. Kun poikani näkee tämän kirjoituksen, saan taas huutia haaveilemisesta. "Lottopottia ei tule koskaan. Sun pitää tehdä haaveista totta, eikä vain odottaa jotain onnenpotkua".
Totta. Mutta JOS se jättipotti sattuisi kohdalle, niin...
Mitä sitten tapahtuisi? Kädessä lottokuponki, edessä telkkarin arvonnan tulos, päässä tyhjää lyövä ajatus että se oli siinä. Tämän kaiken sisäistäneenä repeäisin sponttaanisti taputtamaan, ryhtyisin juhlan kunniaksi tiputtamaan (tipattomasta tammikuusta huolimatta) ja myöhemmin yöllä tubettamaan. Tubettamista kadun aamulla katkerasti, mutta silloin se on jo myöhäistä. Juuri aloittamani "Lottovoittaja avautuu" -tubekanava on saanut jo tuhansia tilaajia ja iltapäivälehtien lööpeissä kerrotaan, miten tavis meni miljoonista sekaisin ja paljasti synkimmät salaisuutensa Youtubeen ladatulla videolla.
Mutta pitäähän sitä hyvää jakaa myös ympärille. Kun raha ei ole esteenä, palkkaan Lords of the Dance -ryhmän kotiin esiintymään. Mikä voisi piristää paremmin, kuin yläkerrasta/alakerrasta/seinän takaa kuuluva, toista tuntia jatkuva yhtäjaksoinen steppaaminen. Ei tarvitse kiittää kerrostalonaapurit, olette sen ansainneet.
Vakavammin ajateltuna toteuttaisin pitkäaikaisen haaveeni kävellä Camino de Santiagon pyhiinvaellusreitin Ranskan rajalta Espanjan Santiago de Compostelaan. Matkaa kertyy vähän reitistä riippuen 600 - 800 km, eli vaellukseen pitää varata pari kuukautta aikaa. Mutta hetkinen: mitä ateisti tekee pyhiinvaellusmatkalla? Hyvä kysymys. Minulle tuohon ei liity mitään uskonnollista. Itse kokemus on varmasti ainutlaatuinen, ja jos vaeltaessa oppii jotain uutta / saa oivalluksia omasta itsestä, se kaikki on plussaa.
Tuorein tehtävä To Do -listalla on myös Espanjassa. Tästä kuulin vasta pari viikkoa sitten. Madridista n. 150 km pohjoiseen, lähellä Burgosia, sijaitsee Sad Hillin hautausmaa. Ympyrän muotoisella hautausmaalla on n. 5000 hautaa. Hautausmaa on erikoinen: se rakennettiin vuonna 1966, eikä haudoissa ole yhtäkään vainajaa. Sad Hill toimi lavasteena Sergio Leonen Hyvät, Pahat ja Rumat -elokuvan loppukohtauksessa.
Vuonna 1966 Espanja oli diktatuuri, jota hallitsi kenraali Franco. Sergio Leonen kuvausryhmä löysi sopivan kuvauspaikan ja Francon armeija auttoi hautausmaan rakentamisessa. Lopputulos on häkellyttävän hieno, kuten alla olevasta filmipätkästä näkyy. Luulin pitkään, että kyseinen kohtaus on kuvattu oikealla hautausmaalla, kunnes tutkin asiaa tarkemmin netistä ja törmäsin tähän englanninkieliseen artikkeliin: The Good, the Bad and the Ugly's graveyard comes back from the dead.
Hautausmaa sai levätä 50 vuotta unohduksissa, kunnes joukko elokuvan faneja päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja entisöi Sad Hillin alkuperäiseen asuun. Urakassa kesti kaksi vuotta ja nyt hautausmaa on yksi Sergio Leone -fanien pyhiinvaelluspaikoista. Paikalla järjestetään erilaisia tapahtumia, kuten Hyvät, Pahat ja Rumat leffan uudelleen näytelty kliimaksi, jossa Clint Eastwoodin Hyvä, Lee Van Cleefin Paha ja Eli Wallachin Ruma ottivat mittaa toisistaan. Jos voisin, näyttelisin ehdottomasti Clintin Hyvää. Ihan vain siksi, että en ole paha enkä omasta mielestäni juuri rumakaan.
