Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rikos. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rikos. Näytä kaikki tekstit

perjantai 8. huhtikuuta 2022

Going Backwards

This Depeche Mode song and video seems to be more relevant than ever nowardays. Russian horrifying attack has turn back the clock. 2022 is like 1939 once again.


What does Putler want? Same as Hitler before: country that is superior and makes all the other nations slaves under their rule. Putler should have read history because it teach us, that every dictator will meet his end sooner or later. And that will be truly the victory day of the civilized world.


Slava Ukraini! Stay strong.



sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Joulukalenteri 1. luukku: Tein joulupukista rikosilmoituksen


En olisi halunnut aloittaa tätä joulukalenteria näin synkissä merkeissä. Kun tajusin kauhean totuuden, en voinut enää vaieta. Pääsin joulupukin jäljille puhtaasti nerokkaan päättelykykyni ansiosta. Elemantery my dear Watson, kuten Sherlock Holmes aikoinaan totesi. Ilman Postin lakkoa rikollinen toiminta olisi saattanut jatkua vielä hamaan tulevaisuuteen.

Kun postilaiset menivät lakkoon, kirjeet ja paketit lakkasivat kulkemasta. Tämä herätti huolen, miten joululahjojen käy. Saapuvatko paketit perille ajallaan? Onko joulurauha menetetty? Sitten hoksasin, että eihän posti kuljeta joululahjoja vaan ne jakaa joulupukki. Pukki kulkee aattona ympäri maailman porojen ja tonttujen kanssa pitämässä huolen, että jokainen saa lahjansa ajallaan. Ovelta ovelle ja vielä aivan ilmaiseksi... Ei mutta HETKINEN!


Jos postilaisilla ei ole varaa palkanleikkauksiin, miten joulupukilla on varaa kuljettaa lukemattomia paketteja ympäri maailmaa ILMAISEKSI? Miten ihmeessä se on mahdollista? Millä pukki elää? Onko joulupukilla jotain salaisia busineksia, joilla hän rahoittaa aattoillan urakan? Tietävätkö tontut niistä? Tietääkö verottaja?

Johtopäätös: koko joululahjaruletti on pelkkää teatteria, jonka suojassa pukki suorittaa rahanpesua. Rahanpesuun liittyy myös laiton lapsityövoiman käyttö. Tontut ovat selvästi tekoparroilla naamioituja alaikäisiä, jotka raatavat alipalkattuna pukin hikipajoissa tehden pikku kätösillään tavaroita, joista osan pukki myy pimeillä markkinoilla tienaten miljoonia.

Lisäksi tonttulapset pakotetaan suorittamaan urkintaa ja salakuuntelua tavallisten ihmisten kodeissa ja raportoimaan suoraan pukille. Nämä menetelmät on kopioitu suoraan KGB:n ja Stasin oppikirjoista. Jonkun täytyy pelastaa nuo lapsiparat psykopaattisen pukin kynsistä. Se joku olen minä.

Tein siis rikosilmoituksen ja joulupukki on nyt tutkintavankeudessa. Jos pukki ei käy aattona tai vaihtoehtoisesti laskuttaa käynnistään normaalin pakettirahtihinnan, tiedätte ketä kiittää. Eipä kestä

Kuvat: Pixabay.com

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Kirje Peltipoliisilta

*********

Viime perjantaina köröttelimme kohti Oulua, kun Vieremän kohdalla välähti. Vaimo aloitti välittömästi katkeran sadattelun:

- Sakot tuli. En seurannut nopeusrajoituksia ja ajoin ylinopeutta kameraan. Voi ...........


Peltipoliisi lähestyi minua sähköisellä kirjeellä jo maanantaina. Netposti liikkuu sata kertaa nopeammin kuin etanaposti. Kirjeessa todettiin, että nopeusrajoitusrikkomus oli olosuhteet huomioon ottaen vähänen, joten selvisimme kirjallisella huomautuksella. Huomautus tuli minulle, koska olen ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja. Helpotuksen huokaus.

Hetken asiaa pohdittuani minuun iski yllättävä kiukunpuuska. Minkä takia tuo huomatus tuli minulle, vaikka rikkomuksen tekijä oli vaimoni? Okei, olen ajoneuvon omistaja mutta so what! Jos joku lainaa vaikka selkäreppuani, tunkee sen kaupassa täyteen viihde-elektroniikkaa ja ryntää ulos maksamatta, niin en kai minä ole repun omistajana vastuussa rikoksesta? En hitossa!

