Maalaiset maailmalla: Riika, Latvia. 2. matkapäivä

Toinen reissupäivä alkoi shoppailulla. Kävelimme Stockmannille, kuljimme sen ohi ja muutama sata metriä myöhemmin olimme keskustorilla. Keskustori käsittää viisi valtavaa hallia sekä ulkotorin. Hallit ovat olleet alun perin saksalaisia Zeppelin-ilmalaivahalleja, jotka on muutettu kauppahalleiksi 1930. Tori on yksi Euroopan suurimpia. Päivä näytti pilviselle ja taivaalta ripeksi vettä, joten sisähalleissa vaeltelu vaikutti hyvälle vaihtoehdolle.

Lihahalli

Saisiko olla edullista suolenpätkää?

Hallit ovat valtavia! Aivan kuin viisi Kuopiohallia vieri viereen pystytettynä. Tämä vertaus ei varmaan sano ei-kuopiolaisille mitään, mutta katso valkokuvaa niin saat hieman tuntumaan. Torilla on lihahalli, vihanneshalli, kauppatavarahalli, eineshalli ja kalahalli. Kaikki raaka-aineet vaikuttivat tuoreille. Koska tori on lähinnä paikallisille, on hintataso edullinen. 

Tähän hintaan saa kotisuomessa pari kakunpalaa

Onko suomi ja latvia sukulaiskieliä? Välillä vaikutti siltä...

Vihanneshalli

Eineshallista ostimme vielä lämpöiset, pizzan näköiset piirakat. Hintaa lätyllä 0,57 € ja oli yllättävän hyvää. Kannattaa maistella, sillä ruuat olivat hyviä ja jos jostain et satu pitämään, et heitä kun euron menemään. Ostin myyjämummelilta hunajavahakynttilän ja sitten jäin hetkeksi selaamaan sanakirjaa. Löytyihän se kiitos sieltä viimein: Paldies! huikkasin rouvalle ja tätä nauratti. 

Kalanpäitä kaupan

Liha- ja kalahallissa pisti silmään, että kaikki mahdolliset kalan- ja ruhonosat olivat kaupan. Oli suolenpätkää, suuria kalanruotoja fileerausperkeineen, rasvaeviä, kalanpäitä ja erinäisiä sisäelimiä. Ihastelimme, miten latvialaiset osaavat käyttää ruuanlaitossa kaikki mahdolliset raaka-aineet hyödyksi. Tosin on toinenkin syy, miksi nämä ”kalanperkeet” ovat myytävänä. Latvia on köyhin euromaa, jossa keskipalkka on vain 700 € /kuussa. Ei ihme, että 2 € / kilo maksavat merikalanruodot lihoineen käyvät kaupaksi.  

 

Nämä kalat pääsivät yllättämään: Olivat nimittäin elossa!!

Kaveri kauhoi kaloja altaasta suoraan tiskille. Tämän fressimmäksi ei food voi tulla.

Keskustorin takana häämötti vanha pilvenpiirtäjä, joka kutsui meitä seuraavaksi puoleensa. Matkaa kertyi taas noin puolisen kilometriä, eli kaikki keskustan nähtävyydet ovat mukavan kävelymatkan päässä toisistaan. Latvian tiedeakatemian rakennus on ehtaa neuvostoarkkitehtuuria vuodelta 1960. 107 metriä korkea, 21 kerrosta. Näitä Stalinin hampaita löytyy mm. Moskovasta. Pilvenpiirtäjän 17. kerroksessa oli näköalatasanne ja sinnehän piti ehdottomasti päästä. Pääsylippu on kohtuullinen 4 euroa. 15 kerrosta hissillä ylös ja loput kaksi kerrosta portaita pitkin. Näköalatasanteelta on hulppeat maisemat yli koko Riian. Ja koska tasanne on avoin (kaiteet toki on) korkeanpaikankammoista pelotti, että tuuli tai satunnainen mielenvikainen todellakin pääsevät tyrkkäämään parvelta alas. 

Latvian tiedeakatemia, Stalinin hammas

maisemia pilvenpiirtäjän näköalatasanteelta

Keskustori tällä kertaa toisesta näkövinkkelistä

Kuvassa edellisen päivän näköalapaikka, Pyhän Pietarin kirkon torni.

