Marjanpoimijan mehukkaat paljastukset

Muistan, miten 80-luvulla MTV mullisti suomalaisen tv-maailman. Sitä ennen telkkarissa oli ollut Ylen monopoli, kaksi kanavaa joiden lähetykset alkoivat klo 18.00 ja päättyivät puolilta öin maamme lauluun. Elettiin Kekkoslovakian aikaa, jolloin TV 1 ja TV 2 –kanavat olivat virallinen Suomi. MTV toi televisioon toisenlaisen todellisuuden. Kesäisin esitettiin mm. puolen yön aikaan pehmopornoleffoja kuten Autokouluopettajan mehukkaat paljastukset ja Ikkunanpesijän mehukkaat paljastukset. Tämä alustus ei liity mitenkään itse tarinaan. Tulipahan vain mieleen, kun keksin tuon otsikon.

Kun olin 15-vuotias, isä järjesti minulle kesätyöpaikan tuttavan marjatilalle. Tarkoitus oli poimia mansikoita. Kestin työssä neljä pitkää päivää, luovutin torstaina, itkin ja pyöräilin mummon kesämökille. Kun mansikkaisäntä kävi kertomassa vanhemmille, että minua ei ollut näkynyt töissä, isä ajoi mökille ja löysi minut laiturin nokasta narraamassa kaloja. Vannoin, että en enää koskaan poimisi marjoja.

Vannomatta paras, kuten sanotaan. Mennään muutama vuosi eteenpäin ja siirrytään Pohjanmaalle. Seurustelin tulevien lasteni äidin kanssa ja tuleva anoppi ehdotti, että lähdetään porukalla puolukkametsään. Totta kai, totesin ja olin innolla lähdössä. Kyllähän te tiedätte. Kun seurustellaan ja anoppi- tai appikokelas pyytää tekemään jotain, se tehdään mukisematta. Tyyliin: Miten olisi, lähdetkö tyhjentämään kesämökin ulkohuusin paskatynnyrin? Se on ollut tyhjentämättä jo kymmenen vuotta, ja huusia on käyttänyt koko suku. Totta kai! Voin tehdä sen vaikka yksin!

Niinpä ajoimme metsäautotietä kunnes tulimme kuivaan kangasmetsään, joka näytti otolliselta puolukkamaastolta. Ei muuta kun sangot kantoon ja patikoimaan. Ei mennyt kauankaan, kun puolukoita löytyi pilvin pimein. Niinpä minäkin, marjastamisen kerran kieltänyt jannu, aloin innokkaana urakoimaan.

En muista, miten kauan olimme marjastaneet, kun alkoi tapahtua. Olin hieman kauempana toisista ja kyyristelin kuusenoksien alla. Sitten oikaisin rivakasti selkäni ja löin samalla pääni yläpuolella olevaan oksaan. Äkkiä ympärilläni alkoi surista ja kuhista. Jostain tuli pilvi ampiaisia, jotka hyökkäsivät kimppuuni. Kaksi niistä pisti minua kaulaan ja yksi käteen. Hätäännyin totaalisesti, heitin sangon marjoineen kankaalle ja läksin villiin juoksuun.

Siinä kangasta ympäri juostessa tajusin, mitä oli tapahtunut. Oksalta oli irronnut ampiaispesä, joka oli pudonnut hupparini huppuun. Pesä oli täynnä äkäisiä pistiäisiä, jotka kävivät tunkeilijan kimppuun. Heitin hupparin vauhdissa kankaalle ja jatkoin juoksua, kunnes eksytin viholliset ja jäin tarkistamaan osumia. Pallukat tuli pistoksista mutta onneksi en ole allerginen.

Vuosia tapahtuneen jälkeen istuimme appiukon kanssa lauteilla, kun puhe kääntyi tapaukseen. Appiukko oli semmoinen jalat maassa oleva jäärä, joka ei vähästä hätkähtänyt. Totesi kuitenkin, että kun ei minua vielä silloin tuntenut, oli tilanne ollut aika absurdi. Siinä hän katseli, kuinka vävyehdokas sai jonkun kohtauksen keskellä metsää ja lähti juoksemaan heikkopäisenä vaatteita matkalla riisuen. Appiukko katsoi minua rauhallisesti ja tuumi: Kyllä minä hetken ajattelin, että taitaa tuo kaveri olla vähän hullu.