Sitten mietin skenaariota, jossa meikäläinen on harras uskovainen ja kuusitoistahenkisen perheen perheenisä. Pihassa seisoo minibussi, jota käyttävät minä, vaimo ja kymmenen täysikäistä poikaa. Viikonloppuisin auto on kovassa käytössä ja pojat ajavat kukin vuorollaan ylinopeutta peltipoliisiin. Maanantaisin virkavalta lähettää minulle nipun sähköisiä sakkolappuja. Voiko jossain vaiheessa käydä niin, että holtittoman jälkikasvun rikkeet vievät minulta kortin kuivumaan. Ei helvetti!

Ja miksi ne kymmenen täysikäistä muksua ajavat kylällä karvarallia minun omistamalla minibussilla, eivätkä kuskaa nuorempia sisaruksia peleihin ja harrastuksiin? Ja kuka maksaa tolkuttomat bensalaskut? Minä! Kenellä muulla tässä perheessä on varaa maksaa autoverot, vakuutukset, huollot ja polttoainekulut. Ei hitto! Nyt saa tämä meno riittää! Minä pistän minibussin talliin, eikä sillä aja enää kukaan muu. Vaimokin saa ajaa vain erikoisluvalla, kunhan lupaa keventää kaasujalkaa. Kyllä näin on jämpti!

Mutta hetkinen: Enhän minä ole viidentoista lapsen isä. Eikä pihassa ole minibussia vaan mazda. Eikä vaimo saanut sakkoa vaan kirjallisen huomautuksen. Huh, johan helpotti. Hetken verenpaine kerkesi huidella vaarallisissa lukemissa. Vaan nyt pitää rueta siivoamaan. Kaadoin kiivastuksissani roskiksen ympäri keittiön lattiaa ja läikytin kahvit pöydälle. Ja tuo hillomunkkitahra pitää pestä seinästä, ennen kuin vaimo palaa töistä. Muuten saan (taas) kuulla kunniani.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Krakova toinen matkapäivä: Auschwitz-Birkenau



Torstaina oli vuorossa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo. Museokierros järjestyi Krakow Directin kautta: Tila-auto haki meidät majoituksen edestä klo 8.40. Pakettiin kuului meno-paluu kuljetus Auschwitziin (60 km) sekä opastettu kierros museossa. Hintaa kahdelle 310 Zlotia (n. 78 €). Auschwitz on Unescon maailmanperintökohde.

Jos olette menossa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseoon, niin suosittelen tätä matkanjärjestäjää.
Menomatkalla autossa esitettiin Neuvostoliitossa tehty, 20 minuuttia kestävä lyhytelokuva Auschwitzista. Puna-armeija vapautti leirin tammikuussa 1945 ja mukana olleet venäläiset sotakuvaajat dokumentoivat leirin kauhuja heti vapauttamisen jälkeen. Materiaali oli niin brutaalia, että pari viikkoa myöhemmin kameraryhmää käskettiin kuvaamaan tilanne uudestaan lavastettuna. Tässä kohtauksessa sotilaita eivät odottaneet piikkilanka-aidan takaa tuijottavat ihmisluurangot ja ruumiskasat, vaan iloisesti hymyilevät ja vapauttajille vilkuttavat statistit. Loppujen lopuksi kohtaus ei päässyt dokumentille, koska sitä pidettiin liian epäuskottavana.


Menomatkan dokumentti oli todella karua katsottavaa.

Kuljettajamme Tom kertoi, että välillä hänellä on kyydissä perheitä, joihin kuuluu alle kouluikäisiä lapsia. Aina ennen lähtöä hän kertoo, että matkalla näytetään dokumentti keskitysleirin kauhuista, ja lähes poikkeuksetta vanhemmat hyväksyvät tämän! Tom totesi puoleksi vitsillä, että reissun jälkeen lapset ovat varmasti traumatisoituja ja tarvitsevat kotona psykiatrin apua. Useimmiten ryhmät ovat vielä englantilaisia, joten lapset ymmärtävät kaiken, mitä elokuvassa kerrotaan!

