*********
Viime perjantaina köröttelimme kohti Oulua, kun Vieremän kohdalla välähti. Vaimo aloitti välittömästi katkeran sadattelun:
- Sakot tuli. En seurannut nopeusrajoituksia ja ajoin ylinopeutta kameraan. Voi ...........
Peltipoliisi lähestyi minua sähköisellä kirjeellä jo maanantaina. Netposti liikkuu sata kertaa nopeammin kuin etanaposti. Kirjeessa todettiin, että nopeusrajoitusrikkomus oli olosuhteet huomioon ottaen vähänen, joten selvisimme kirjallisella huomautuksella. Huomautus tuli minulle, koska olen ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja. Helpotuksen huokaus.
Hetken asiaa pohdittuani minuun iski yllättävä kiukunpuuska. Minkä takia tuo huomatus tuli minulle, vaikka rikkomuksen tekijä oli vaimoni? Okei, olen ajoneuvon omistaja mutta so what! Jos joku lainaa vaikka selkäreppuani, tunkee sen kaupassa täyteen viihde-elektroniikkaa ja ryntää ulos maksamatta, niin en kai minä ole repun omistajana vastuussa rikoksesta? En hitossa!
Sitten mietin skenaariota, jossa meikäläinen on harras uskovainen ja kuusitoistahenkisen perheen perheenisä. Pihassa seisoo minibussi, jota käyttävät minä, vaimo ja kymmenen täysikäistä poikaa. Viikonloppuisin auto on kovassa käytössä ja pojat ajavat kukin vuorollaan ylinopeutta peltipoliisiin. Maanantaisin virkavalta lähettää minulle nipun sähköisiä sakkolappuja. Voiko jossain vaiheessa käydä niin, että holtittoman jälkikasvun rikkeet vievät minulta kortin kuivumaan. Ei helvetti!
Ja miksi ne kymmenen täysikäistä muksua ajavat kylällä karvarallia minun omistamalla minibussilla, eivätkä kuskaa nuorempia sisaruksia peleihin ja harrastuksiin? Ja kuka maksaa tolkuttomat bensalaskut? Minä! Kenellä muulla tässä perheessä on varaa maksaa autoverot, vakuutukset, huollot ja polttoainekulut. Ei hitto! Nyt saa tämä meno riittää! Minä pistän minibussin talliin, eikä sillä aja enää kukaan muu. Vaimokin saa ajaa vain erikoisluvalla, kunhan lupaa keventää kaasujalkaa. Kyllä näin on jämpti!
Mutta hetkinen: Enhän minä ole viidentoista lapsen isä. Eikä pihassa ole minibussia vaan mazda. Eikä vaimo saanut sakkoa vaan kirjallisen huomautuksen. Huh, johan helpotti. Hetken verenpaine kerkesi huidella vaarallisissa lukemissa. Vaan nyt pitää rueta siivoamaan. Kaadoin kiivastuksissani roskiksen ympäri keittiön lattiaa ja läikytin kahvit pöydälle. Ja tuo hillomunkkitahra pitää pestä seinästä, ennen kuin vaimo palaa töistä. Muuten saan (taas) kuulla kunniani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti