James (Jaakko) Cook, suuri löytöretkeilijä

Historia on jännää. Mitä syvemmälle historiaan sukeltaa, sitä oudompiin ja ihmeellisempiin tarinoihin törmää. Historia on ehtymätön ja sitä kirjoitetaan joka päivä uudestaan. Tämän päivän fakta voi olla huomispäivän fiktiota ja toisinpäin. 

Yle esitti vähän aikaa sitten loistavan 6-osaisen dokumenttisarjan Sam Neillin Tyyni Valtameri. Jaksot ovat vielä katsottavissa Yle Areenassa.

Yle Areena: Sam Neilin Tyyni Valtameri

Kapteeni James Cook, Nathaniel Dance-Hollandin maalaama muotokuva vuodelta 1775.

Dokumentissa näyttelijä Sam Neill matkaa Tyynellämerellä kapteeni James Cookin jalanj.... vanavedessä. Neill vierailee paikoissa, joissa Cook kävi kolmella tutkimusmatkallaan vuosina 1768 - 1779. Hän jätti lähtemättömän jäljen löytämiinsä alueisiin ja paikallisten ihmisten elämään.

Toisella Tyynenmeren-matkallaan Cook yritti löytää eteläistä mannerta ja purjehti kauemmas etelään kuin kukaan ennen häntä. Hän ei kuitenkaan koskaan päässyt Antarktikselle. Kuva: Finna.fi

Dokumentti kiehtoi niin, että janosin saada lisää tietoa Cookin matkoista. Nettidivarista bongasin John Langin kirjan James Cook, suuri löytöretkeilijä. Kirja on painettu Kuopiossa O.Y. Kirjapaino Sananvallassa vuonna 1919. Erittäin osuvasti näin kuopiolaiselle lukijalle. Satavuotiaalle opukselle tuli hintaa postikuluineen 10 €.

John Langin alkuperäisteos ilmestyi vuonna 1906 aikaan, jolloin Brittiläinen Imperiumi oli laajimmillaan ja kattoi neljäsosan koko maailmasta. Britit toivat (omasta mielestään) sivistystä, lakia ja järjestystä takapajuisille kansoille. Tämä mentaliteetti huokuu myös Langin kirjasta ja Kapteeni Cookin tavasta suhtautua alkuperäisasukkaisiin.

Cookin matkoilla oli mukana taiteilija, joka tallensi maisemia, eläimiä ja kohdattuja ihmisiä.
Piirros Bernard Direx 1778. Kuva: finna.fi

Kuva: finna.fi

Tarinan otsikko on suora lainaus kirjan avaussivulta, jossa kerrotaan Cookin syntymästä ja lapsuudesta: "Tämä poika oli nimeltään James (Jaakko) Cook". Hulvatonta! Sata vuotta sitten myös nimet suomennettiin ja esim. tuon ajan Britannian kuningas George V oli meillä tuttavallisesti Yrjö viides.

HMS Endeavour, Cookin ensimmäisen merimatkan alus. Maalaus Samuel Atkins v. 1794

Ensimmäisellä matkallaan Cook kävi Tahitilla, jonka alkuperäiset asukkaat saapuivat saarelle jo 300-luvulla ja maan hallintomuotona oli kuningaskunta. Cookia tämä ei häirinnyt:

"Ennenkuin Cook jätti saariryhmän, nosti hän Englannin lipun Ulietea, Huaheine, Otaha ja Bora saarille ja otti ne Englannin kuninkaan haltuun".

Tahiti: "Miehet olivat kauniita ja sorjia ja naiset miellyttävine kasvoineen ja suurine lempeänruskeine silmineen olivat kuin kauniita ruskeita keijukaisia". 

Kirjassa on hätkähdyttävä arvio Uuden Seelannin valloituksen seurauksista:

"Toivokaamme vilpittömästi, että maorit (uudenseelannin alkuasukkaat) eivät, kuten niin monet muut alkuasukkaat, kuole sukupuuttoon joutuessaan tekemisiin eurooppalaisten kanssa. Mutta jos ajan kuluessa niin ikävästi kävisi on varmaa, että sijalleen jättävät valkoisen väestön, joka on heidän vertaisensa ja arvoisensa taistelukunnossaan. Cook piti tätä maata hyvin sopivana valkoisille siirtolaisille ja aika on osoittanut, kuinka oikea tämä hänen ajatuksensa oli. Ei ole koko maailmassa miellyttävämpää maata kuin Uusi Seelanti, eikä brittiläiselle rodulle sopivampaa".