Auschwitzin kuuluisa "Arbeit Macht Frei" -portti.
Perillä huomasimme, että emme olleet yksin. Parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja ja turisteja. Toinen yllätys oli, että kuskimme Tom toimi myös museo-oppaana. Museoon ei saanut viedä isoja laukkuja ja sisäänmeno toimi kuin lento-kentällä, eli irtotavarat hihnalle ja käynti metallinpaljastimen läpi. Turvatarkistuksen jälkeen meille jaettiin pieni lähetin ja kuulokkeet, joiden avulla kuulimme Tomin selostuksen. Museon käyttäytymissääntöihin kuului pysyminen oppaan mukana, ei kovaäänistä puhetta, ei häiritsevää käyttäytymistä ja ennen kaikkea: EI SELFIEITÄ. Opas muistutti, että olimme nyt alueella, joka toimii samalla 1,1 miljoonan ihmisen hautausmaana.


Auschwitz 1 oli pääleiri, jota natsit eivät ehtineet tuhota sodan lopussa. Paikka käsitti keskitysleirin piikkilanka-aitoineen, vartiotorneineen ja rakennuksineen. Rakennuksissa on näyttely holocaustin historiasta. Entisöidyissä tiloissa kerrottiin miten vangit asuivat, elivät ja lopulta kuolivat kidutukseen, näännyttävään pakkotyöhön tai kaasukammioon. Miesvankien keskimääräinen elinikä leirilletulon jälkeen oli n. 3 kuukautta ja naisilla 2 kuukautta. Kahdessa rakennuksessa kuvaaminen oli ehdottomasti kielletty. 


Juutalaisia tuotiin Auschwitziin kaikkialta Euroopasta. Kaukaisimmat kuljetukset olivat Oslosta, Narvasta, Roomasta, Pariisista, Lyonista, Ateenasta ja Rhodokselta. Ihmisiä kuljetettiin junissa tuhansia kilometrejä ja perillä heidät kaasutettiin ja poltettiin. Käsittämätöntä.

Loistava oppaamme Tom

Vitriineissä oli röykkiöittäin laukkuja, taloustavaroita ja kenkiä. Vitriini, jossa oli tuhansia lastenkenkiä, sai kyyneleet silmään. Mitä pidemmälle kierros eteni, sitä synkemmäksi se muuttui.


Museokierros antoi vastauksen kysymykseen miten oli mahdollista, että 1,1 miljoonaa ihmistä murhattiin niin tehokkaasti ja ilman mainittavaa vastarintaa. Syy oli lopullinen ratkaisu, johon kuului väkijoukkojen kollektiivinen harhauttaminen ja valehtelu. Juutalaisia lastattiin junavaunuihin ympäri Eurooppaa ja heille kerrottiin, että määränpää oli uusi asuinpaikka Itä-Euroopassa. Uhrit saivat ottaa mukaan matkatavaroita max. 25 kg per henkilö. Jokaisen piti merkitä matkalaukkuun nimi ja yhteystiedot, että tavarat voitiin toimittaa perillä oikeille omistajilleen. Näin ei koskaan tapahtunut, vaan laukut ryöstettiin ja arvotavara lähetettiin Saksaan.

Keskitysleiriä ympäröi moninkertainen sähkölanka-aita. Moni vanki teki itsemurhan heittäytymällä aitaan.
 
Kaasukammio ja krematorio.

Natsit ehtivät tuhota Auschwitzin krematoriot ennen puna-armeijan tuloa. Krematorio entisöitiin keskitysleiriltä löytyneen rakennuspiirrustuksen perusteella. Uunien jäljennöksiin käytettiin alkuperäisiä tiiliä.

Auschwitz II eli Birkenau sijaitsee n. kolmen kilometrin päässä pääleiristä. Se toimi varsinaisena tuhoamisleirinä kaasukammioineen ja krematorioineen. Auschwitz-Birkenaun juna-asemalla SS-lääkäri jakoi saapuneet vangit orjatyövoimaksi kelpaaviin ja tuhottaviin.

Auschwitz-Birkenaun portti, josta junat ajoivat sisään kyydissään tuhottavaksi tuotuja juutalaisia.


Tuhottaville kerrottiin, että heitä odotti peseytyminen ja sen jälkeen majoitus leirille. Suihkutilojen pukuhuone muistutti uimahallin pukeutumistiloja, eikä siten herättänyt tulijoissa epäilystä. Kun vaatteet oli riisuttu, alaston ihmisjoukko ohjattiin kaasukammioon, ovet suljettiin ja katosta pudotettiin kanisterit Zyklon-B myrkkykaasua. Auschwitz-Birkenaun kaasukammioihin mahtui kerrallaan 1800 ihmistä ja hidas kuolema tuli n. 15 - 20 minuutissa. Tämän jälkeen uhreista otettiin talteen kultahampaat ja hiukset, joista valmistettiin mm. sukkia. Lopuksi ruumiit työnnettiin polttouuneihin ja tuhkattiin. 
Auschwitz-Birkenaun leiri on valtava. Leirillä oli enimmillään 90.000 vankia.