To do -listalle pääsee myös yksi Amerikan reissu. Kaverini Jake kävi vaimonsa kanssa Yhdysvalloissa kiertämässä kansallispuistoja 50-vuotispäivien merkeissä. Kuvat paikanpäältä ovat niin hienoja, että halusin heti viedä vaimon samoihin maisemiin. Tosin vaimo on vielä avovaimo, joten ehkä tuo status pitäisi päivittää lottovoiton jälkeen. Mutta sitten pitääkin miettiä, millä motiivilla naimisiin mennään. Onko avovaimo sittenkin vain rahojeni perässä? Onko tässä kymmenen vuoden yhteiselon aikana jäänyt jotain huomaamatta? Miljonääri ei voi olla koskaan liian varovainen.
Marraskuun alussa kävimme Krakovassa. Seuraavat postaukset kertovat tästä matkasta. Mutta ensin kuivaa faktaa:
Kaupungin historia ulottuu 1000-luvun alkuun, jolloin Krakovan hiippakunta perustettiin. Ensimmäisen kerran Krakova julistettiin pääkaupungiksi vuonna 1038. Välillä tataarit tekivät tuhojaan, mutta kaupunki rakennettiin uudelleen ja se toimi Puolan pääkaupunkina aina vuoteen 1596 asti. Kaupunki säilyi maailmansodissa lähes ehjänä ja vuonna 1978 Unesco otti Krakovan vanhankaupungin maailmanperintölistalle. Nykyisin Krakovassa asuu 760.000 asukasta ja se on Varsovan jälkeen Puolan toiseksi suurin kaupunki.
Majoituspaikkamme Apartwawel
Saavuimme puolenpäivän jälkeen Krakovaan Norwegianin siivin ja nousimme lentokentältä kaupunkiin menevään junaan. Juna on edullinen ja kätevä tapa matkustaa Johannes Paavali II:n kansainväliseltä lentokentältä Krakovaan. Siirtymä kestää 17 minuuttia ja kustantaa 9 zlotia (n. 2,25 €). Marraskuiseksi päiväksi ilma oli harvinaisen lämmin, + 14. Normaalisti marraskuun keskilämpö Etelä-Puolassa on n. + 2. Meitä onnisti säiden suhteen, sillä lämmintä ja auringonpaistetta riitti koko matkan ajaksi.
Otimme etukäteen selvää rahanvaihdosta ja päädyimme nostamaan käteistä automaatista. Automaatteja löytyy joka paikasta ja ensimmäinen käteisnosto tehtiin lentokentällä. Vaihtokurssi 1 € = 3,88 Zloty. Junamatkan jälkeen päätimme nostaa loputkin matkarahat Krakovan juna-aseman automaatista. Päivän mittaan selvisi, että Krakovan vanhassa kaupungissa on useita valuutanvaihtopisteitä, joissa vaihtokurssi oli 1 € = 4,10 Zloty. Tosin tämä kurssi koski käteisen vaihtoa euroista zloteihin, eikä meillä ollut käteistä. Eli se siitä.
Minulla on ristiriitainen suhde Puolan Zlotyyn: Numismaatikko minussa pitää siitä, että mailla on oma valuutta, mutta turistina rahanvaihto ja kurssit aiheuttavat päänvaivaa. 1 Zloty = 0,38 €
Varasimme huoneiston etukäteen Apartwawelin kautta. Vaimo soitti juna-asemalta yhteyshenkilölle ja totesi puhelun jälkeen, ettei tajunnut puolalaisen naisen puhetulvasta muuta kuin "coming soon, fifteen minutes". Siinä olikin kaikki olennainen. Majoituspaikalle oli rautatieasemalta n. kilometri, joten ei muuta kuin matkalaukut kantoon ja kävelemään.
