Jalkapallon maailmanmestaruuskisat 2034 Kairo, Egypti.

Skitsofreninen iltapäivä. MM-lentopallossa Suomi pelasi Etelä-Koreaa vastaan Puolassa ja samaan aikaan MM-koripallossa Suomi pelasi Turkkia vastaan Espanjassa. Pelit päällekkäin, ei muuta kuin toinen näkymään läppäriltä ja toinen töllöstä.

Lentismiehet vei suvereenisti oman matsin ja siitä olikin mukava siirtyä seuraamaan, miten Susijengi pelasi Turkkia vastaan johdossa viime sekunneille asti. Petteri Koposella kaksi vapaaheittoa aivan pelin lopussa, molemmat heitot ohi, Turkki ottaa kolmosen ja peli jatkoajalle. Sen jälkeen loppuu puhti ja Turkki vie voiton. Tuli makeaa ja karvasta saman päivän aikana.

Historiallinen päivä sinällään, niin kuin tiedotusvälineet ovat jaksaneet hehkuttaa. Seurajoukkueiden MM-kisoissa Suomen joukkueet mukana ja pelit samaan aikaan. Tätä lisää. Lisää tiukkoja pelejä, lisää hurmosta, lisää voittoja. Bilbaossa ja Katowicessa tuhannet suomalaiset pitävät sellaista meteliä, että kamerakuva tärisee. Mistä ihmeestä nämä kaikki fanit tulevat? Eikö kellään ole töitä tähän aikaa vuodesta? Näitä pohtii kotisohvalla kateudesta vihreä duunari.

Onhan näitä maailmanmestaruuksia tullut, mutta jääkiekko, jääpallo ja salibandy ovat vähän eri kaliiberia kuin lentopallo ja koripallo. Puhumattakaan jalkapallosta. Mutta ei tästä ole kuin kaksikymmentä vuotta, kun haaveiltiin vielä jääkiekon maailmanmestaruudesta. Ja kymmenen vuotta sitten haaveiltiin vielä Euroviisuvoitosta. No joo, tuo nyt ei liittynyt mihinkään. Tai ehkä haaveisiin.

Katson kristallipalloon ja näen sieltä jalkapallon MM-kisat 2034 Egyptissä. Istun kiikkustuolissa silmälasit päässä ja kuulokoje korvassa. Nurkassa tönöttää kuudenkymmenen tuuman 6D-tv, joka kolmiulotteisen kuvan lisäksi välittää lähetykseen kuuluvat hajut, ilmavirtaukset ja jopa sateen sattuessa sadepisarat olohuoneen lattialle. Suomi on kisoissa ensimmäistä kertaa.

Suomen lohkossa pelaavat Englanti, Katalonia, Karjalan tasavalta ja Tsad. Suomi on voittanut Tsadin ja pelannut Karjalaa vastaan tasapelin. Tästä pelistä liikkuu ilkeitä sopupelihuhuja, mutta Suomen joukkuetta ne eivät hetkauta. Englantia vastaan Suomi pelaa hurmoksessa, Karttunen tekee hattutempun ja lajin emämaa kaatuu 4-1. Viimeisessä pelissä Kataloniaa vastaan Suomi ei enää veny, vaan Jose Juan Josen maalilla katalaanit voittavat 1-0.

Mennään pudotuspeleihin. Ensimmäisellä kierroksella vastaan asettuu Venäjä. Puoliajalla peli on Venäjälle 2-0. Toisella puoliajalla Suomi ottaa vaihdosta Jari Litmasen pojan Roope Litmasen kentälle vahvistamaan hyökkäystä. Peliä on pelattu 70 minuuttia, kun kulmapotkun jälkitilanteesta 44-vuotias Teemu Pukki puskee kavennuksen 1-2. Suomi painostaa, Venäjä vetäytyy ja vetäytyminen kostautuu. Teemu Pukki saa uuden paikan, tykittää kahdestakymmenestä metristä ja tasoittaa pelin 2-2. Mennään jatkoajalle.

Jatkoaikaa on jäljellä minuutti, kun Roope ”Jarinpoika” Litmanen murtautuu rangaistusalueelle, kaadetaan ja Suomi saa rankkarin. Roope asettaa pallon pilkulle, isä Jari seuraa silmät kosteana katsomossa, Roope keskittyy ja ampuu 3-2 maalin! Jari Litmanen hyppää Vip-aitiossa ylös ja heiluu riemuissaan niin, että hänen harmaanvalkoiset hiukset menevät sekaisin. Suomi jatkaa!!