Koko päiväreissu matkoineen kesti n. 6 tuntia. Oppaamme Tom osasi kertoa holocaustin tapahtumat myös uhrien näkökulmasta. Hän totesi, että 1,1 miljoonaa kuolonuhria ei loppupeleissä kerro ihmisille mitään, koska luvut menevät yli inhimillisen käsityskyvyn. Sitä vastoin on tärkeää tietää, miten kaikki tapahtui ja mitä holocaustin uhrit kokivat. Kierroksen jälkeen kiitimme Tomia ja kysyin, kauanko hän on toiminut oppaana. Vastaus oli yllättävä: muutaman kuukauden. Todella vaikuttavaa.

Natsit ehtivät tuhota Birkenaun kaasukammiot. Rauniot ovat samassa tilassa kuin tammikuussa 1945 Neuvostoarmeijan vapauttaessa leirin.



 Auschwitz-Birkenau on paikka, jossa jokaisen kannattaa käydä edes kerran elämässä. Paikka on totaalisen ahdistava ja monessa paikassa pala nousi kurkkuun ja kyynel silmään. Silti museo on myös muistutus siitä, että loppujen lopuksi hyvä voitti eikä natsien lopullinen ratkaisu onnistunut. Jos kaikki olisi mennyt kuten Hitler, Himmler ja kumppanit suunnittelivat, juutalaisista ei olisi jäänyt edes muistoa. Nyt uhrien muisto elää ja museo pitää huolen, ettei holocaust pääse unohtumaan. Yksi kysymys jää ikuiseksi arvoitukseksi: Miten ihminen pystyi tekemään toiselle ihmiselle kaikki nuo kauheudet?

Keskitysleirimuseoon on pystytetty muistomerkki holocaustin uhreille.

Auschwitzissa murhattiin noin 960 000 juutalaista, mikä on noin 90 prosenttia kaikista murhatuista. Heistä Unkarista tuli 438 000, Puolasta 300 000, Ranskasta 69 000, Alankomaista 60 000, Kreikasta 55 000, Böömistä ja Määristä 46 000, Slovakiasta 27 000, Belgiasta 25 000, Saksasta 23 000, Kroatiasta 10 000, Italiasta 6 000, Valko-Venäjältä 6 000, Itävallasta 1 600 ja Norjasta 700 (Wikipedia)

Juutalaisten lisäksi Auschwitzissa tapettiin 70 000 – 75 000 puolalaista, 21 000 mustalaista, 15 000 neuvostoliittolaista sotavankia ja 10 000 – 15 000 muiden kansojen edustajia. Noin 200 000 muuta vankia kuoli nälkään, sairauksiin ja epäinhimillisiin työoloihin.





keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Fättness-päiväkirja: Tori Herkku, Kuopio

80-luvulla Kuopio näytti erilaiselta: melkein joka korttelissa oli grilli. Entisen Anttilan sisäänkäynnin vieressä oli Maukkis, Carlsonin rakennuksessa Kauppakadun grilli, Amarilloa vastapäätä Burger Park, Tasavallankadulla Violan grilli, Snellmanin puistossa Snellugrilli jne.

Kuopion keskustaa 80-luvulla. Kuva: Finna
Sitten savolaiseen maisemaan rantautui suuret pikaruokaketjut: Ensin Caroll's, joka teki myöhemmin tilaa Hesburgerille, Mäkkärille, Subwaylle jne. Isot söivät pienet ja perinteiset grillit saivat väistyä. Yksi viimeisiä on Kuopion torilla sijaitseva Tori Herkku.

Grillinomistajalla on riittänyt ylä- ja alamäkeä viimeisen vuoden aikana. Kesä alkoi positiivisissa merkeissä, kun stand up - koomikko Sami Herberg valitsi Asemakadun Drive In Grillin mukaan Grillit huurussa tv-sarjan Kuopiota esittelevään jaksoon. Sami väänsi formaattiin kuuluvan nimikkoannoksen Kuopion version juuri Drive In Grillissä: Irene Partasen lihapiirakka, jonka väliin tuli pihvi, salaattia, majoneesia, suolakurkkua, aurajuustoa jne. Samin mukana syömässä oli Nightwishin Marco Hietala. Jakso esitettiin neloskanavalla 29.11.2017.

