Flat Earth, Henry's Pub Kuopio 22.12.2018

On aika kuumottavaa nähdä uusi bändi uransa alkutaipaleella, ensimmäisen levyjulkaisun jälkeisellä keikkakiertueella. Olennainen ero aloitteleviin pumppuihin on se, että Flat Earthin jäsenet ovat jo pitkän linjan rokkareita. Vokalisti Anthony Pikkarainen vaikuttaa kulttibändi Polanskin keulahahmona, basisti Niclas Etelävuori on ex-Amorphis ja kitaristi Linde Lindström sekä rumpali Gas Lipstick Himin alkuperäisiä jäseniä. Ei siis mitään eilisen teeren poikia, mutta uuden edessä yhtä kaikki.

Kuuntelin debyyttialbumia None for One ennen keikkaa. Aloitusraita Subhuman kulkee Amorphisin jalanjäljillä. Blame flirttailee himimäisellä riffillään... Hetkinen. Eihän tätä näin voi kuunnella! Nettilööppi "Himin ja Amorphisin entisten jäsenten uudesta bändistä" oli palanut alitajuntaani ja vei ajatukset harhaan. Totta sekin, että jokaisella on menneisyys, mutta kyllä Flat Earth on oikeasti uusi bändi. Pääsin testaamaan heidän livekuntoaan Kuopion Henry's Pubissa paria päivää ennen jouluaattoa.

Kitaristi Linde Lindström

Keikan aloitti levyn avausraita Subhuman, joka kuulosti vielä jykevämmälle kuin levyllä. Lupaavaa! Harmi vain, että Henkkaan oli vaivautunut vain kourallinen maksanutta yleisöä. Liekö sitten tuleva joulu ja vielä kohtuullisen tuntematon bändi aiheuttaneet yleisökatoa. En antanut tämän haitata, vaan syvennyin illan keikkaan.

Setissä seurasivat Limelight ja Blame, kunnes debyyttilevyn nimibiisi sytytti Henkan liekkeihin. None for One lunasti yleisön odotukset ja marssi niin vastustamattomasti, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin liittyä marssiin mukaan. Kertakaikkiaan upea veto! None for Onessa on klassikon aineksia ja veikkaan, että biisi pysyy settilistalla vielä pitkään, ellei jopa vakiinnuta asemansa keikkaillan pakollisena hittinä.

Ennen Given Timea rumpali Gas Lipstick kertoi, että tänä iltana kappale on omistettu Tarotin edesmenneelle kollegalle, rumpali Pecu Cinnarille. Erittäin tyylikäs ele, joka tietenkin upposi kuopiolaisyleisöön. Itse biisi on herkkä balladi, jonka tahdissa voi rauhoittua ja keinua hiljaa puoliso kainalossa. Tällaisiakin hetkiä tarvitaan rankan rockin sekaan.

Basisti Niclas Etelävuori

Seuraavina tulivat Noble Swine ja Freedoom. Ennen Bluntia Anthony teki synnintunnustuksen ja totesi, että hän on varastanut biisin Neil Youngilta. "Toivottavasti hän ei koskaan huomaa".
Meikäläiselle kaunismelodinen Blunt meni täydestä kuin väärä raha. Mitähän mestari itse tykkäisi? Neil tuskin tulee kuulemaan kappaletta, mutta näin someaikana kaikki on tietenkin mahdollista. Never say never.

Kultakurkku Anthony Pikkarainen

Keikan lopussa Flat Earth soitti hitin Cyanide. Koukuttava ralli, joka putosi Henkan harvalukuiseen yleisöön hyvin. Biisien välissä Anthony hauskuutti faneja ihmettelemällä ääneen: "Ei me odotettu, että teitä on näin paljon!" Illan päättänyt The Glow vei tunnelman vielä kultaiselle 70-luvulle, jolloin rock, rauha ja rakkaus kukoistivat. Kaunista ja mukavan nostalgista.

Flat Earthin muusikot ovat konkareita, ja varsinkin Himin kaksikko on tottunut soittamaan maailmalla loppuunmyydyille areenoille. Miltähän heistä tuntuu "aloittaa alusta": uusi bändi, uudet biisit, ensimmäinen kiertue ja puolityhjä Henry's Pub. Bändissä on pontentiaalia ja kun jututin keikan jälkeen laulaja Anthonya, hän osoittautui sympaattiseksi kaveriksi. Toivotan heille kaikkea hyvää tulevaisuudessa. Jos Flat Earth onnistuu breikkaamaan, voin kehua nähneeni bändin aivan heidän uran alkutaipaleella.

Rockbändit taitavat elää kovia aikoja. Rap hallitsee markkinoita ja vaikka suomalaiset ovat metallikansaa, nuorison kosiskelu rehellisellä rockilla voi olla vaikeaa. Nuoriso on kuitenkin musiikin suurkuluttajia ja massaa, joka tuo palkan muusikoiden kukkaroon. Mutta turha tuota on tällaisen keski-ikäisen, kaljuuntuvan rokkarin surkutella. Pitää vain kantaa oma kortensa kekoon ja käydä keikoilla aina, kun jotain mielenkiintoista ilmestyy kotikulmille. Kuten Flat Earth.