Huoneisto kolmeksi yöksi, 121 €
Huoneisto sijaitsi kerrostalossa pienen kujan varrella, kävelymatkan päässä vanhan kaupungin keskustasta. Yhteyshenkilö selvitti aluksi ovikoodien toiminnan ja avasi sitten asuntomme oven. Oven takaa paljastui siivooja, joka oli vielä täydessä työn touhussa ja suihkutteli ilmanraikastajaa huoneen nurkkiin. Lattia kiilteli märkänä pesun jäljiltä. "Will be ready just a minute". Nyökkäsimme hyväksyvästi. Sillä aikaa, kun siivooja viimeisteli huoneen, maksoin naiselle käteisellä 520 Zlotia (121 €). Tuohon hintaan saimme kolmeksi yöksi asunnon jossa oli sänky, pieni keittiö, jääkaappi, liesi, vedenkeitin, tv, wc ja suihku. Ihan mukavan kokoinen ja juuri sopiva meidän tarpeisiin. Verhot peittivät ikkunoita, joiden takana oli vain autio sisäpiha.
Vessan erikoisuus oli hanat: Kylmä vesi tuli vasemmalle käännettäessä ja lämmin oikealle. Kun aluksi käänsi hanaa vasemmalle tuntui, ettei tähän taloon tule lämmintä vettä ollenkaan! Insinöörin erikoinen, muualla hanat toimivat kuten Suomessa.
Kun pääsimme viimein liikkeelle, kello oli jo 16 ja aurinko painui mailleen. Kävelimme reilun puolen kilometrin matkan vanhan kaupungin keskusaukiolle, Rynek Glownylle. Se on valtava, 200 x 200 metriä kokoinen alue, joka rakennettiin jo vuonna 1257. Aukion keskellä sijaitsee 1500-luvulla rakennettu, renesanssityylinen Verkahalli: kauppahalli täynnä käsityö- ja matkamuistomyymälöitä. Prinsessa Ruususmaiset hevoskärryt odottavat aukion reunalla pitkässä letkassa kuin taksit konsanaan. Kysyin kyydin hintaa ja kuskinpenkillä istuva nainen teki tarjouksen:
"400 Zloty. But You can get tour to castle for 200 zloty and old town is free."
Olisimme siis saaneet ajelun vanhasta kaupungista kuninkaanlinnaan puolella hinnalla. 50 euroa oli kuitenkin meidän lomabudjetille liian kova hinta, joten jätimme väliin.
Kaupungintalon torni 1300-luvulta. Itse kaupungintalo vaurioitui tulipalossa ja itävaltalaiset purkivat sen pois 1800-luvun alussa, kun Krakova oli osa Itävalta-Unkarin keisarikuntaa.
Puola on syvästi uskonnollinen maa. Kansasta 87 % on katolilaisia. Vanhassa kaupungissa on kirkkoja melkein joka korttelissa ja uskonnolliset patsaat ovat yleisiä katukuvassa.
Hevoskärryajelu 400 Zlotya
Ensimmäinen kosketus puolalaiseen keittiöön: Cafe Camera
Keskiviikkona klo 16 ei ollut ravintolassa ruuhkaa
Ravintolan teemana oli Hollywood -elokuvat
Pierogeja, eli slaavilainen keitinpiirakka. Otimme kahdella täytteellä: lihatäytteinen oli hyvää, pinaatti ihan ok. Annoksen hinta 17 Zlotia (n. 4,25 €)
Jälkiruokana omenapiirakkaa jäätelöllä ja kermavaahdolla sekä puolalainen juustokakku. HInnat näissäkin n. 15 Zlotia per annos.
Ruokailun jälkeen kävelimme verkahallin läpi ja jatkoimme Grodzkaa (keskuskatu) pitkin aina kuninkaanlinnalle asti. Krakovan vanha kaupunki on mukavan kompakti alue, jossa pärjää hyvin jalkaisin. Matkan varrella on monenkirjavaa putiikkia ja historiallisia rakennuksia.
Verkahalli. Todella upea rakennus, joka jakaa keskusaukion kahtia
Verkahallin sisällä on markkinakojuja ja -tiskejä täynnä käsitöitä ja turistirihkamaa
Ilta pimeni jo klo 16, joten valokuvaaminen jäi tältä päivältä vähiin.
Suomi mainittu: Nightwish esiintyi parin viikon päästä 17.11. Krakovan Tauron areenalla.