Sami Hedberg ja bloggaaja. Iloinen tapaaminen Pullukkarun 2016 aikana.
Mutta sitä ennen Drive In Grilli koki kovia. Syyskuisena yönä tuhopolttaja iski ja sytytti grillin ulkoseinän tuleen. Grillirakennuksen seinä mustui, mutta sisätilat säästyivät tuholta. Heti seuraavana yönä pyromaani palasi rikospaikalle ja tällä kertaa hävitys oli täydellinen (juttu Savon Sanomissa). Torstaiaamu paljasti lohduttoman näyn: rakennuksesta oli jäljellä enää palanut runko. Omistaja järkyttyi ja mietti vakavasti jatkoa.

Meidän kaikkien grilliruuan ystävien onneksi jatkoa kuitenkin seurasi. Grillivaunu ilmestyi Asemakadulle väliaikaisesti 3.11, kunnes uusi rakennus valmistuu. Samalla Drive In Grillin yrittäjä Marko Koistinen osti torilla kaupungintalon edessä sijaitsevan grillin ja perusti Tori Herkun.

Tori Herkku sijaitsee Kuopion torilla, kaupungintaloa vastapäätä
Kun näimme Grillit huurussa Kuopio jakson, meidät valtasi ennennäkemätön grillimätön himo. Koska Tori Herkku on lähempänä, päätimme suunnistaa sinne. Paikka on sisägrilli, jossa on asiakastilat n. viidelle hengelle. Hedbergin annoksen sijaan valitsin grillilautasen: paistettu kanamuna, makkarasiivu, kokolihapihvi, salaattia, ranskalaiset ja tietenkin kaikki mausteet. Satsin hinta kuluttajaystävällinen 8,50 €. Vaimo otti lihiksen nakeilla.

Grilliruuassa on jotain, mitä kasvottomat ketjut eivät tavoita: autenttista vanhanajan tuntua, rasvaisuutta, suolaisuutta, parhautta. Terveellisyydestä viis, kyllä elämästä pitää välillä nauttia. Hyvänmakuinen ruoka on nautinnoista jaloimpia.

No kattokaa nyt tätä: Grillilautanen! Oikeesti. Voitko vastustaa?
Olen grilliyrittäjäperheestä ja tunnen suurta kunnioitusta ko. ammattikuntaa kohtaan. Yrittäjä painaa töitä kellon ympäri. Kun grilli on kiinni, aika kuluu tukkukuorman hakemisessa ja tuotteiden esivalmistamisessa (makkarat, sipulit ja muut raaka-aineet leikataan, majoneesit sekotetaan ja pullotetaan yms) myyntikuntoon. Helpomminkin voi leipänsä ansaita.

Kuopion tori 80-luvulla. Kuva: Finna
Grillikäynnin jälkeen hyppäsimme taksiin. Kuski sattui olemaan lupsakka savolaisukko, kuinkas muuten kun Kuopiossa ollaan. Kun selvisi, että tulimme Tori Herkusta, hän intoutui kehumaan paikkaa:

- Juttelin omistajan kanssa ja arvatkeepa montako Sami Hetperkin rillit huurussa lihapiirakkoo ne möi sen jäläkeen, kun ohjelma tul telekkarista? Kahen päevän aekana tuhatviissattoo piirakkoo!

Taisi taksikuskin puheessa olla puolet savonlisää mutta yhtä kaikki, hienoa että kovaonninen yrittäjä sai tv-ohjelmasta boostia liiketoiminnalleen. Päätän tämän oodin grilleille sanoihin: Syökää silloin tällöin aitoa grilliruokaa. Kannattakaa paikallisia pienyrittäjiä.

Kauppahalli 80-luvulla. Kuva: Finna


maanantai 26. syyskuuta 2016

Lontoon reissu: sunnuntai. Kolmas matkapäivä




Kolmas ja viimeinen reissupäivä meni konsertin jälkimainigeissa. Päätimme ottaa viimeisistä tunneista kaiken irti ja matkustelimme metrolla pitkin poikin kaupunkia. Lontoon metro, The Tube, on maailman vanhin. Ensimmäinen metrolinja avattiin jo vuonna 1863. Linjoja on 11, kiskoa riittää yli 400 kilometriä ja asemia on 270. Luvut ovat järkyttävän suuria mutta metroa on turha pelätä. Se on helppo ja edullinen kulkupeli reissata ristiin rastiin. Oyster Cardilla päivämatkojen maksimiveloitus on 6,50 puntaa.

