Jokakeväinen karnevaali, jääkiekon MM-kisat, on sitten
Suomen osalta finaalissa. Ei tullut mitalia, ei mainetta, ei kunniaa. Ei tavata
torilla, ei lauleta me ollaan sankareita kaikki eikä halata Presidenttiä
juhlalavalla. Se siitä.
Taas meitä sorsi suuremmat. Pahat jääkiekon pimeyden voimat,
jotka ovat päättäneet ottaa leijonat silmätikukseen. Vääriä jäähyjä, vääriä
rangaistuksia, vääriä vaihtoja, vääriä kommentteja, vääriä vastustajia. Yleisö,
tuomarit ja maalikamera on kaikki meitä vastaan. Meillä ei ole mahdollisuutta
voittaa rehellisillä keinolla. Rötösherrat vievät vilungilla meidän pokaalin.
Muistan muutama vuosi sitten, miten Ruotsin
jääkiekkojoukkueelle ilkuttiin, kun he putosivat jatkosta ja itkivät suuren
vääryyden tapahtuneen. Kukahan se nyt itkee? Olisiko sittenkin niin, että
meidät voitti nälkäisempi, parempi ja voitontahtoisempi joukkue? Ehkä peli ei
sittenkään ratkennut sen kyseenalaisen kaksiminuuttisen aikana, kun Kontiola
joutui jäähylle. Meillä oli loput 58 minuuttia aikaa ratkaista peli. Ehkä
paikoista olisi vain pitänyt tehdä maali, eikä jäädä odottamaan mitä vastustaja
tekee.
Tällaistahan tämä on. Meillä on jo kaikki mahdollinen
elektroniikka tilanteiden läpikäymiseksi. Kymmenet hidastuskuvat
paljastavat nanosekunnissa tapahtuneen rikkeen, jota ei puhalleta tai
puhalletaan väärin. Pitäisikö joka ainoa vihellys tarkistaa videotuomarilta?
Ei. Jos yhden maalin tarkistamisessa voi kestää varttitunti, miten kauan kestää
jonkun laitataklauksen edestakaisin kelaaminen ja tarkistaminen? Ja miten kauan tulisi kestämään yksittäinen peli, jossa vihelletään
toistakymmentä jäähyä?
Lisäksi, vaikka se välillä niin vääryydelle tuntuukin,
pelissä pitää olla se inhimillinen random –tekijä. Jokin, joka saattaa
keikauttaa momenttumin vastustajalle ja tehdä pelistä äkkiä
mielenkiintoisemman. Tuomarit ovat ihmisiä, tekevät virheitä ja ovat
vaikutuksille alttiita. Pahimmillaan he voivat pilata yksittäisen matsin, mutta
parhaimmillaan tasoittaa voimasuhteita rötöstelevän joukkueen ja puhdasta
kiekkoa yrittävän vastustajan välillä. Eli jatketaan kiroilua, hikoilua ja
sadattelua. Annetaan seepralle heiniä ja puusilmälle menolippu Siperiaan. Kyllä
ne joskus vielä puhaltavat meillekin, kun vain jaksetaan olla kärsivällisiä.
Ja sitten vaihdetaan suosikkia. Venäjä voitti viime vuonna,
joten ei kannua Venäjälle. Usassa ja Kanadassa MM-kisat on yksi turnaus
muiden joukossa, heitä kiinnostaa vain NHL. Joten alanpa kannustamaan Tsekkiä.
Kotikisat, yleisöennätys ja Jaromir Jagr. Go Czech!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti