70-luvun seksivalistusta

70-luvulla ei ollut seksivalistusta. Koulussakin aihe käsiteltiin kummallisesti kiertäen. Muistan, kuinka meidän ala-asteluokka vieraili maatalousoppilaitoksessa ja saimme tutustua mm. keinosiementäjän arkeen. Ei ollut kaunista katsottavaa. Kun kierroksen lopuksi tiirailimme mikroskoopilla sonnin siittiöitä ja opettaja ilmoitti, että seuraavaksi sitten syömään, ei kellään tehnyt oikein mieli hernekeittoa.

Eräs yllättävä paikka tutustua erotiikan ihmeelliseen maailmaan oli kylän parturiliike. Silloinen vanhankansan miesparturi leikkasi miesten hiukset yhdellä ja samalla 50-luvun mallilla. Äiti vei minut ensimmäisen kerran parturoitavaksi kun olin n. kymmenvuotias. Äiti jätti minut odotushuoneeseen odottamaan vuoroani.

Odotushuoneen pöydällä oli lehtipino. Selasin sitä laiskasti läpi: Apu, Seura, Suomen Kuvalehti, Valitut Palat, Jallu.... hetkinen. Jallu! Käsissäni oli ehta miestenlehti, jonka kannessa koreili nainen ilman rihmankiertämää. Herranjestas! Nappasin nopeasti pinosta Suomen Kuvalehden, sujautin Jallun sen väliin ja aloin selata sivuja posket punaisena. Kun parturi viimein pyysi minut parturituoliin, meikäläistä harmitti vallan vietävästi. Mutta ei auttanut. Jätin lehden pinoon ja painelin parturoitavaksi mieli myllertäen. Vanha parturi saattoi aavistella jotain, koska hehkuin punaisena kuin paloauto. Asia jäi kuitenkin siihen.

Seksivalistus on nykyään aivan toisella tasolla ja hyvä niin. Yksi konkreettinen asia on myös muuttunut noista päivistä: Nykyajan parturikampaamoissa miestenlehdet loistavat poissaolollaan.