Riian Vapaudenpatsas

Jotta korkean paikan koettelemukset eivät loppuisi tähän, päätimme vielä käydä tutkimassa Radisson Blu Hotellissa sijaitsevan Skybarin näköaloja. Kävelymatkalla bongasimme Vapaudenpatsaan, joka muistutti aika lailla Budapestissa sijaitsevaa kaimaansa. Itä-Euroopan maiden ihmisille vapaudenpatsailla on aivan toisenlainen merkitys kuin meille länsimaalaisille. Patsaita vartioidaan, niille kannetaan kukkia ja tunnelma on harras ja arvokas. Ei mikään ihme kun muistaa, että Latviakin oli vielä kaksikymmentäviisi vuotta sitten osa Neuvostoliittoa. 

Muistolaatta Baltian ketjusta. 23. elokuuta 1989 tapahtunut mielenosoitus Baltian itsenäisyyden puolesta. Noin kaksi miljoonaa toisiaan kädestä kiinni pitävää ihmistä muodosti 600 kilometriä pitkän ihmisketjun Tallinnasta Riian kautta Vilnaan.

Laima on Latvian suurin makeisvalmistaja

Prince Michael Barclay de Tollyn patsas

Kristuksen syntymän ortodoksinen katedraali

Vapaudenpatsaan ja Radisson Hotellin välissä sijaitsee Kristuksen syntymän ortodoksinen katedraali, joka on todella näkemisen arvoinen. Rakennus itsessään on kuin taideteos ja lisää löytyy sisältä. Valitettavasti kirkkosalissa oli valokuvauskielto. Vuonna 1884 rakennettu katedraali on Baltian suurin ortodoksinen kirkko. Sisällä salissa on ortodoksityyliin kulta- ja hopeakoristeluja, ikoneja, patsaita ja tietenkin valtava ikonostaasi kirkon peräseinällä. Ainoa omituinen yksityiskohta oli kirkon peräseinälle laitettu punainen ”neonvalomainos”, jossa luki Христос jotain. Kummallisen mauton yksityiskohta niin kauniissa paikassa. Oli mielenkiintoista seurata sivusta, kun ihmiset kävivät suutelemassa ikoneja ja tekivät ristinmerkkejä. Harras usko oli näin maallistuneen turistin silmissä konkreettista ja jotenkin aitoa.

Näköala Skybaarin miesten vessassa

Mutta sitten unohdettiin uskonasiat ja painuttiin rahan alttarille Radisson Blu Hotellin Skybaariin. Hotellin ylimmässä, 26:ssa kerroksessa sijaitsee baari, josta on mahtavat näköalat. Matka ylös taittuu panoraamahissillä ja jopa miesten vessassa voit lorotella pisuaariin samalla, kun ihailet maisemia. Jos olet pienen budjetin matkailija, on tämä edullisin paikka tarkastella Riikaa yläilmoista käsin. Baariin ei ole pääsymaksua joten koko näköalakierros kustantaa tasan sen verran, mitä satut baarin tiskiltä tilaamaan.

Baareista puheen ollen illalla tsekkasimme pari vanhankaupungin paikkaa. Donegan’s on irkkupaikka, jossa useaa eri hanaolutta turistihintaan (3 – 5 €) ja monta taulutv:tä. Kaikissa pyöri eri matsi: Parissa oli jääkiekon MM-kisojen pelejä, parissa muussa jalkapalloa, snookkeria jne. Kun Latvian matsi alkoi, peli näkyi joka ruudusta. Tunnelma oli valitettavan vaisu koska, kuten aikaisemmin totesin, paikalliset eivät tule vanhaankaupunkiin. Latvia hävisi Tsekille 4-2.

 

Tällä kertaa vanhankaupungin kadut täytti Hare Krishna -kulkue

Kokeilimme tällaista ruokapaikkaa. Halpaa mutta ei niinkään hyvää ruokaa. En voi suositella.

Toinen paikka kuulosti uhkaavan tutulle: Karjala. Kyllä, kyseessä on pesunkestävä Suomibaari syrjäisellä sivukadulla. Baari oli hämyinen ja tv:ssä pyöri Suomi – Tanska MM-kisamatsi. Paikalla vain muutama turisti, kaikki suomalaisia. Sisustus toi mieleen vodkaturismin kulta-ajan viime vuosituhannelta. Eikös tuo ole jo mennyttä maailmaa, vai onko tämäkin buumi tulossa takaisin retroilun aallonharjalla? En tiedä, mutta meille lyhyt käynti riitti. En oikein ymmärrä, miksi lähteä ulkomaille vain mennäkseen Suomibaariin juomaan halpaa viinaa. Mutta en tuomitse. Jokainen muokatkoon matkansa mieleisekseen.

Tule tänne Suomipoika. Tule tule.

Karjalabaarin seinällä oli jotain tuttua...