Eurojackpotissa ei lykästänyt, joten piti lähteä lauantaina töihin. Eipä sillä, että tekisin töitä rahasta. Lähinnä vain rakkaudesta lajiin...(just joo). Mutta jos jättipotti sattuu kohdalle, suunnittelen varalle To do -listan. Kun poikani näkee tämän kirjoituksen, saan taas huutia haaveilemisesta. "Lottopottia ei tule koskaan. Sun pitää tehdä haaveista totta, eikä vain odottaa jotain onnenpotkua".
Totta. Mutta JOS se jättipotti sattuisi kohdalle, niin...
Mitä sitten tapahtuisi? Kädessä lottokuponki, edessä telkkarin arvonnan tulos, päässä tyhjää lyövä ajatus että se oli siinä. Tämän kaiken sisäistäneenä repeäisin sponttaanisti taputtamaan, ryhtyisin juhlan kunniaksi tiputtamaan (tipattomasta tammikuusta huolimatta) ja myöhemmin yöllä tubettamaan. Tubettamista kadun aamulla katkerasti, mutta silloin se on jo myöhäistä. Juuri aloittamani "Lottovoittaja avautuu" -tubekanava on saanut jo tuhansia tilaajia ja iltapäivälehtien lööpeissä kerrotaan, miten tavis meni miljoonista sekaisin ja paljasti synkimmät salaisuutensa Youtubeen ladatulla videolla.
Mutta pitäähän sitä hyvää jakaa myös ympärille. Kun raha ei ole esteenä, palkkaan Lords of the Dance -ryhmän kotiin esiintymään. Mikä voisi piristää paremmin, kuin yläkerrasta/alakerrasta/seinän takaa kuuluva, toista tuntia jatkuva yhtäjaksoinen steppaaminen. Ei tarvitse kiittää kerrostalonaapurit, olette sen ansainneet.
Vakavammin ajateltuna toteuttaisin pitkäaikaisen haaveeni kävellä Camino de Santiagon pyhiinvaellusreitin Ranskan rajalta Espanjan Santiago de Compostelaan. Matkaa kertyy vähän reitistä riippuen 600 - 800 km, eli vaellukseen pitää varata pari kuukautta aikaa. Mutta hetkinen: mitä ateisti tekee pyhiinvaellusmatkalla? Hyvä kysymys. Minulle tuohon ei liity mitään uskonnollista. Itse kokemus on varmasti ainutlaatuinen, ja jos vaeltaessa oppii jotain uutta / saa oivalluksia omasta itsestä, se kaikki on plussaa.
Tuorein tehtävä To Do -listalla on myös Espanjassa. Tästä kuulin vasta pari viikkoa sitten. Madridista n. 150 km pohjoiseen, lähellä Burgosia, sijaitsee Sad Hillin hautausmaa. Ympyrän muotoisella hautausmaalla on n. 5000 hautaa. Hautausmaa on erikoinen: se rakennettiin vuonna 1966, eikä haudoissa ole yhtäkään vainajaa. Sad Hill toimi lavasteena Sergio Leonen Hyvät, Pahat ja Rumat -elokuvan loppukohtauksessa.
Vuonna 1966 Espanja oli diktatuuri, jota hallitsi kenraali Franco. Sergio Leonen kuvausryhmä löysi sopivan kuvauspaikan ja Francon armeija auttoi hautausmaan rakentamisessa. Lopputulos on häkellyttävän hieno, kuten alla olevasta filmipätkästä näkyy. Luulin pitkään, että kyseinen kohtaus on kuvattu oikealla hautausmaalla, kunnes tutkin asiaa tarkemmin netistä ja törmäsin tähän englanninkieliseen artikkeliin: The Good, the Bad and the Ugly's graveyard comes back from the dead.
Hautausmaa sai levätä 50 vuotta unohduksissa, kunnes joukko elokuvan faneja päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja entisöi Sad Hillin alkuperäiseen asuun. Urakassa kesti kaksi vuotta ja nyt hautausmaa on yksi Sergio Leone -fanien pyhiinvaelluspaikoista. Paikalla järjestetään erilaisia tapahtumia, kuten Hyvät, Pahat ja Rumat leffan uudelleen näytelty kliimaksi, jossa Clint Eastwoodin Hyvä, Lee Van Cleefin Paha ja Eli Wallachin Ruma ottivat mittaa toisistaan. Jos voisin, näyttelisin ehdottomasti Clintin Hyvää. Ihan vain siksi, että en ole paha enkä omasta mielestäni juuri rumakaan.
To do -listalle pääsee myös yksi Amerikan reissu. Kaverini Jake kävi vaimonsa kanssa Yhdysvalloissa kiertämässä kansallispuistoja 50-vuotispäivien merkeissä. Kuvat paikanpäältä ovat niin hienoja, että halusin heti viedä vaimon samoihin maisemiin. Tosin vaimo on vielä avovaimo, joten ehkä tuo status pitäisi päivittää lottovoiton jälkeen. Mutta sitten pitääkin miettiä, millä motiivilla naimisiin mennään. Onko avovaimo sittenkin vain rahojeni perässä? Onko tässä kymmenen vuoden yhteiselon aikana jäänyt jotain huomaamatta? Miljonääri ei voi olla koskaan liian varovainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti