Joulukalenteri 23. luukku: Pikkujouluista jouluun

Jännää, miten paljon yksi sana voi muuttaa asian merkitystä. Tarkoitan sanaa pikku. Tuli vain mieleen, kun elämme pikkujoulujen kulta-aikaa. Pikkujoulu ja joulu ovat kuin toistensa vastakohtia: stereotyyppisesti pikkujoulut tarkoittaa firman bileitä, josta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Joulu taas on rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa. Jouluna annetaan lahjoja ja jaetaan hyvää mieltä läheisten kesken. Pikkujouluissa annetaan turpaan ja jaetaan... ventovieraille. Pikku sävyero.

Sama pätee muissakin pikkuasioissa. Rikollinen on kaveri, joka on tehnyt jotain kamalaa ja jonka kanssa ei kannata kaveerata. Pikkurikollinen on lähinnä säälittävä laitapuolen kulkija, joka nappaa lukitsemattoman polkupyörän kaupan pyörätelineestä tai livauttaa kaljapullon povariin, kun henkilökunta ei huomaa. Pikkurikollinen on harmiton mutta rasittava tapaus. Rikollinen on vaarallinen ja pahimmassa tapauksessa vie henkesi.

Me urospuoliset olemme alussa pikkumiehiä, kunnes meistä kasvaa miehiä. Lapsena meitä pidetään suloisen pikkuvanhoina, kunnes ikää tulee lisää ja olemme vain vanhoja. Teemme omasta mielestämme pikku virheitä, joita parempi puolisko pitää Virheinä isolla veellä. Kun palkka ei riitä, ostamme pikkurahalla pikkuauton, joka on täynnä pikkuvikoja. Viimein puoliso kyllästyy pikku virheisiin ja jatkuvaan pikkurahan puutteeseen. Vaimo sanoo miehelle, että tämä on ollut hänelle pikku pettymys ja hän on löytänyt uuden. Voit pikku hiljaa pakata laukkusi ja lähteä. Silloin petetty ja jätetty ex-mies ottaa pikku kännit.

Mutta voi sana pikku tarkoittaa myös positiivisia asioita. Kun lapsi on tuhma, hän ei saa joululahjoja. Kun puoliso antaa pikkutuhman joululahjan tiedät, että tänä iltana ei tuu pakkeja. Myös paikalla ja ajalla on merkitystä. Hautajaissa pukeudutaan mustaan, makuuhuoneessa pikkumustaan. Siinä teille pikkuisen ajateltavaa näin joulun pyhiksi. Mutta ei tästä kannata juttua tehdä. Pikkujuttujahan nämä vaan on.

Kuvat: Pixabay