Paluumatkalla kävimme katsomassa Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkkoa, jonka edustalla mainostettiin illan kirkkokonserttia. Hetken mielijohteesta ostimme liput klassiseen konserttiin. Meillä on kirkkokonserteista hyviä kokemuksia aikaisemmilta reissuilta (mm. Riika) ja konsertin aikana on myös hyvä tilaisuus nähdä itse kirkkorakennus sisältäpäin.
Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkko
Valmistauduimme parin tunnin päästä alkavaan konserttiin käymällä oluella. Löysimme baarin, jonne pääsi kävelemällä kivirakennuksen sisälle vievää käytävää ja laskeutumalla sitten portaat alas maan alle. Alhaalla odotti komea, keskiaikaiseen kellariin rakennettu baari. Matkan aikana kävi ilmi, että samanlaisia kellaribaareja on vanhassa kaupungissa pilvin pimein. Ei ehkä kuitenkaan niin paljon kuin kirkkoja. Kirkkoja Krakovassa on 120!
Puolalainen olut on halpaa ja hyvää. Hinnat liikkuvat 1,25 € - 3 € välillä per tuoppi
Kellaribaari, jossa saimme hyviä vinkkejä
Kysyin tiskin takana seisovalta baarimikolta, onko Krakovassa rockbaareja. Kaveri mietti hetken:
"That's a difficult question. I have been in one rock bar after 4 am. My friend took me there and it was bit dangerous."
Okei, ei semmoiseen paikkaan. Kesken kaiken puhelin soi ja kaverin piti vastata. Ajattelin, että keskustelu oli siinä, ja palasin pöytään vaimon luokse. Hetken päästä kaveri tuli kuitenkin perässä ja kertoi meille vanhan kaupungin menomestoista. Annoin hänelle turistikartan ja hän esitteli paikkoja, joissa kannattaa käydä ja joita kannatti välttää. Uskomattoman avulias nuorimies! Eniten hän suositteli Florianska kadulla sijaitsevaa Klub Spotem Deluxea. Paikka on sisustettu kommunistiajan tyyliin ja baarissa soi 70- ja 80-luvun musiikki. Baarimikko vinkkasi myös, että olut on siellä paljon halvempaa. Kiitimme neuvoista ja kiirehdimme vielä Deluxeen ennen konserttia.
Klub Spotem Deluxe. Sisäänheittäjä antoi meille alennuskupongit, joilla saimme tuopin 5 Zlotylla (1,25 €)
Paikka oli todella retro. Musiikkina Queen, David Bowie ja Boney M.
Punaiset nahkasohvat suoraan 70-luvulta
Oli pakko ottaa seinätapeteista pari lähikuvaa. Hillitön kuosi!
Oli niin aikainen ilta, että baarissa ei ollut vielä muita.
Pubin jälkeen sitten kirkkoon. Klassinen konsertti alkoi klo 20 ja kesti tunnin. Esiintyvään orkesteriin kuului kolme viulistia ja kaksi sellistiä sekä vaihtelevat solisti- ja soittajavieraat. Välillä pianisti kävi panemassa parastaan ja trumpetisti soitti aarian trumpetille. Eniten liikutusta aiheutti viulistien, sellojen ja kitaristin esittämä kappale Rodrigo Concierto de Aranjuez - Adagio. Herran jestas, pala nousi kurkkuun! Niin vain ateisti taas herkistyi kirkossa.
Paluumatkalla majoitukseen kävimme vielä muutamassa myymälässä. Eräässä levykaupassa parrakas vanhamies kysyi, mistä olemme. Kun hän kuuli vastauksen, hänen kasvonsa alkoivat säteillä:
- Aaah Finland! Nightwish! Children of Bodom!
- Him, lisäsin hänen listaan hymyille.
Tämä päivä oli täynnä iloisia kohtaamisia, elämyksiä ja hienoja nähtävyyksiä. Seuraavana päivänä odotti jotain aivan muuta. Aamulla klo 8.00 meidät hakee auto, joka vie opastetulle kierrokselle Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille. Edessä on mielenkiitoinen mutta raskas päivä.