The Tube, Lontoon maanalainen.


Pari must kohdetta kuului päivään. Ensimmäinen oli St. Paulin Katedraali. Kirkko valmistui 1710 ja on maailman toiseksi suurin. Se suurin sijaitsee Vatikaanissa. Satuimme paikalle sopivasti juuri, kun Katedraalin kellot kutsuivat ihmisiä jumalanpalvelukseen. Normaalisti pääsymaksu on kuusitoista puntaa, mutta jumalanpalvelus on ilmainen. Siispä sisään. 






St Paulin Kadetraali on niin iso, ettei sitä millään saanut mahtumaan yhteen kuvaan.
 Huikeat on olleet puitteet vuoden 1981 Walesin prinssi Charlesin ja Dianan häissä. Tuijotin messun aikana kattokupolia ja koetin saada käsityksen sen koosta. Se ei näyttänyt niin suurelle kuin olin ajatellut. Kupolin halkaisija on 110 metriä ja lajissaan myös maailman toiseksi suurin. Se suurin on siis Vatikaanissa. Reissun jälkeen näin sattumalta dokumentin, jossa kerrottiin St. Paulin Katedraalista. Kupoleja on itse asiassa kaksi: ulomman kupolin sisällä on pienempi, joka on tehty vastaamaan kirkon sisämittasuhteita. Arkkitehdin ajatuksena oli, ettei kupoli saa viedä liikaa huomiota kirkon sisällä. Siksi se näytti niin ”pieneltä”!




Ilmaisten kirkonmenojen varjopuolena on, ettei kirkon sisätiloja pääse tutkimaan samalla lailla kuin maksullisella sightseeing-kierroksella. Mekin vain istuttiin, seisottiin ja kuunneltiin laulua ja liturgiaa. Olimme sen verran perällä, että päätimme livahtaa ulos kesken jumalanpalveluksen. Kieltämättä vähän noloa, mutta meillä ei ollut liiemmälti aikaa. Piti siirtyä seuraavaan kohteeseen.

Tower of London

Tower of London on 1000-luvulla rakennettu linnoitus aivan Thames joen varrella. Linnassa sijaitsi pahamaineinen vankityrmä, jossa virui aikoinaan mm. William Wallace (Mel Gibsonin roolihahmo elokuvassa Braveheart) sekä Natsijohtaja Rudolf Hess. Tower on Unescon maailmanperintökohde.

Pakollinen linnabongaus. Liput sisälle 25 £, joten tyydyimme ihailemaan ulkopuolelta




Uutta ja vanhaa: Edessä Tower, taustalla Cityn pilvenpiirtäjiä.

Kävelimme Towerin vieritse Tower Bridgelle. Tämä on se kuuluisa postikorttisilta. Paikan päällä havahtui, miten huikean suuri rakennelma on kyseessä. Sillalla on pituutta 244 metriä ja korkeutta 65 metriä. Ja kuten kaikissa Lontoon turistikohteissa, täälläkin oli muutama muu ottamassa selfieitä. Itse asiassa ihmisiä oli niin paljon, että sillalle muodostui hitaasti etenevä jono. Silta on upea yhdistelmä vanhaa arkkitehtuuria ja 1800-luvun uusinta teräsrakentamista. Tower Bridge valmistui vuonna 1894.







Paljon jäi vielä näkemättä. Vajaa kolme päivää riitä Lontoossa pieneen pintaraapaisuun. Meille molemmille jäi päällimmäiseksi tunne, että tänne tullaan uudestaan. Että täällä pitäisi viettää ensi kerralla viikkoja. Että tänne voisi muuttaa asumaan! Lontoo vei sydämen. 


Roomalaiset perustivat Lontoon n. vuonna 50. Kaupungin alkuperäinen nimi oli latinaksi Londinium

The Monument, muistomerkki vuoden 1666 suuren Lontoon palon muistoksi. Ylös pääsee portaita pitkin. Näköalatasanne on 61 metrin korkeudessa.

Paddington

Sawyers Arms, mukava pub ja ruokapaikka. Siisti, turistihinnat.

Macaroni and cheese


Varo valepoliiseja. Varoitustaulu Paddingtonin juna-asemalla


Meikäläinen ylitti tämän "pointin" juhannuksena 2008. Sen jälkeen en ole polttanut tupakan tupakkaa.