Ollaan yhden pelin päässä finaalista. Vastaan asettuu Brasilia. Kotona Kuopiossa Yle haastattelee vanhainkodissa asuvaa Atik Ismailia (77 vuotta), joka pitää Suomen mahdollisuuksia vähäisinä mutta mahdollisina. 73-vuotias Pasi Rautiainen uskoo raudanlujan puolustuksen vievän Suomen finaaliin. 84-vuotias Juhani ”Tami” Tamminen tietää, että jos veljet keep game simple, tulee good efford ja Kanadamalja Porin ässille.

Peli on Brasilian näytöstä kaiken muun paitsi maalien osalta. Brassit kolisuttavat Suomen maalin tolppia ennätykselliset kolmetoista kertaa pelin aikana. Tolpat ovat Suomen maalivahti Reino ”Saminpoika” Hyypiän parhaat ystävät. Jatkoajalla sama ralli jatkuu, mutta Brasilia ei saa maalia. Rangaistuspotkukisassa Brasilia ei edelleenkään saa maalia, vaan Roope Litmanen ainoana onnistujana vie Suomen finaaliin!!

Finaalissa, Kairon hehkuvassa kuumuudessa, kolmesataa tuhatta henkeä vetävälle stadionille astelevat Suomi ja Ruotsi. Pohjoismaiset kiistakumppanit ratkaisevat vuoden 2034 maailmanmestaruuden. Paikalle on saapunut satatuhatta ruotsalaista ja sataviisikymmentätuhatta suomalaista. Loput viisikymmentätuhatta lippua jaetaan ilmaiseksi Kairon kaduilla, koska koko muuta maailmaa finaali ei voisi vähemmän kiinnostaa. Mutta Suomessa ja Ruotsissa liikkeet ovat kiinni, työpaikat hiljaisena ja kadut autioina, koska maiden hallitukset ovat julistaneet finaalipäivän palkalliseksi vapaapäiväksi kaikille.

Peli alkaa. Suomi pitää palloa, mutta ei pääse lähelle Ruotsin maalia. Ruotsi riistää pallon, Svensson syöttää Anderssonille, Andersson Karlsonille, Karlson Johansonille ja äkkiä edessä on tyhjä Suomen maali. Laukaus lähtee, pallo kiertää ja tömähtää tolppaa. Suomi säästyy takaiskuilta. Pohjanlahden länsipuolella kuuluu valtava, miljoonien ihmisten suusta lähtenyt huokaus. Itäpuolella kajahtaa helpotuksen huuto ja taputus. Äänimassat saavat aikaan ristiaallokon Itämerellä.

Puoliaika on 0-0. Alkaa toinen puoliaika. Heti alussa Suomi saa loistavan hyökkäyksen, Roope ”Jarinpoika” Litmanen syöttää Teemu Pukille, joka vetää saksipotkulla pallon ylähirren kautta Ruotsin maaliin. Suomi johtaa 1-0!! Maalin jälkeen hallinta siirtyy Ruotsille. Suomi painuu puolustukseen, palloa roiskitaan pois alueelta ja toivotaan, etteivät Svensson, Karlsson ja Nilson saa paikka tasoittaa. Kello on Suomen puolella, minuutit kuluvat, sekunnit vierivät. Pelataan lisäaikaa, kun Ruotsi saa kulmapotkun jälkeen myllytyksen Suomen maalille ja tasoittaa. Petterson räjäyttää Pohjanlahden länsipuolen valtavaan huutoon. Maalin jälkeen tuomari viheltää pilliin. 1-1, mennään jatkoajalle.

Jatkoajalla peli tasoittuu. Suomi saa jälleen ideasta kiinni ja pyörittää hyvin Ruotsin maalin edessä. Roope Litmanen huijaa ruotsalaispuolustajan, ajaa rangaistusalueelle ja on vastakkain maalivahdin kanssa. Pallo pomppaa, Roope potkaisee ohi, Ruotsin maalivahti koppaa pelivälineen ja avaa nopeasti. Suomi ei ole järjestäytynyt vielä puolustukseen kun Svensson, Karlsson ja Nilson pääsevät läpi. Vastassa on vain maalivahti Hyypiä ja Toni ”Jarinpoika” Sarasvuo. Nilson syöttää Svenssonille, Svensson ampuu ilmasta ja Reino Hyypiä nyrkkeilee pallon poispäin. Pallo osuu Toni Sarasvuon selkään, ottaa siitä kimmokkeen takaisin ja painuu verkkoon. Ruotsi voittaa 2-1 ja on uusi jalkapallon maailmanmestari!!

Ai miksi näin? Hoppee ei oo häppee, mutta kyllä häviäminen Ruotsille finaalissa on pahinta, mitä suomalaisille voi tapahtua. Ja sitä tapahtuu vielä kahdenkymmenen vuodenkin päästä aivan liian usein.