"Uusi Seelanti on maa, joka on kaunis katsella, maa, jossa maito ja hunaja vuotaa. Se on toinen Englanti mutta ilmanalansa puolesta vienompi ja maisemiltaan kauniimpi" 

"Aurinko ei paistane kauniimmalle maalle kuin Uusi Seelanti on. Eikä eläne taivaan alla kansanrotua, joka olisi ritarillisempaa ja urhoollisempaa kuin maorit eikä, sanottakoon se myös, kansanrotua, joka olisi halukkaampaa taistelemaan pelkästä taistelun rakkaudesta". 

1700-luvulla ei tunnettu vielä käsitystä vieraslaji. Kapteeni Cookin toimet muuttivat pysyvästi alueiden luontoa:

"Kaikilla paikoilla, mihin hän saapui, hän kylvi siemeniä ja päästi irti lintuja, sikoja ja vuohia sekä muutamia lampaita. Lampaat kuolivat tai tapettiin, mutta Uuden Seelannin nykyiset villisiat ovat niiden jälkeläisiä, jotka Cook sinne laski irti".

Australian aboriginaaleja. Kuva: Finna

Kirja heijastaa myös sen ajan kahden suurvallan, Iso-Britannian ja Ranskan taistelua siirtomaista. Esim. Cookin löytämästä Uudesta Kaledoniasta kerrotaan näin:

"Tämän oivallisen, 270 penikulmaa pitkän saaren olisi pitänyt tulla Englannille! Mutta vuodesta 1863 lähtien se on kuulunut Ranskalle. Se on todella maa, jossa "vain mies on arvoton". Ranskan hallitus on käyttänyt sitä ainoastaan suurena rangaistusvankien asemapaikkana, jossa säilytetään tuhansia miehiä ja naisia, Ranskan vankien pohjasakkaa, tuhansien sotilaiden vartioimina".

Kirjailija jättää sopivasti kertomatta, että britit toimivat täsmälleen samoin. Englannista karkoitettiin 1700- ja 1800-luvulla Australian rangaistussiirtoloihin 166.000 rangaistusvankia.

Australia vuonna 1770: "Tavattiin omituisia eläimiä, ja vähän myöhemmin ammuttiin yksi, jota herra Banks kuuli alkuasukkaiden nimittävän kenguruksi. Ensimmäisen kerran valkoiset miehet silloin näkivät kengurun".

"Maaliskuun 11 päivänä 1774 tuli Pääsiäissaari näkyviin, ja kaksi päivää myöhemmin laski Resolution (Cookin toisen tutkimusmatkan laiva) ankkurinsa lähellä tasaista hiekkarantaa. Täällä olivat alkuasukkaat ystävällisiä, mutta tavallisuuden mukaan varastivat kaikkea, minkä käsiinsä saivat."

Kolmannella matkallaan Cook purjehti Pohjois-Amerikan länsirannikkoa pohjoiseen aina Alaskaan ja Beringinsalmelle asti. 

Cookin meriitit Tyynenmeren alueen kartoittajana ja tutkijana ovat kiistattomia. Matkojen onnistuminen 1700-luvun teknologialla on sarja pieniä ihmeitä: Cook selvisi karilleajosta, yhteenotoista alkuasukkaiden kanssa, vakavasta sairastumisesta, myrskyistä ja jäävuorista. Lopulta onni käänsi selkänsä Havajilla vuonna 1779, kun Kapteeni Cook koki karun lopun yhteenotossa paikallisten kanssa.

Kapteeni Cook saapui ensimmäisenä eurooppalaisena Havaijille vuonna 1778: "Minne tahansa kapteeni Cook vain tuli, siellä kansa aina kohteli häntä kuin olisi hän ollut enemmän kuin ihminen. Saarelaiset lankesivat kasvoilleen hänen eteensä: he tulivat hänen luokseen uhraten sikoja ja lintuja, pappien juhlallisesti laulaessa. Kaikessa he käyttäytyivät häntä kohtaan kuin olisi hän heidän mielestään ollut jumala."

Lopulta näiden havaijilaisten esi-isät saivat tarpeekseen kapteeni Cookista ja tappoivat hänet ja useita miehistön jäseniä 14. helmikuuta 1779. 

Historiaa ei voi muuttaa, mutta historiankirjoitus muuttuu ajan saatossa. John Langin Kapteeni Cook on kirjoitettua historiaa sadan vuoden takaa ja kertoo Cookin lisäksi 1900-luvun alun brittiläisestä maailmankuvasta. Sam Neillin dokumentti tuo esiin nykypäivän keinoin myös toisen osapuolen, valloitettujen kansojen, tarinan. Suosittelen molempia.

Kursivoidut tekstit ovat kirjasta James Cook, suuri löytöretkeilijä. Kuvat, jollei toisin mainita: Pixabay

James Cook Wikipediassa tässä linkissä

Alueet, jotka ovat kuuluneet jossain vaiheessa historiaa Iso-Britannian imperiumiin.Kuva: Wikipedia